Tietoa STUKista Tietoa STUKista

Tietoa STUKista

Tietoa STUKista

Non-Proliferation Treaty (NPT) ja STUKin rooli ydinsulun valvonnassa

Non-Proliferation Treaty (NPT) ja STUKin rooli ydinsulun valvonnassa

Sopimus ydinaseiden leviämisen estämisestä, eli ydinsulkusopimus (Non-Proliferation Treaty, NPT), tuli voimaan vuonna 1970. Sopimuksessa tunnustetut ydinasemaat eli Yhdysvallat, Venäjä, Ranska, Kiina ja Iso-Britannia sitoutuivat siihen, etteivät ne luovuta ydinaseita tai räjähteitä ydinaseettomille maille tai avusta niitä sellaisten hankkimisessa. Sopimuksen allekirjoittaneet ydinaseettomat maat puolestaan lupasivat, etteivät ne ota vastaan tai muuten hanki ydinaseita tai räjähteitä. Ydinaseettomat maat hyväksyivät myös kansainvälisen valvonnan sekä sopivat siitä Kansainvälisen Atomienergiajärjestön IAEA:n kanssa. Vuonna 2020 – sopimuksen täyttäessä 50 vuotta – ydinsulkusopimukseen on sitoutunut 191 valtiota.

Ydinsulkusopimuksen katsotaan usein koostuvan kolmesta toisiaan tukevasta pilarista eli tavoitteesta. Nämä ovat ydinaseiden leviämisen estäminen, ydinaseriisunta sekä ydinenergian rauhanomaisen ja turvallisen käytön edistäminen.

Ydinsulkusopimuksen kolme pilaria eli tavoitetta: ydinaseiden leviämisen estäminen, ydinaseriisunta sekä ydinenergian rauhanomaisen ja turvallisen käytön edistäminen.​​​​​​​

1990-luvun alun mullistukset, Irakin aseohjelma, sekä Suomen lähialueilla erityisesti Neuvostoliiton hajoaminen, lisäsivät huolta ydinaseiden leviämisestä. Tapahtumien vuoksi IAEA:n valvontaa päätettiin vahvistaa. Valvonnan vahvistaminen alkoi niin sanotulla 93+2 -ohjelmalla (vuosi 1993 + 2 vuotta), jota myöhemmin kutsuttiin Strengthened Safeguards Systemiksi (SSS). Käytännössä valvonnan vahvistaminen tapahtui lisäpöytäkirjalla (Additional Protocol), jonka EU-maat allekirjoittivat syksyllä 1998 ja joka tuli voimaan kaikissa EU-maissa yhtä aikaa 30.4.2004. Lisäpöytäkirjan myötä IAEA sai entistä tarkempia tietoja allekirjoittaneiden maiden ydintoiminnoista, sekä valtuudet tarkastaa näitä. EU:n lisäksi lisäpöytäkirja on voimassa 136 maassa (2019).

NPT-sopimukseen nojalla valtio solmii IAEA:n kanssa valvontasopimuksen, jonka mukaan IAEA toteuttaa ydinmateriaalivalvontaa. Tällaisia sopimuksia ovat Small Quantities Protocol (SQP) ja Comprehensive Safeguards Agreement (CSA) sekä lisäpöytäkirja (Additional Protocol, AP). IAEA:n valvonnan tarkoituksena on varmistaa ydinmateriaalien pysyminen rauhanomaisessa käytössä ja varmistua siitä, että jäsenvaltioilla ei ole ilmoittamatonta ydinpolttoainekiertoon liittyvää toimintaa tai materiaaleja. Suomessa STUK toimii valvontasopimuksen tarkoittamana kansallisena viranomaisena ja toimittaa tarvittavat tiedot IAEA:lle ja osallistuu IAEA:n tarkastuksiin.

Suomi oli maailman ensimmäinen maa, joka solmi CSA:n IAEA:n kanssa helmikuussa 1972. Kun Suomi liittyi EU:iin 1995 Suomen ja IAEA:n kahdenvälinen CSA-sopimus korvattiin ns. trilateraali CSA:lla, jossa osapuolina ovat EU:n ydinaseettomat jäsenvaltiot, IAEA ja Euroopan Atomienergiayhteisö Euratom.

STUK valvoo ydinsulun toteutumista

Suomessa ydinenergian käyttäjät ovat ensisijaisessa vastuussa ydinaseiden leviämisen estämiseksi tarpeellisen valvonnan järjestämisestä. STUK ylläpitää kansallista ydinmateriaalien valvontajärjestelmää, jonka tarkoituksena on varmistua tästä, sekä Suomen tekemiin ydinenergia-alan kansainvälisiin sopimuksiin liittyvästä valvonnasta.

STUK osallistuu myös kansallisen ja kansainvälisen ydinmateriaalivalvontajärjestelmän kehitystyöhön lukuisissa kansainvälisissä aloitteissa ja työryhmissä (mm. INMM, IPNDV, GICNT, ESARDA). Lisäksi STUK tukee IAEA:n kansainvälistä ydinmateriaali- ja ydinasevalvontaa, toimii ydinkoekieltosopimuksen (CTBT) kansallisena tietokeskuksena sekä tarjoaa teknistä tukea kansainvälisille yhteistyöelimille, kuten ydinmateriaalikaupan vientivalvontaa toteuttavalle Nuclear Supliers Groupille (NSG).

Käytännön tasolla ydinmateriaalivalvonta on tarkastustyötä, jota tehdään ydinlaitoksissa sekä asiakirjatarkastuksin. Ydinmateriaalien todentaminen vaatii korkeaa teknistä osaamista.

STUKissa on kehitetty useita kansainväliseen käyttöön yleistyneitä mittausmenetelmiä ja käytäntöjä, sekä koulutettu suuri määrä IAEA:n tarkastajia aina 1980-luvulta lähtien. Suomessa kehitetyistä menetelmistä voidaan mainita erityisesti käytetyn ydinpolttoaineen todentamiseen tarkoitettu Passive Gamma Emission Tomography (PGET) -laitteisto sekä käytännössä toteutettu Safeguards-by-Design -approach uusien ja uudentyyppisten ydinlaitosten valvomiseksi. 2020-luvulla suuria odotuksia kohdistuu lohkoketjutekniikan hyödyntämiseen ydinmateriaalikirjanpidossa, jota niin ikään kehitetään Säteilyturvakeskuksessa.

STUKin tiedote 10.3.2020:

​​​​​​​Suomen hallitus myönsi 12.11.2015 Posiva Oy:lle luvan rakentaa Olkiluotoon kapselointi- ja loppusijoituslaitos käytetylle ydinpolttoaineelle. Laitokseen voi sijoittaa enintään 6500 tonnia uraania:

Ydinsulun valvonta on viranomaisten ja toiminnanharjoittajien yhteispeliä

Ydinsulkusopimuksella ja ydinmateriaalivalvonnan järjestämisellä on hyvin käytännöllinen merkitys kaikille ydinenergiaa käyttäville valtiolle, sillä sopimusjärjestelmään kuuluminen on käytännössä ennakkoedellytys ydintekniikan ja -polttoaineen hankkimiselle kansainvälisiltä markkinoilta.

Sopimusjärjestelmä myös kannustaa yhteistyöhön kansallisella tasolla, sillä valtiot vastaavat sopimusten noudattamisesta. Näin ollen ydinmateriaalivalvonnan laiminlyönneistä koituvat seuraukset koskettavat kaikkia kyseisessä valtioissa toimivia yrityksiä ja muita organisaatioita. Tämän vuoksi esimerkiksi Suomessa kaikilla ydinenergian käyttäjillä ja viranomaisilla on yhteinen intressi kehittää kansallista ydinmateriaalivalvontaa.

Suomessa ydinmateriaalivalvontaan osallistuvat STUKin lisäksi ulkoministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö sekä toiminnanharjoittajat eli ydinmateriaaleja hallussaan pitävät yhtiöt. Seuraavassa on lyhyesti kuvattu eri organisaatioiden rooleja ydinsulun toteuttamisessa:

Ydinenergia-alan ylin johto ja valvonta Suomessa kuuluu ydinenergialain  54 § mukaan työ- ja elinkeinoministeriölle (TEM). TEM on Euratom-sopimuksessa tarkoitettu Suomen toimivaltainen viranomainen, ellei muualla lainsäädännössä ole toisin säädetty.

Ulkoministeriö vastaa Suomen ydinsulkupolitiikan kansainvälisistä ulottuvuuksista. Näkyvin osa työstä on vientivalvonta, jota ministeriö toteuttaa vientivalvontalain nojalla. Valvonta kohdistuu niin sanottujen kaksikäyttötuotteiden ja -teknologian vientiin. Vientivalvonnalla pyritään edistämään suomalaisen teknologian vastuullista vientiä ja estää suomalaisen teknologian käyttö joukkotuhoaseiden kehittämiseen, epätoivottuun sotilaalliseen käyttöön, Suomen etujen vastaiseen käyttöön tai käyttöön, joka loukkaa ihmisoikeuksia. STUK toimii asiantuntijana vientivalvonnan teknisiin kysymyksiin liittyvissä asioissa.

Ydinenergian käytön turvallisuuden valvonta kuuluu ydinenergialain  55 § mukaan Säteilyturvakeskukselle. STUKin tehtävänä on turvallisuuden valvonnan ohella huolehtia myös turva- ja valmiusjärjestelyjen valvonnasta sekä ydinaseiden leviämisen estämiseksi tarpeellisesta ydinenergian käytön valvonnasta ja suorittaa valvonnan kannalta tarpeellista tutkimus- ja kehitystyötä sekä osallistua alan kansainväliseen yhteistyöhön.

Näiden tehtävien suorittamiseksi STUKilla on laajat ydinlaitoksia koskevat tarkastus- ja valvontaoikeudet. STUK myös ylläpitää ydinenergia-asetuksen 118 § :n mukaisesti kansallista ydinmateriaalien valvontajärjestelmää ja valvoo, että toiminnanharjoittajilla on tarpeellinen asiantuntemus ja valmiudet valvonnan järjestämiseksi. Lisäksi STUK toimii ydinenergia-asetuksen mukaisena lupavirnaomaisena, antaa asiantuntija-apua muille viranomaisille sekä tekee valvontaan perustuen esityksiä ja lausuntoja turvallisuuden edelleen kehittämiseksi. STUK myös huolehtii valtion vastuulla olevien valvontasopimusten mukaisten tietojen toimittamisesta IAEA:lle.

Viime kädessä vastuu ydinmateriaaleista on niitä hallussaan pitävällä toiminnanharjoittajalla. Toiminnanharjoittajan on huolehdittava ydinmateriaaleista ydinenergialain ja komission asetuksen N:o 302/2005 velvoitteet täyttäen. Toiminnanharjoittaja on velvollinen tuottamaan STUKille ja komissiolle näiden tarvitsemat valvontatiedot ja sen on varmistettava, että viranomaisilla on kaikkina aikoina tosiasiallinen mahdollisuus tehdä valvontaa, tarkastuksia ja mittauksia laitospaikoilla.