Usein kysyttyä Ukrainan tilanteesta

Suomen ulkoministeriö (um.fi) seuraa tiiviisti Ukrainan tilannetta ja tarjoaa luotettavaa tietoa kriisiin liittyen. STUK julkaisee verkkosivuillaan ja somekanavissaan ydin- ja säteilyturvallisuuteen liittyvää tietoa. Kriiseissä ja vakavissa tapahtumissa on erityisen tärkeää olla media- ja lähdekriittinen. Kaikki verkossa leviävä tieto ei ole luotettavaa, ja esimerkiksi lapsia tulee suojella somessa leviävältä sotamateriaalilta.

STUK seuraa Ukrainan tilannetta ydin- ja säteilyturvallisuuden kantilta ja tiedottaa verkkosivuillaan ja somekanavissaan aiheeseen liittyen, mm. Ukrainan ydinvoimaloiden tilanteesta ja säteilytilanteen mahdollisista vaikutuksista Suomelle. Emme ota kantaa energia-, geo- tai turvallisuuspoliittisiin kysymyksiin. Emme myöskään anna lääkkeisiin, sairauksiin tai allergioihin liittyvää neuvontaa. Esimerkiksi joditabletteihin liittyvissä yksilöllisissä kysymyksissä pyydämme olemaan yhteydessä omaan lääkäriin tai apteekkiin.

Samanlainen onnettomuus kuin Tšernobylissä vuonna 1986 ei ole mahdollinen. Tšernobylin tuhoutunut reaktori oli erityyppinen kuin reaktorit Ukrainan nykyisissä toimivissa ydinvoimalaitoksissa. Tšernobylin reaktorissa oli suunnitteluvirhe ja reaktorista oli ennen räjähdystä sammutettu myös turvajärjestelmiä. Tšernobylin reaktorissa oli hidasteena grafiittia, jonka palaminen nosti radioaktiivisia aineita korkealle ilmaan ja sitä myöden niitä levisi ilmavirtausten mukana hyvin laajalle alueelle.

Huolimatta siitä, että Tšernobylin onnettomuus oli erittäin vakava, ei onnettomuus aiheuttanut Suomessa terveysvaikutuksia. Radioaktiiviset säteilyarvot kohosivat myös Suomessa mutta eivät siinä määrin, että ihmisten suojaustoimenpiteet olisivat olleet tarpeen. Elintarviketuotannon suojaustoimet aloitettiin Suomessakin välittömästi, jotta lyhytikäiset radioaktiiviset aineet eivät siirtyisi ihmiseen elintarvikkeiden kautta. Tšernobyl-laskeuma lisää nykyäänkin suomalaisten säteilyannosta, mutta määrä on hyvin pieni, alle sadasosa vuosittaisesta keskimääräisestä 5,9 millisievertin annoksestamme. STUKin, Syöpärekisterin ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) vuonna 2013 ilmestyneen tutkimuksen mukaan Tšernobylin ydinvoimalaitosonnettomuuden aiheuttama laskeuma ei ole havaittavasti lisännyt syöpien määrää Suomessa.
Lisätietoa Tšernobylin onnettomuuden vaikutuksista Suomessa (stuk.fi).

Ydinreaktorin sulaminen Ukrainassa voisi paikallisesti aiheuttaa suuret päästöt, mikäli reaktoria ympäröivä suojarakennus samalla vaurioituisi. Radioaktiivisia aineita ei kuitenkaan leviäisi merkittäviä määriä pitkälle yli 100 km säteellä onnettomuuspaikasta. Välittömiä terveysvaikutuksia voisi syntyä siis vain lähellä laitosta. Käytännössä mikään Ukrainassa mahdollisesti radioaktiivisiin materiaaleihin tai ydinvoimalaitoksiin liittyvä ei voi aiheuttaa tilannetta, jonka takia Suomessa tarvitsisi välitöntä suojautumista säteilyltä. Suomeen voisi tulla Ukrainassa tapahtuvan ydinonnettomuustilanteen tai ydiniskun seurauksena käyttörajoituksia joillekin elintarvikkeille. Tämän kaltaisilla toimilla suojattaisiin ihmisiä säteilyn pitkäaikaisvaikutuksilta.

Jos Ukrainassa käytössä olevista ydinvoimalaitoksista tai Tšernobylistä pääsisi radioaktiivisia aineita ympäristöön, olisivat vaikutukset lähinnä paikalliset ja alueelliset. Ihmisten ei tarvitsisi suojautua säteilyltä Suomessa.

Suomessa on käytössä hyvin tarkat ja herkät menetelmät radioaktiivisuuden määrittämiseen ulkoilmasta ja laskeumasta, joten pieniä aktiivisuuspitoisuuksia voitaisiin mahdollisesti havaita täälläkin. Pitoisuuksien määrä riippuu paljolti tuulen suunnista ja päästön korkeudesta. Jos kova tuuli (yli 10 m/s) puhaltaisi Ukrainan suunnasta suoraan pohjoiseen Suomea kohden, menisi noin kaksi vuorokautta ennen kuin päästö saavuttaisi Suomen. Päästö toki laimenee matkalla, kun se sekoittuu ilmavirtauksiin ja osin laskeutuu maahan. Tässäkään tilanteessa ihmisten Suomessa ei tarvitsisi suojautua säteilyltä.

Ydinaseen kaukovaikutuksia on hyvin vaikea arvioida, koska ne riippuvat aseen koosta ja korkeudesta, jossa se räjäytetään. Jotta aseen vaikutukset ulottuisivat Suomeen, pitäisi ydinaseen olla hyvin suuri. Tällöinkään vaikutukset eivät olisi välittömiä; todella isonkin ydinpommin välitön kuumuus- ja painevaikutus ulottuu pahimmillaan kymmeniin kilometreihin asti. Nykyaikaiset taisteluissa käytettäväksi suunnitellut ydinaseet ovat pienempiä ns. taktisia ydinaseita. Säteilyvaikutus ei ole ydinaseen pääasiallinen tuhoa aiheuttava mekanismi, vaan käytännössä ydinpommi tuottaa todella ison räjähdyksen. Tuhoa aiheuttavat tällöin ensisijaisesti lämpö- ja painevaikutukset.
Suomeen ei kohdistu tällä hetkellä ydinaseen uhkaa.

Greenpeace kertoi tiedotteessaan (20.7.2022) tehneensä radioaktiivisuuden mittauksia Tšernobylin alueella. Mittaustulokset poikkesivat IAEA:n aiemmin alueella tekemistä mittauksista. Mkä selittää eron mittaustuloksissa?

Tšernobylin laitosaluetta ympäröi 30 kilometrin laajuinen suojavyöhyke, jonka maaperässä ja kasvillisuudessa on yhä onnettomuudesta peräisin olevia radioaktiivisia aineita. Siellä ulkoisen säteilyn aiheuttama annosnopeus on pysynyt suurena vuoden 1986 onnettomuuden jälkeen. Annosnopeudet suljetulla suojavyöhykkeellä vaihtelevat paljon. Samallakin paikalla tehtyjen mittausten tulokset vaihtelevat mittauskorkeudesta riippuen. Greenpeace sanoo tehneensä mittauksen 10 cm korkeudelta. Tyypillisesti annosnopeuden mittaukset tehdään 1 m korkeudelta. Greenpeacen mittaustulokset eivät merkittävästi eroa IAEA:n aiemmin ilmoittamista mittaustuloksista ja eroja selittävät erilaiset mittaustavat ja mittauskohteet. Vastaaville annosnopeuksille altistutaan muuallakin. Esimerkiksi lennettäessä 10 kilometrin korkeudessa annosnopeus on noin 5 mikroSv/h avaruuden kosmisen säteilyn vuoksi.

Samalta paikalta kerättyjen maaperänäytteiden radioaktiivisuus voi vaihdella merkittävästikin johtuen esimerkiksi maaperän ominaisuuksista ja maaperänäytteen sisältämien kuumien hiukkasten lukumäärästä (kuuma hiukkanen= mikroskooppisen pieni radioaktiivisen materiaalin pala). Myös näytteenotto- ja mittausmenetelmät voivat vaikuttaa mittaustuloksiin.

Voisivatko mitatut annosnopeudet aiheuttaa säteilysairauden?

Eivät. Mittaustulokset olivat korkeimmillaan pari sievertin miljoonasosaa tunnissa. Akuutin säteilysairauden oireiden rajana pidetään noin yhtä sievertiä lyhyessä ajassa (noin vuorokaudessa).

Onko ihmisten Suomessa syytä olla huolissaan uusista tiedoista?

Ei ole. Tšernobylin alueella on edelleen syytä noudattaa viranomaisten ohjeita.

Voidaanko mitattuja pitoisuuksia verrata ydinjätteisiin?

Tšernobylin alueella mitattuja radioaktiivisten aineiden pitoisuuksia voi verrata ydinjätteiden luokitukseen, mikä antaa vertailukohtaa radioaktiivisen aineen vaarallisuudesta. Greenpeace on kertonut Cesium-137 mittaustuloksia, jotka ylittävät ydinjätteelle asetetun vapauttamisrajan. Eli suomalaisilla ydinlaitoksilla vastaava materiaali luokiteltaisiin matala-aktiiviseksi ydinjätteeksi. Jos Cesium-137 pitoisuus olisi alle vapauttamisrajan (100 Bq/Kg), niin materiaalin voisi kierrättää tai viedä normaalille kaatopaikalle. Ydinjätteitä on erilaisia ja matala-aktiivinen ydinjäte on hyvin erilaista kuin esimerkiksi käytetty ydinpolttoaine.

Ydinjätteitä luokitellaan niiden radioaktiivisten aineiden pitoisuuksien mukaan eri luokkiin. Tämä tieto ohjaa ydinlaitoksilla tarvittavaa työntekijöiden säteilysuojelua ja ydinjätteen loppusijoitusta. Ydinjätteet luokitellaan Suomessa seuraavasti:

Matala-aktiivinen jäte: ydinvoimalaitoksessa esimerkiksi työntekijöiden käyttämät työasut luokitellaan matala-aktiiviseksi ydinjätteeksi, sillä vaatteisin voi huoltotoimenpiteiden aikana kertyä vähäisiä määriä radioaktiivisia aineita. Matala-aktiivisia jätteitä voidaan kuitenkin käsitellä ilman erityisiä säteilysuojelujärjestelyjä. Matala-aktiivisia jätteitä voidaan varastoida sen aikaa, että aktiivisuus laskee tai ne voidaan loppusijoittaa kalliotilaan tai maan pinnalle rakennettuun loppusijoituslaitokseen. Suurin Greenpeacen mittaama maanäytteen aktiivisuuspitoisuus oli 45 000 Bq/kg. Matala-aktiiviseksi jätteeksi luokitellaan jäte, jonka Cesium-137 pitoisuus on yli 100 Bq/kg ja jonka kokonaisaktiivisuuspitoisuus on alle 1 000 000 Bq/kg.

Keskiaktiivinen jäte: Keskiaktiivista jätettä ovat tyypillisesti ydinvoimalaitoksen reaktorin vettä puhdistavat suodatinmassat, reaktorin sisäosat ja muut laitteet joihin on kertynyt paljon kontaminaatiota. Keskiaktiivisella jätteellä tarkoitetaan ydinjätettä, jonka aktiivisuus on niin suuri, että sitä käsiteltäessä tarvitaan tehokkaita työntekijöiden säteilysuojausjärjestelyjä. Keskiaktiivinen jäte loppusijoitetaan n. 100 metrin syvyydelle kallioperään ja ympäröidään betonilla.

Korkea-aktiivinen jäte: Korkea-aktiivista jätettä on Suomessa lähinnä käytetty ydinpolttoaine. Käytettyä polttoainetta säilytetään vesialtaissa, joissa se jäähtyy ja vesikerros suojaa työntekijöitä erittäin voimakkaalta säteilyltä. Käytetty polttoaine pakataan rauta-kupari kapseleihin ja loppusijoitetaan yli 400 metrin syvyydelle kallioperään.

STUK lähettää yhdessä Ruotsin ja Norjan viranomaisten kanssa säteilyvalvontalaitteistoa Tsernobylin alueelle

Säteilytilannetta Tšernobylin aluella on seurattu tarkasti vuoden 1986 onnettomuudesta asti. Alueella oleva mittauslaitteisto vaurioitui Venäjän hyökkäyksessä Ukrainaan keväällä 2022. STUK yhdessä Ruotsin ja Norjan viranomaisten kanssa toimittavat alueelle korvaavaa mittauskapasiteettia. Lue lisää

Tilanne Ukrainassa ei vaikuta säteilytilanteeseen Suomessa. Viranomaiset suosittelevat, että joditabletteja on kotona ja työpaikoilla osana perusvarautumista, mutta Ukrainan tilanteen takia niitä ei ole tarvetta erikseen hankkia. Ennen kaikkea joditablettia ei saa ottaa ilman viranomaisten ohjetta. Joditablettia ei tule koskaan ottaa varmuuden vuoksi, sillä on tärkeää ottaa joditabletti oikeaan aikaan. Liian aikaisin tai myöhään otettuna sen suojavaikutus heikkenee.

Vakavassa ydinvoimalaitosonnettomuudessa voi ilmaan vapautua radioaktiivista jodia, jolle on ominaista kertyä kilpirauhaseen päästessään esimerkiksi hengityksen kautta elimistöön. Radioaktiivisen jodin kertymistä kilpirauhaseen voidaan vähentää ottamalla joditabletti. Tehokkuus riippuu oikeasta ajoituksesta. Sen vuoksi niitä pitää ottaa vain viranomaisen kehotuksesta. Ohjeet joditabletin käyttöön kuulet radion ja television välityksellä.

Oikea-aikaisesti otettu joditabletti kyllästää kilpirauhasen tavallisella ei-radioaktiivisella jodilla ja siten estää radioaktiivisen jodin kertymisen kilpirauhaseen. Radioaktiivinen jodi poistuu pian munuaisten kautta. Liian aikaisin tai myöhään otettuna tabletin suojavaikutus heikkenee.

Joditabletti suojaa vain kilpirauhasta eikä vähennä muuta altistusta. Suojautumalla sisätiloihin vähennetään merkittävästi hengityksen kautta kehoon joutuvien radioaktiivisten aineiden määrää, jolloin myös kilpirauhasen annos pienenee. Joditabletin ottaminen onkin sisätiloihin suojautumista täydentävä toimi.

Säteilyvaaratilanteessa joditablettien ottaminen viranomaisen ohjeistamana on erityisen tärkeää lapsille ja raskaana oleville naisille. Lasten ja sikiöiden kilpirauhaset ovat herkempiä säteilylle kuin aikuisten. Myös kilpirauhasen toimintahäiriötä sairastavaa, raskaana olevaa henkilöä suositellaan ottamaan joditabletti sikiön turvaamiseksi. Tarvittaessa keskustele oman hoitavan lääkärin kanssa joditabletin ottamisesta.

Joditabletti on lääke. Lääkkeiden annostelussa pitää noudattaa valmistajan antamaa pakkauksesta löytyvää ohjetta. Kansainvälisiä suosituksia alle kolmivuotiaiden joditablettien annostelusta on olemassa, mutta tällä hetkellä Suomessa myytävässä lääkejodivalmisteessa (Jodix) ei oteta kantaa lääkejodin annosteluun alle kolmevuotiaille. STUK tai muut viranomaiset eivät voi antaa lääkeannostelua koskevia suosituksia tai ohjeita, jotka poikkeavat lääkevalmistajan ohjeista. Tarve alle kolmevuotiaiden lasten jodiannossuosituksesta on kuitenkin tunnistettu. Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) on STUKin aloitteesta perustanut työryhmän, jonka tarkoitus on valmistella suosituspäivitykset lääkejodin käytöstä säteilyvaaratilanteissa. Tavoitteena on, että saataisiin annostusohjeet alle 3-vuotiaille lapsille ja nämä tarkennukset lisättäisiin pakkausselosteisiin.

Joditabletin ottamisella pyritään vähentämään säteilyn haittavaikutuksia kilpirauhaselle tilanteissa, joissa esimerkiksi hengitysilmassa on suuria määriä radioaktiivista jodia. Joditabletti suojaa siis vain kilpirauhasta eikä vähennä muuta altistusta. Kansainvälisissä tutkimuksissa yli 40-vuotiailla säteilyn aiheuttaman kilpirauhassyövän riski on arvioitu äärimmäisen matalaksi ja toisaalta riski ylimääräisen jodin aiheuttamille haittavaikutuksille kasvaa iän myötä, kun myös kilpirauhassairauksien esiintyvyys kasvaa. Kyse on siis hyötyjen ja haittojen arvioinnista ja tasapainottamisesta.

Yhden jodiannoksen antama suoja kestää yhden vuorokauden ja jatkuu osittaisena vielä toisen vuorokauden. Jodiannos tulisi ottaa 1–6 tuntia ennen altistumista radioaktiiviselle jodille, jolloin suoja on täydellinen. Suojausvaikutus heikkenee sitä enemmän mitä myöhemmin jodiannos nautitaan. Jodiannoksesta ei ole hyötyä, jos radioaktiivisten aineiden hengittämisestä on yli 12 tuntia. Oikean ajoituksen varmistamiseksi joditabletti tulee ottaa vain viranomaisten ohjeiden mukaisesti.

Suomessa ei ole tällä hetkellä vaaraa säteilyn suhteen tai tarvetta joditablettien ottamiseen. Ukrainan tilanne on kuitenkin nostanut kansalaisten varautumistarvetta, ja joditablettien kysyntä on kasvanut. Tablettien saatavuusongelma apteekeissa on tilapäinen. Suomalainen lääkevalmistaja on reagoinut joditablettien suureen kysyntään. Huoltovarmuuskeskuksella on varmuusvarastoissaan joditabletteja tilanteisiin, joissa joditabletteja Suomessa tarvittaisiin ja ne olisivat loppu apteekeista ja tukusta.

Joditabletit on luokiteltu lääkkeiksi ja niiden kohdalla tulee noudattaa pakkausselosteessa olevia ohjeita säilyvyyden osalta. Älä käytä lääkettä pakkauksessa mainitun viimeisen käyttöpäivämäärän jälkeen. Vanhentuneita ja käyttämättä jääneitä lääkkeitä ei tule heittää viemäriin eikä hävittää talousjätteiden mukana. Kysy käyttämättömien lääkkeiden hävittämisestä apteekista.

Mikäli olet saanut allergisen reaktion jodivalmisteista tai sairastat kilpirauhassairautta, keskustele joditablettien käytöstä oman hoitavan lääkärisi kanssa ennen lääkkeen käyttöä.

Pääsääntöisesti joditabletin ottamista ei suositella, jos henkilöllä on kilpirauhasen toimintahäiriö tai muu kilpirauhassairaus, tai yliherkkyys jodille. Jos kilpirauhanen on poisleikattu tai täysin toimimaton, ei joditabletteja tarvita, sillä joditabletilla suojataan toimivaa kilpirauhasta sulkemalla sen toiminta säteilyaltistuksen ajaksi. Jos vajaatoiminta on hyvin lievää, niin että kilpirauhasen osa toimii, voi joditabletin kuitenkin ottaa, jolloin saadaan suojaa kilpirauhasen vielä toimivaan osaan.

Ravintolisäjodina myytävät tuotteet eivät suojaa kilpirauhasta säteilyvaaratilanteessa. Suomessa myytävän Jodix-lääkejodivalmisteen vahvuudessa on tuhatkertainen ero ravintolisänä myytävään jodiin verrattuna.