Juomaveden radioaktiivisuus

Juomaveden radioaktiivisuutta seurataan, jotta voidaan arvioida ihmiselle keinotekoisesta radioaktiivisuudesta juomaveden kautta aiheutuvaa säteilyaltistusta.

Juomaveden Cs-137 ja Sr-90 ovat peräisin pääosin Tšernobyl-laskeumasta ja tritium (H-3) ilmakehässä suoritetuista ydinasekokeista. Valvontaohjelman näytteistä analysoidut keinotekoiset radioaktiiviset aineet esiintyvät yleensä vain pintavedestä tehdyssä juomavedessä. Suuremman säteilyaltistuksen Suomessa aiheuttavat talousvesissä esiintyvät luonnon radioaktiiviset aineet, joiden enimmäispitoisuuksille vesilaitosten jakamassa vedessä on asetettu enimmäisarvot sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa 1352/2015. Talousvesiasetusta on uudistettu muutosasetuksella 683/2017.

Juomavesinäytteet otetaan kaksi kertaa vuodessa, keväällä ja syksyllä, Helsingin, Oulun, Rovaniemen, Tampereen ja Turun vesijohtovedestä.

Kaikkien näytteiden Sr-90- ja Cs-137-pitoisuudet olivat pienet vuonna 2017. Näytteiden H-3-pitoisuudet olivat joko alle havaitsemisrajan (alle 0,9 Bq/l) tai hieman havaitsemisrajan yläpuolella (1,2 Bq/l), ja siis paljon pienempiä kuin Euroopan neuvoston direktiivissä (98/83/EY) ja sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa (1352/2015) talousvedelle asetettu H-3 enimmäisarvo 100 Bq/l.

Paikkakuntien väliset radionuklidien pitoisuuserot johtuvat sekä erilaisesta Tšernobyl-laskeumasta alueilla että raakavetenä käytettyjen pinta- ja pohjavesien määristä. Tampereen raakavesi sisältää sekä pinta- että pohjavettä. Rovaniemellä käytetään yksinomaan pohjavettä. Helsingissä ja Oulussa juomavesi on lähes kokonaan pintavettä. Syksystä 2012 lähtien Turussa juomavesi on ollut tekopohjavettä.

STUK julkaisee juomaveden radioaktiivisuuden mittaustulokset niiden valmistuttua. Tutustu mittaustuloksiin (Elintarvikkeet  ja juomavesi -osio)
Jaa tämä sivu

Yhteyshenkilö

Ei hakutuloksia