STUK valvoo STUK valvoo

STUK valvoo

STUK valvoo

Ydinmateriaalien valvonta

Ydinmateriaalivalvonnalla (safeguards) eli ydinaseiden leviämisen estämiseksi tarkoitetulla valvonnalla varmistutaan siitä, että ydinaineet ja muut ydinalan tuotteet pysyvät rauhanomaisessa, lupien ja ilmoitusten mukaisessa käytössä ja että ydinlaitoksia ja alan tekniikkaa käytetään vain rauhanomaisiin tarkoituksiin.

Ydinmateriaalivalvonnan perustana on kansainvälinen ydinsulkusopimus. STUK ylläpitää ja kehittää ydinmateriaalien kansallista valvontajärjestelmää tavoitteenaan huolehtia ydinsulkusopimuksen velvoitteiden täyttämisestä Suomessa. Kansainvälisten velvoitteiden ja kansallisten tavoitteiden täyttymiseksi asetetut ydinmateriaalivalvontaa koskevat yleiset vaatimukset on esitetty ydinenergialaissa ja ydinenergia-asetuksessa. Yksityiskohtaiset vaatimukset on esitetty STUKin ohjeessa YVL D.1. Vaatimukset velvoittavat toiminnanharjoittajia. Ydinmateriaalivalvonnan lähtökohtana on ydinaineiden kirjanpito ja raportointi. Toiminnanharjoittajan ja STUKin on koko ajan oltava selvillä kaikkien ydinaineiden sijainnista ja käytöstä.

Säteilyturvakeskus tarkastaa ydinvoimalaitoksilla olevat ydinaineet ja -materiaalit sisältäen erityisesti sekä tuoreen että käytetyn polttoaineen tavanomaisesti kolme kertaa vuodessa , muita merkittäviä ydinaineiden ja -materiaalien käyttäjiä vuosittain ja pieniä toiminnanharjoittajia joka toinen vuosi tai harvemmin. Omien tarkastuksensa lisäksi STUK osallistuu kaikille IAEA:n ja Euroopan komission tarkastuksille Suomessa riippumattomana tarkastajana ja tarkkailijana. IAEA tekee muutaman kerran vuodessa yllätystarkastuksen tai täydentävän tarkastuskäynnin johonkin suomalaiseen ydinmateriaalin käyttöpaikkaan. Ydinmateriaalien lisäksi Säteilyturvakeskus tarkastaa säännöllisesti toiminnanharjoittajien omia ydinmateriaalivalvontajärjestelyjä, kuten kirjanpito- ja raportointimenettelyjä, organisaation toimintaa ja ohjeistoa.

Safeguards-valvonnassa eri verifiointimenetelmien avulla varmennetaan, että toiminnanharjoittajan (esim. ydinvoimalaitoksen) ilmoittamat ydinaineita koskevat tiedot ovat oikeita ja täydellisiä. Säteilyturvakeskus tekee ydinaineiden ja -materiaalien inventaaritarkastusten lisäksi myös ydinaineiden ainetta rikkomattomia mittauksia. Näillä mittauksilla pystytään toteamaan, että materiaalia ei ole muutettu tai korvattu ulkoapäin samalta vaikuttavilla esineillä. Mittaukset ovat osa STUKin toteuttamaa ydinaineiden kansallista valvontaa, ja ne toteutetaan kansallisen valvontasuunnitelman mukaisesti.

Kansainväliset velvoitteet

Ydinsulkusopimus

Kansainvälisen ydinmateriaalivalvonnan eli safeguards-valvonnan tavoitteena on varmistua, ettei ydinmateriaaleja siirretä rauhanomaisesta käytöstä ydinräjähteisiin ja ettei toiminnalla edistetä ydinaseiden leviämistä muutoinkaan. Valvonnan perustana on vuonna 1970 voimaan tullut ydinsulkusopimus. Ydinsulkusopimuksen solmimisesta tuli kuluneeksi 50 vuotta vuonna 2020. Ydinsulkusopimuksen ja ydinmateriaalivalvonnan toimeenpanoa Suomessa sopimuksen ensimmäisen 50 vuoden aikana on kuvattu Säteilyturvakeskuksen tilaamassa raportissa Ydinsulku ja Suomi, 50 vuotta ydinsulkusopimuksen kansallista toimeenpanoa https://www.julkari.fi/handle/10024/140617

Valvontasopimus ja sen lisäpöytäkirja

Suomi solmi IAEA:n kanssa ydinsulkusopimuksen mukaisen valvontasopimuksen vuonna 1971. Suomen ja IAEA:n välinen sopimus oli ensimmäinen valtion solmima valvontasopimus IAEA:n kanssa, ja on ollut mallina myöhemmin neuvotelluille valtioiden ja IAEA:n välisille sopimuksille. Suomen liityttyä Euroopan Unioniin vuonna 1995, tämä sopimus korvattiin Euroopan unionin ydinaseettomien jäsenvaltioiden, Euroopan atomienergiayhteisön (EAEC) ja IAEA:n välisellä valvontasopimuksella.

Valvontasopimuksen perusajatus on, että kun kaikki rauhanomainen materiaali on IAEA:n valvonnassa, ei valvonnan ulkopuolelle voi jäädä niin paljon materiaalia, että sen varaan voisi rakentaa kokonaisen salaisen ydinaseohjelman. Valtioilla on ilmoitusvelvollisuus kaikesta valvonnanalaisesta ydinmateriaalista. IAEA:lla on oikeus tarkastaa ilmoitettuja materiaaleja valtion ilmoittamissa paikoissa.

Persianlahden sodan jälkeen 1990-luvulla paljastunut Irakin salainen ydinohjelma käynnisti kansainvälisen hankkeen IAEA:n valvontaoikeuksien laajentamiseksi siten, että IAEA:n valvontajärjestelmä pystyy havaitsemaan myös salassa pidetyt ydinohjelmat. Käytännössä IAEA:n valvonnan laajentaminen toteutettiin valvontasopimuksen lisäpöytäkirjalla. Lisäpöytäkirjan nojalla IAEA saa valtioilta entistä laajemmat tiedot koskien valtion ydinpolttoainekiertoa. Merkittävimmät laajennukset ilmoitusvelvollisuuteen olivat laitosalueiden kuvaukset ydinaineiden sijaan, polttoainekiertoon liittyvän tutkimus- ja kehittämistoiminnan, laitevalmistuksen ja vientien ilmoittaminen. Lisäksi IAEA voi kerätä tietoja avoimista lähteistä, käyttää satelliitteja ja ottaa ympäristönäytteitä. Varmistuakseen valtion ilmoittamien tietojen oikeellisuudesta IAEA:lla on entistä laajemmat pääsyoikeudet tarkastaa ilmoitettuja toimintoja. Lisäksi IAEA voi tehdä tarkastuskäyntejä hyvin lyhyellä varoitusajalla. Valvontasopimuksen lisäpöytäkirja tuli voimaan Suomessa ja muissa ydinaseettomissa EU-maissa 30.4.2004.

Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimus ja komission safeguards-asetus

EU-jäsenyyden myötä Suomi kuuluu myös Euroopan atomienergiayhteisöön, jonka perustamissopimus, EAEC Treaty, vuodelta 1957 antaa perustan EU-maiden ydinmateriaalivalvonnalle. Perustamissopimuksen mukaisesti Euroopan komission ydinmateriaalivalvontaviranomaisilla on oikeus valvoa, että jäsenmaissa ydinaineita käytetään ilmoitettuun käyttötarkoitukseen. Euroopan komission toteuttaman ydinmateriaalivalvonnan vaatimukset on yksityiskohtaisesti annettu komission safeguards-asetuksessa No. 302/2005, joka velvoittaa toiminnanharjoittajia.

Yhteyshenkilö

Yhteyshenkilö