Radioaktiivisten aineiden päästöt ilmaan

Radioaktiivisten aineiden päästöt ilmaan

Ydinvoimalaitoksessa syntyvät kaasumaiset radioaktiivisten aineiden päästöt puhdistetaan suodattamalla ja viivästämällä ennen kuin ne johdetaan ydinvoimalaitoksen ympäristöön. Päästöt pyritään pitämään niin alhaisina kuin käytännön toimenpitein on mahdollista. Kaasumaiset radioaktiivisten aineiden päästöt johdetaan voimalaitoksen ilmastointipiipun kautta ilmakehään.

Ennen ilmapäästöä radioaktiiviset aineet mitataan jatkuvatoimisilla säteilymittareilla. Ilmasta kerätään myös jatkuvia näytteitä tarkempia päästöanalyyseja varten. Ydinvoimalaitosyhtiöt määrittävät kerätyistä ilmanäytteistä tarkoilla mittausmenetelmillä radioaktiivisten aineiden koostumukset ja aktiivisuusmäärät. Ydinvoimalaitosyhtiöt raportoivat päästötiedot Säteilyturvakeskukselle neljännesvuosittain. STUK tarkastaa toimitetut päästöraportit.

Ydinvoimalaitosten päästöjen mittausmenetelmät ovat STUK hyväksymät. STUK tarkastaa voimalaitosten päästöjärjestelmät ajoittain.

Suomen ydinvoimalaitoksilta ilmaan johdettavista päästöistä havaitaan vuosittain keskimäärin kymmenestä kahteenkymmeneen erilaista radioaktiivista ainetta. Yleisimmät ilmaan johdettavat päästönuklidit ovat olleet tritium, hiili-14, argon-41, kromi-51, mangaani-54, koboltti-58 ja -60, hopea-110m, antimoni-122 ja 124, jodi-131, cesium-137. Argon-41 on päästönuklidi, jota muodostuu merkittävästi vain Loviisan voimalaitoksella. Suomen ydinvoimalaitosten päästöistä on havaittu myös seuraavia radionuklideja: rauta-59, arseeni-76, bromi-82, kryptonin eri isotooppeja (-85m, -87 ja -88), niobi-95, telluuri-123m, jodin eri isotooppeja (-132, -133 ja -135), cesium-134 ja ksenonin eri isotooppeja (-133, -133m, -135, -135m ja -138).

Päästötietoja käytetään, kun arvioidaan laskennallisesti ydinvoimalaitoksen ympäristön asukkaiden säteilyaltistusta (ns. ympäristön altistuneimman henkilön annos). Päästömäärät vaikuttavat suoraan ympäristön altistuneimman henkilön säteilyannoksiin.

Jalokaasujen päästöt (Kr-87 eq) ilmaan Loviisan voimalaitoksesta.

Loviisan voimalaitoksen radioaktiivisten jalokaasujen (Kr-87 ekv.) päästöissä ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia vuosina 2009–2018. Päästöissä hallitsevana on ollut argon-41, jota syntyy reaktoripaineastian ja pääsäteilysuojan välisessä ilmassa olevasta argon-40:stä. 

Jodi-isotooppien päästöt (I-131 eq) Loviisan voimalaitokselta

Loviisan voimalaitokselta ilmaan johdettavien jodi-isotooppien (I-131 ekv.) päästömäärissä on tapahtunut vaihtelua vuosina 2009–2018. Voimalaitosyksiköillä olleet pienet polttoainevuodot vaikuttivat vuosien 2009, 2010 ja 2013 jodipäästöihin. Vuoden 2018 aikana Loviisassa ei havaittu polttoainevuotoja.

Aoerosolien päästöt ilmaan (Bq) Loviisan voimalaitokselta

Loviisan voimalaitoksen hiukkasmuodossa olevien aerosolien päästöt vuonna 2018 olivat samaa suuruusluokkaa kuin aiempina vuosina. Tavanomaista suuremmat  aerosolipäästöt vuonna 2013 aiheutuivat kun lyhytikäistä As-76:sta (arseeni) pääsi molemmilta laitosyksiköiltä ylimääräisten alasajojen aikana loppuvuodesta 2013.

Jalokaasujen päästöt ilmaan (Kr-87 eq) Olkiluodon voimalaitokselta

Olkiluodon voimalaitoksen radioaktiivisten jalokaasujen (Kr-87 ekv.) päästöissä on ollut vaihtelua vuosina 2009–2018. Vuosina 2009, 2014 ja 2015 Olkiluodon jalokaasupäästöt ovat olleet alle havaitsemisrajan. Vuosina 2016–2018 ovat laitoksen jalokaasupäästöt olleet edellisvuosia suuremmat polttoainevuodoista johtuen. Päästöt ovat kuitenkin olleet selvästi alle vuosipäästörajan.

Jodi-isotooppien päästöt ilmaan (I-131) Olkiluodon voimalaitokselta.

Olkiluodon voimalaitokselta ilmaan johdettavien jodi-isotooppien (I-131 ekv) päästömäärissä on ollut vaihtelua vuosina 2009–2018. Vuosina 2016–2018 jodipäästöt ovat olleet edellisvuosia suuremmat polttoainevuodoista johtuen. Päästöt jäivät kuitenkin selvästi vuosipäästörajan alle.

Aerosolien päästöt ilmaan (Bq) Olkiluodon voimalaitokselta.

Olkiluodossa tapahtui kesäkuussa 2016 päästöä turbiinirakennuksen tiloista aiheuttaen lyhytikäisten jalokaasu- ja aerosolinuklidien pääsyn viivästysjärjestelmien ohi suoraan poistoilmapiippuun. Tapahtuma näkyy erityisesti aerosolipäästöjen tason nousuna, mutta kyseisten lyhytikäisten nuklidien vaikutus ympäristön säteilyturvallisuuteen on minimaalinen, sillä ne hajoavat jo poistokaasupiipun läheisyydessä stabiileiksi alkuaineiksi. Vastaavanlaisia tapahtumia oli myös vuosina 2017 ja 2018.

Yhteyshenkilö

Ei hakutuloksia