Lakiuudistus muuttaa säteilysuojelun rooleja ja vastuita lääketieteellisessä säteilyn käytössä

Toiminnanharjoittaja vastaa siitä, että säteilytoimintaa harjoittava organisaatio muutetaan uuden säteilylain vaatimusten mukaiseksi. Käytännössä muutokset eivät ole kovin suuria.

Lainsäädännön uudistus muuttaa työpaikkojen rooleja ja vastuita. Vastaavan johtajan tehtävä poistuu ja tilalle tulee säteilyturvallisuusvastaava. Uusi laki tuo toiminnanharjoittajan avuksi myös kokonaan uuden ammattikunnan, säteilyturvallisuusasiantuntijan.

Säteilyturvallisuusvastaava

Säteilyturvallisuusvastaava huolehtii säteilysuojelun optimoinnista, turvallisuuskulttuurista sekä vastaa siitä, että havaittuihin epäkohtiin puututaan ripeästi. Tyypillisiä säteilyturvallisuusvastaavan tehtäviä ovat annostarkkailu ja työolojen seuraaminen, henkilökohtaisista suojaimista huolehtiminen sekä uusien työntekijöiden opastaminen. Yleensä säteilyturvallisuusvastaava huolehtii myös STUKille tehtävistä ilmoituksista sekä turvallisuuslupien ja toimintaohjeiden ajantasaisuudesta. Säteilyturvallisuusvastaavan tehtävänä voi olla myös säteilylähteitä koskevasta kirjanpidosta huolehtiminen, laadunvarmistus ja säteilyturvallisuuspoikkeamiin varautuminen.

Säteilyturvallisuusvastaavan osaamisaloissa on muutamia muutoksia verrattuna vanhan lain mukaisiin vastaavan johtajan pätevyysaloihin:

  • Hammasröntgentoiminnassa ei enää jatkossa eritellä tavanomaista ja muuta hammasröntgentoimintaa. Hammasröntgentoiminnassa säteilyturvallisuusvastaavana voi toimia hammaslääkäri ilman erillistä koulutusta, sekä lääkäri tai röntgenhoitaja, joka on suorittanut erillisen säteilyturvallisuusvastaavan koulutuksen.
  • Terveydenhuollon röntgentoiminnasta on eriytetty natiiviröntgentoiminta. Natiiviröntgentoiminnassa säteilyturvallisuusvastaavana voi toimia röntgenhoitaja tai lääkäri, joka on suorittanut erillisen säteilyturvallisuusvastaavan koulutuksen.
  • Sädehoitotoiminnalle ei enää ole erillistä omaa osaamisalaansa. Sädehoitotoiminnassa säteilyturvallisuusvastaavana voi toimia sairaalafyysikko.

Säteilyturvallisuusasiantuntija ohjaa työntekijöiden ja väestön säteilysuojelua

Säteilyturvallisuusasiantuntijaa käytetään työntekijöiden ja väestön säteilysuojelun suunnittelussa, toteutuksessa ja seurannassa. Säteilyturvallisuusasiantuntijana terveydenhuollossa ja eläinlääketieteessä voi toimia sairaalafyysikko. Toiminnan laadusta riippuen säteilyturvallisuusasiantuntija voi olla toiminnanharjoittajan palveluksessa tai ulkopuolinen konsultti.

Toiminnoissa, joissa työntekijän annos voi olla yli 1 mSv vuodessa tai jonka seurauksena väestön edustajalle voi aiheutua yli 0,1 mSv efektiivinen annos vuodessa, on säteilyturvallisuusasiantuntijan oltava tiiviisti mukana toiminnassa. Tällöin tyypillisesti sairaalafyysikko on toiminnanharjoittajan palveluksessa. Muissa toiminnoissa säteilyturvallisuusasiantuntijaa on käytettävä toimintaa aloitettaessa ja muulloin hänen on oltava käytettävissä. Hammasröntgentoiminnassa intraoraali- tai panoraamatomografiaröntgenlaitteilla, sekä eläinten kuvauksessa intraoraalirötgenlaitteella  säteilyturvallisuusasiantuntijaa on käytettävä ainoastaan mikäli tarvitaan neuvoja.

Lääketieteellisen fysiikan asiantuntijaa eli käytännössä sairaalafyysikkoa on käytettävä altistuksen kohteena olevan henkilön säteilysuojelun suunnittelussa, toteutuksessa ja seurannassa, kun kyseessä on lääketieteellinen altistus tai muu terveydenhuollon laitteella tehtävä tutkimus. Sairaalafyysikon on oltava tiiviisti mukana, eli käytännössä tyypillisesti toiminnan harjoittajan palveluksessa sädehoitotoiminnassa, lukuun ottamatta vakiintuneita isotooppihoitoja.

Vakiintuneissa isotooppihoidoissa, toimenpideradiologiassa, TT-kuvantamisessa ja muussa suurta lääketieteellistä altistusta aiheuttavassa toiminnassa on käytettävä sairaalafyysikkoa. Muissa toiminnoissa (esimerkiksi natiiviröntgentoiminta) säteilyturvallisuusasiantuntijan on oltava käytettävissä, poikkeuksena hammasröntgentoiminta intraoraali- tai panoraamatomografiaröntgenlaitteilla, jossa sairaalafyysikkoa on käytettävä  mikäli tarvitaan neuvoja.

Useimmilla toiminnanharjoittajilla on säteilyturvallisuudesta vastannut tähänkin saakka sairaalafyysikko, joka on käytännössä hoitanut sekä lääketieteellisen fysiikan asiantuntijan (potilaan altistus) että säteilyasiantuntijan (työntekijöiden ja väestön altistukset) tehtäviä.  Tämän lisäksi sairaalafyysikko on usein ollut säteilyn käytöstä vastaava johtaja. Jos sairaalafyysikko uuden lain aikaan nimetään säteilyturvallisusvastaavaksi, hänellä voi siis olla kolme säteilyuojelun tehtävää.

Erityisesti isommissa organisaatioissa lääketieteellisen fysiikan asiantuntijan ja säteilyturvallisuusasiantuntijan tehtävät voidaan myös jakaa usealle sairaalafyysikolle esimerkiksi modaliteetin mukaisesti tai toimipaikoittain.

Toisaalta radiologi, joka on toiminut vastaavana johtajana, voi myös jatkossa toimia säteilyturvallisuusvastaavan roolissa.

Uuden lain myötä myös röntgenhoitaja voi  jatkossa toimia säteilyturvallisuusvastaavana hammasröntgentoiminnan tai natiiviröntgentoiminnan osalta, suoritettuaan erillisen koulutuksen. Tällöin kuitenkin korostuu lääketieteellisen fysiikan asiantuntijan ja säteilyturvallisuusasiantuntijan käyttö toimintaa aloitettaessa ja muulloin tarvittaessa.

Viime vuosina on erityisesti diagnostisen ja toimenpideradiologian toiminnoissa yleistyneet aiempaa laajemmat, useita säteilyn käyttöpaikkoja kattavat turvallisuusluvat. Koska säteilyturvallisuusvastaavia nimetään yksi turvallisuuslupaa kohti, ei näissä tilanteissa tyypillisesti voida nimetä röntgenhoitajaa säteilyturvallisuusvastaavaksi, koska turvallisuuslupa kattaa natiivi- ja hammasröntgentoiminnan lisäksi muita toimintoja.

Mikäli hammasröntgentoiminta kattaa myös kartiokeilakuvantamisen, voi jatkossa säteilyturvallisuusvastaavana toimia hammaslääkäri, jonka on kuitenkin osoitettava toiminnanharjoittajalle hallitsevansa KKTT-kuvantamisen. Tämän lisäksi toimintaa aloitettaessa on käytettävä sairaalafyysikkoa, joka käytännössä hoitaa sekä lääketieteellisen fysiikan asiantuntijan  että säteilyasiantuntijan tehtävät. Myös toiminnan aikana on tarvittaessa konsultoitava sairaalafyysikkoa.

Eläinlääketieteessä on toimintaa aloitettaessa käytettävä sairaalafyysikkoa säteilyturvallisuusasiantuntijana. Mikäli työntekijän annos voi olla yli 1 mSv vuodessa, on sairaalafyysikon oltava tiiviisti mukana toiminnassa, muussa tapauksessa hänen on oltava tarvittaessa käytettävissä. Poikkeuksena tästä on intraoraaliröntgenlaitteen käyttö eläinlääketietieteessä, jolloin riittää, että sairaalafyysikolta on tarvittaessa mahdollisuus kysyä neuvoja.

Teksti on julkaistu terveydenhuollon säteilyn käyttäjille suunnatussa STUKin uutiskirjeessä. Voit tilata uutiskirjeen sähköpostiisi liittymällä postituslistalle.

Jaa tämä sivu