HYVÄ KÄYTÄNTÖ: Auttajan kirjaaminen röntgentutkimuksissa

Röntgentutkimuksissa tarvitaan silloin tällöin auttajaa tai kiinnipitäjää. Auttaja tulee altistuneeksi säteilylle, mutta hänen altistustansa ei välttämättä kirjata mihinkään. Potilaan tiedot annoksineen kirjataan, mutta pitäisikö myös auttaja kirjata muistiin?

Röntgentutkimuksissa tarvitaan silloin tällöin auttajaa (eläinröntgentoiminnassa myös kiinnipitäjää), jotta tutkimuksen onnistumisesta voidaan varmistua. Auttajana tulisi ensisijaisesti käyttää vapaaehtoista henkilöä, esimerkiksi omaista tai saattajaa. Tämän jälkeen tehtävään suositellaan auttajaa, joka voi olla esimerkiksi potilaskuljettaja tai sairaanhoitaja. Vasta kolmantena vaihtoehtona on säteilyn kanssa päivittäin työskentelevä työntekijä. Näin pyritään vähentämään jatkuvasti säteilyn kanssa työtä tekevien altistusta.

Auttaja tulee altistuneeksi säteilylle, mutta hänen altistustansa ei välttämättä kirjata mihinkään. Potilaan tiedot annoksineen kirjataan, mutta pitäisikö myös auttaja kirjata muistiin?

Tutkimuksessa auttajana voidaan käyttää vapaaehtoista henkilöä, joka on yli 18-vuotias ja joka ei ole raskaana. Auttajalle on annettava tieto säteilylle altistumisesta ja sen merkityksestä. Silloin kun auttajana toimii käyttöpaikan henkilökunta ja työolojen tarkkailuun käytetään ryhmäannosmittaria, tulee annosmittarin käyttäjä kirjata ylös tutkimuskohtaisesti. Työntekijöiden saama säteilyaltistus tulee kyetä tarvittaessa määrittämään, vaikka henkilökohtaista annosmittaria ei ole käytetty.
 
Muissa tapauksissa auttajan kirjaaminen ei ole välttämätöntä, mutta se on kuitenkin hyvän käytännön mukaista ja suositeltavaa. Tutkimuskohtaisesta kirjauksesta on hyötyä esimerkiksi silloin, kun auttaja joutuu säteilyaltistukseen useasti tai auttajan raskaus selviää vasta tutkimuksen jälkeen. Tällöin auttajaa voidaan altistustietojen perusteella ohjeistaa säteilyhaitoista paremmin.