Huolehdi kuvanlaadusta näytölläsi

Oikeanlaiset katseluolosuhteet ja DICOM-kalibrointi parantavat radiologisten kuvien katseluun tarkoitettujen näyttöjen diagnostista tarkkuutta. Näyttöjen laatu tulee myös tarkastaa säännöllisesti.

Suomessa radiologisten kuvien tulkintaan käytetään monentasoisia näyttöjä. Tyypillisesti radiologisten yksiköiden näytöt ovat korkeatasoisia ja kuvista tehtävään diagnostiikkaan soveltuvia. Sen sijaan muissa yksiköissä on usein käytössä näyttöjä, joiden laatu ei ole yhtä hyvä. Esa Liukkosen väitöskirjatutkimuksessa havaittiin, että esimerkiksi terveyskeskuksessa näytöt eivät olleet soveltuvia diagnostiikkaan.

Radiologisten kuvien katsomiseen käytettävät näytöt jaetaan usein käyttötarkoituksen mukaan kahteen ryhmään. Näyttöjä, joita radiologi tai muu erikoislääkäri käyttää radiologisesta kuvasta annettavan lausunnon tekemiseen, kutsutaan primäärinäytöiksi tai diagnostisiksi näytöiksi. Näyttöjä, joilla katsotaan lääketieteellisiä kuvia, mutta joita käytetään muuhun kuin kuvasta annettavan lausunnon tekemiseen, kutsutaan sekundääri- tai kliinikkonäytöiksi. Tähän ryhmään kuuluvat tyypillisesti ne näytöt, joilla tarkastellaan potilaan kuvia yhdessä sairauskertomuksen kanssa, kuten myös kuvausjärjestelmien yhteydessä olevat monitorit, joilla varmistetaan kuvauksen onnistuminen ennen kuvan jatkokäsittelyä.

Näytöt, jotka on valmistettu käytettäväksi diagnostisena monitorina tai kliinikkonäyttönä on tyypillisesti DICOM-kalibroitu. Radiologisten kuvien esittämisen DICOM-standardin PS 3.14-2014 tarkoituksena on varmistaa, että näyttöjen vaihtelevista ominaisuuksista huolimatta radiologiset kuvat esitetään yhdenmukaisesti. Useissa tutkimuksissa on osoitettu, että DICOM-kalibrointi lisää diagnostista tarkkuutta. Myös kuluttajakäyttöön tarkoitetuilla näytöillä diagnostinen tarkkuus paranee DICOM-kaliboinnin avulla.

Näytöltä tehtävään diagnostiikkaan vaikuttavat myös kuvan katseluolosuhteet. Hyvänkin näytön kuvalaatua heikentävät olennaisesti liian kirkas katselutila ja heijastukset näytöllä. Kuvia tulkitsevan on myös hyvä käydä säännöllisesti tarkastamassa oma näkönsä, jotta silmälasien vahvuus on oikea. Silmälaseja käytettäessä tulee myös tarkistaa, että lasit ovat puhtaat.

ST 3.3 Röntgentutkimukset terveydenhuollossa -ohjeen liitteessä C on kerrottu, kuinka usein röntgenlaitteiden laatu tulee tarkastaa. Diagnostisten kuvamonitorien toiminta tulee tarkastaa testikuvan avulla viikoittain ja muiden kuvankatseluun käytettävien monitorien toiminta kuukausittain. Lisäksi diagnostisten monitorien kuvanlaatu ja luminanssi tulee tarkastaa vuosittain. Tarkemmat ohjeet laadunvalvonnan tekemisestä kuvamonitoreille on annettu Terveydenhuollon röntgenlaitteiden laadunvalvontaoppaassa.

Hyviä testikuvia kuvamonitorin tarkkailuun on useita, mutta yksi parhaista testikuvista yleisarvion tekemiseen on AAPM:n TG 18-QC -testikuva. Toinen hyvä testikuva on AAPM:n TG 18-AD, jonka avulla voi arvioida kuvan katselutilan kelvollisuutta, eli esimerkiksi onko katselutila liian kirkas. Tyypillisesti radiologisten kuvien katseluun tarkoitettujen monitorien mukana tulee ohjelmisto ja testikuvat monitorien laadunvalvontaan. Jos ohjelmistoa ja kuvia laadunvalvontaan ei ole, voi laadunvalvontaan käyttää netistä löytyviä sivustoja, kuten esimerkiksi Oulun Yliopiston tarjoamaa palvelua, joka löytyy osoitteesta: www.oulu.fi/radiologia/monitorit/  

E. Liukkonen, Radiologisten kuvien katselussa käytettävien näyttöjen laatu, väitöskirja, Acta Universitatis Ouluensis. 1058, 2010.

Säteilyturvakeskus. Terveydenhuollon röntgenlaitteiden laadunvalvontaopas. STUK opastaa 2/2008. Helsinki. Säteilyturvakeskus; 2008.

Teksti on julkaistu terveydenhuollon säteilyn käyttäjille suunnatussa STUKin uutiskirjeessä. Voit tilata uutiskirjeen sähköpostiisi liittymällä postituslistalle.

Jaa tämä sivu