Säteilymittaukset

Säteilymittauksia on tarpeen tehdä monessa eri paikassa ja monesta eri syystä. Mittareille ja mittausjärjestelmille asetetut vaatimukset on esitetty Säteilyturvakeskuksen määräyksessä Säteilymittaukset.

Aina on kuitenkin huolehdittava siitä, että käytettävä mittari soveltuu mitattavana olevan säteilyn mittaamiseen, se on asianmukaisesti kalibroitu ja mittaustulos on riittävän luotettava kyseiseen tarkoitukseen.

Säteilymittauksia tehdään mm. työolojen ja työntekijöiden annostarkkailua varten, lentotoiminnassa, altistuttaessa radonille sekä terveydenhuollon säteilyn käytön laadunvarmistuksessa ja potilasannosten määrittämisessä. Säteilymittausten lisäksi säteilyaltistuksen määrittämiseen käytetään myös laskennallisia menetelmiä.

Vaatimukset mittareille

Säteilymittauksissa käytettävän mittarin on sovelluttava mitattavana olevan säteilyn mittaamiseen. On huolehdittava siitä, että mittaustulos on riittävän luotettava kyseiseen tarkoitukseen. Lisäksi mittaustulosten on aina oltava metrologisesti jäljitettävissä kansainväliseen mittayksikköjärjestelmään, ja mittaukseen käytettävän säteilymittarin tai mittauslaitteiston on oltava asianmukaisesti kalibroitu.

Säteilymittauksia on tarpeen tehdä monessa eri paikassa ja monesta eri syystä. Eri tilanteissa mittareille asetetaan erilaisia vaatimuksia niin tarkkuuden kuin muidenkin tekijöiden suhteen. Myös mittarin oikeaan käyttöön on kiinnitettävä huomiota, jotta mittaustulos edustaa riittävän hyvin vallitsevia altistusolosuhteita.

Tarkempaa tietoa näistä vaatimuksista löytyy Säteilyturvakeskuksen Säteilymittaukset-määräyksestä.

Mittarin valinta

Mittaria valittaessa on varmistuttava siitä, että mittarilla pystytään mittaamaan kyseistä säteilylaatua ja annosnopeutta, energia-alue on sopiva, mittari on ominaisuuksiltaan käyttötilanteeseen soveltuva eivätkä vallitsevat ympäristöolosuhteet vaikuta hallitsemattomasti mittaustulokseen. Pulssimuotoista säteilyä tai erittäin suuria annosnopeuksia mitattaessa on erityisesti varmistuttava mittarin toimintakyvystä.

Kalibrointi ja mittarin toimintakunnon tarkkailu

Säteilymittareiden on oltava asianmukaisesti kalibroituja. Kalibroinnilla tarkoitetaan mittauslaitteen näyttämien arvojen ja mittaussuureen arvojen välisen yhteyden määrittämistä eli kalibrointikertoimen ja sille arvioidun epävarmuuden määrittämistä. Säteilymittarit kalibroidaan laboratoriossa, jolla on jäljitettävyys säteilyn kansainvälisiin mittanormaaleihin. Kalibrointi on tehtävä ennen mittarin käyttöönottoa ja sen jälkeen vähintään kerran viidessä vuodessa, ellei mittausmenetelmää tai toimintaa hyväksyttäessä tai muutoin ole toisin edellytetty. Valmistajan suorittama ensikalibrointi on usein riittävä säteilymittarin käyttöönottoa varten.

Kalibrointi on tehtävä sille energia-alueelle, jolla mittaria on tarkoitus käyttää. Joissakin tilanteissa kalibroinnille on asetettu lisävaatimuksia.

Kalibrointien välillä mittarin toimintakunto on tarkistettava säännöllisin välein. Tähän kuuluu mittarin yleiskunnon tarkistus ja toimintakoe käyttäen sopivaa säteilylähdettä.

Kalibroinnin yhteydessä mittarin näyttämää ei yleensä säädetä. Todellinen säteilysuureen arvo saadaan, kun mittarin näyttämä kerrotaan kalibrointikertoimella. Kalibrointikerroin voi riippua mitattavasta säteilylaadusta.

Mittaustarkkuus säteily- ja annosmittauksissa

Kaikkiin mittauksiin sisältyy epävarmuustekijöitä, joiden vaikutusta mittaustulokseen arvioidaan mittausepävarmuusarviossa. Mittausepävarmuusarvion perusteella tiedetään, kuinka hyvin mittaustulos kuvaa mitattavan suureen todellista arvoa ja mitkä kaikki asiat mittausepävarmuuteen vaikuttavat.