Radioaktiiviset aineet muodostavat vaarallisten aineiden kuljetuslainsäädännössä luokan 7. Radioaktiivisen aineen kuljetus on säteilylain perusteella säteilyn käyttöä. Lisäksi korkea-aktiivisten umpilähteiden maantie- ja raidekuljetuksiin tarvitaan Säteilyturvakeskuksen (STUK) myöntämä turvallisuuslupa 15.3.2019 alkaen.

STUK mm. tarkastaa kuljetusjärjestelyitä sekä hyväksyy kuljetuspakkauksia ja kuljetuksia erityisjärjestelyin.
Kuljetukseen kuuluvat kaikki radioaktiivisten aineiden kuljetukseen sisältyvät ja liittyvät toimenpiteet. Näitä ovat esim.

• pakkauksen suunnittelu, valmistus, kunnossapito ja korjaaminen;
• radioaktiivisia aineita sisältävien kuormien ja kollien valmistelu, lähettäminen, kuormaaminen, kuljettaminen;
• kuljetusolosuhteista johtuvat matkan väliaikaiset keskeytykset;
• purkaminen ja vastaanottaminen määräpaikassa.

Kuljetuksia koskeva säännöstö

Säteilyturvakeskus valvoo radioaktiivisten aineiden kuljetuksia  pääasiassa vaarallisten aineiden kuljetuslainsäädännön (VAK-laki) ja säteilylain nojalla.

Valtioiden rajat ylittävistä kuljetuksista säädetään myös kansainvälisissä sopimuksissa: ADR-sopimus (maantiekuljetukset), RID-sopimus (raidekuljetukset), ICAO-TI (ilmakuljetusten tekniset määräykset) ja IMDG-koodi (merikuljetukset).

STUK on julkaissut oppaan Radioaktiivisten aineiden kuljetus (2012). Oppaassa on kerrottu perustiedot kuljetuksiin liittyvistä vaatimuksista kuljetusten eri osapuolten näkökulmasta.
Radioaktiivisten aineiden kuljetuksiin liittyy myös turvajärjestelyihin liittyviä velvoitteita. Näitä on avattu oppaassa Turvajärjestelyt radioaktiivisten aineiden tiekuljetuksissa (2015).

Kumpikin opas on kirjoitettu tiekuljetusten näkökulmasta. Perusperiaatteet koskevat kuitenkin myös muita kuljetusmuotoja (meri, ilma).

Kansainvälinen atomienergiajärjestö (IAEA) on julkaissut useita oppaita kuljetussäädöksistä. Ne löytyvät englanninkielisinä IAEA:n verkkosivuilta.

Turvallisuuslupaa edellyttävät kuljetukset

Säteilylain 49 §:n mukaisesti radioaktiivisten aineiden kuljetukset on vapautettu turvallisuusluvasta lukuun ottamatta korkea-aktiivisten umpilähteiden maantie- ja raidekuljetusta.

Lisäksi, säteilylain 72 §:n mukaisesti, säteilylähteen kuljetuksen suorittajan on ilmoitettava Säteilyturvakeskukselle turvallisuuslupaa edellyttävästä korkea-aktiivisen umpilähteen kuljetuksesta ennen kuljetukseen ryhtymistä tai säteilylähteen saapumista Suomeen. STUK antaa tarkemmat määräykset ja ohjeet tämän ilmoituskäytännön toteutuksesta.

Turvallisuuslupaa korkea-aktiivisten umpilähteiden kuljetuksiin voi hakea STUKin sivuilta löytyvillä lomakkeilla. Ohjeistusta ja lisätietoa on saatavilla turvallisuuslupaa käsittelevältä STUKin toiminnan suunnittelu -sivulta (kts. linkki sivun alareunassa). Valtioneuvoston asetuksessa ionisoivasta säteilystä ja sen liitteessä 5 on esitetty yksityiskohtaisemmin turvallisuuslupahakemuksessa esitettävät tiedot.

Säteilyturvallisuusvastaava

Turvallisuuslupaa edellyttävässä toiminnassa toiminnanharjoittajan on nimettävä säteilyturvallisuusvastaava ja tarvittaessa tälle sijainen. Säteilyturvallisuusvastaavan tehtävänä on huolehtia toiminnanharjoittajan apuna säteilysuojelun toteuttamisesta. Toiminnanharjoittajan on huolehdittava siitä, että säteilyturvallisuusvastaavalla on riittävä toimivalta hoitaa hänelle osoitetut tehtävät.

Säteilyturvallisuusasiantuntija

Toiminnanharjoittajan on turvallisuuslupaa edellyttävässä toiminnassa käytettävä säteilyturvallisuusasiantuntijaa työntekijöiden ja väestön säteilysuojelun suunnittelussa, toteutuksessa ja seurannassa lukuun ottamatta sellaisia säteilytoimintoja, joista ei aiheudu työperäistä altistusta, väestön altistusta eikä potentiaalista altistusta.

Säteilyturvallisuusasiantuntijalla on oltava yliopistolaissa (558/2009) tarkoitettu ylempi korkeakoulututkinto soveltuvalta matemaattis-luonnontieteelliseltä tai teknilliseltä alalta. Säteilyturvallisuusasiantuntijalla on myös oltava osaamisalan edellyttämä säteilysuojelukoulutus ja riittävä työkokemus tehtävään soveltuvalta osaamisalalta.

Radioaktiivisten aineiden maantie- ja raidekuljetuksissa säteilyturvallisuusasiantuntijalla on lisäksi oltava vaarallisten aineiden kuljetuksesta annetun lain (719/1994) 10 c §:n 2 momentissa tarkoitettu turvallisuusneuvonantajan todistus, joka osoittaa kyseessä olevaa kuljetusmuotoa koskevan asiantuntemuksen radioaktiivisten aineiden kuljetukseen.

Turvallisuusneuvonantaja

Kaikkien vaarallisten aineiden kuljetustoimintaa säännöllisesti harjoittavien tulee nimetä turvallisuusneuvonantaja seuraamaan ja ohjaamaan kuljetustoimintaa sekä selvittämään keinoja, joiden avulla vaarallisten aineiden kuljetukseen liittyvät tehtävät suoritetaan mahdollisimman turvallisesti. Turvallisuusneuvonantajan tehtäviin kuuluu mm. antaa neuvoja ja seurata säädösten noudattamista yrityksessä. Turvallisuusneuvonantajan on läpäistävä erityinen koe, jonka ottaa vastaan Liikenteen turvallisuusvirasto.

Koulutusvelvoite kuljetuksissa

Toiminnanharjoittajan on huolehdittava, että kaikilla työntekijöillä, jotka osallistuvat säteilytoimintaan tai joiden tehtävät muutoin edellyttävät erityisosaamista säteilysuojelussa, on toiminnan ja tehtävien edellyttämä kelpoisuus, säteilysuojelukoulutus ja perehdytys tehtäviinsä.

Toiminnanharjoittajan on huolehdittava myös, että säteilytoimintaan osallistuvat työntekijät saavat säteilysuojelua käsittelevää täydennyskoulutusta riittävästi ja säännöllisesti. Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella annetaan tarkemmat säännökset säännöllisestä säteilysuojelun täydennyskoulutuksesta ja sen sisällöstä. Toiminnanharjoittajan on pidettävä kirjaa vastuullaan olevasta säteilysuojelukoulutuksesta työntekijäkohtaisesti.

Kuljetukseen liittyvät pätevyydet

Maantiekuljetuksessa radioaktiivisten aineiden kuljettajalla pitää pääsääntöisesti olla ADR-ajolupa, joka kattaa radioaktiiviset aineet. Lisätietoa ajoluvasta saa Liikenteen turvallisuusvirastolta (Trafi).

Tietyissä tapauksissa ADR-ajoluvan voi radioaktiivisten aineiden osalta korvata ns. tiedostavalla koulutuksella. Kuljettajien on kuitenkin saatava sopivaa,  tehtävien mukaista ja riittävää koulutusta radioaktiivisten aineiden kuljetusta koskevista vaatimuksista. Koulutuksen on annettava heille riittävät tiedot radioaktiivisten aineiden kuljetukseen liittyvistä säteilyriskeistä. Tällainen tiedostava koulutus on vahvistettava työnantajan antamalla todistuksella.

Jos lähetystä valmistellaan ilmakuljetusta varten, esimerkiksi pakkaajalla ja lähettäjällä on oltava erityinen vaarallisten aineiden ilmakuljetuksia koskeva pätevyys. Lisätietoja tästä koulutuksesta saa Liikenteen turvallisuusvirastolta (Trafi).

Johtamisjärjestelmä

Kuljetusten osapuolilla on oltava johtamisjärjestelmä, jota noudattamalla varmistetaan, että esim. henkilöstön koulutus on ajan tasalla, ja että valmistetut ja käytetyt pakkaukset ovat vaatimusten mukaisia. Johtamisjärjestelmän pitää kattaa soveltuvin osin kaikki kuljetukseen liittyvät toimet. Koska säteilyn käyttö on yleensä osa jotain laajempaa toimintaa, tarkoituksenmukaista olisi, että säteilyturvallisuuteen liittyvät asiat olisivat integroituna osaksi koko toimintaa koskevaa johtamisjärjestelmää. Johtamisjärjestelmän sisältöä on eritelty tarkemmin toiminnan suunnittelu -sivulla (linkki sivun alareunassa).

IAEA:n opas TS-G-1.4 The Management System for the Safe Transport of Radioactive Material käsittelee johtamisjärjestelmää hyvin laajasti, eikä se sellaisenaan välttämättä sovellu toiminnanharjoittajalle. Oppaasta voi kuitenkin poimia soveltuvia osia.

Säteilysuojeluohjelma

Toiminnanharjoittajalla on oltava säteilysuojeluohjelma, jonka avulla työntekijöiden ja väestön säteilyturvallisuus varmistetaan. Säteilysuojeluohjelman laajuus ja tarkkuus riippuu kuljetustoiminnan laajuudesta ja se voi olla esimerkiksi osa johtamisjärjestelmää.

Liikenteen Turvallisuusviraston maantiekuljetuksia koskevassa määräyksessä (TRAFI/248800/03.04.03.00/2016, Liite A, kohta 1.7.2) säädetään minimivaatimukset säteilysuojeluohjelmalle. Ohjelmassa käytettävät toimenpiteet ja niiden laajuus on suhteutettava säteilyaltistuksen määrään ja todennäköisyyteen. Säteilysuojeluohjelmassa on oltava vähintään:

•    Ohjeet säteilyaltistuksen minimoimiseksi
•    Tarvittaessa annostarkkailu tai työolojen tarkkailu (säteilytyöntekijät)
•    Työntekijöiden koulutus
•    Tarvittaessa kollien erottelu kuljetuksen aikana

IAEA on julkaissut ohjeen säteilysuojeluohjelman sisällöstä, TS-G-1.3 Radiation Protection Programmes for the  Transport of Radioactive Material. Ohjeistuksen perusteella säteilysuojeluohjelma koostuu tyypillisesti seuraavista osioista:

1.    Soveltamisala yrityksessä
2.    Roolit ja vastuiden jako yrityksessä
3.    Työstä aiheutuva annos
4.    Sovellettavat annosrajoitukset / annoksen optimointi
5.    Pintakontaminaatiomittaukset
6.    Kollien erottelu esim. tilapäisessä varastoinnissa
7.    Hätätilanteen ohjeet
8.    Koulutus
9.    Laadunvarmistus

Kaikkia edellä mainittuja asioita ei yleensä tarvitse käsitellä, jos kuljetustoiminnasta aiheutuvat säteilyannokset työntekijöille ovat pieniä. On yrityksen tehtävä arvioida annos. Arvio on tarvittaessa pystyttävä perustelemaan valvovalle viranomaiselle, esim. STUKille. Lisätietoja annoksen arviointiin voi tiedustella yrityksen turvallisuusneuvonantajalta tai STUKilta.

Alla olevassa taulukossa on esitetty säteilysuojeluohjelmassa olevat elementit työntekijöille aiheutuvan annoksen perusteella. Taulukko perustuu IAEA:n ohjeeseen.

Osio	Työntekijän vuosittainen työstä johtuva säteilyannos
	Alle 1 mSv	1 mSv  - 6 mSv	Yli 6 mSv
Soveltamisala	Kyllä	Kyllä	Kyllä
Roolit ja vastuiden jako yrityksessä	Kyllä	Kyllä	Kyllä
Työstä aiheutuva annos	Annosten arviointi ei tarpeen.	Työolojen tarkkailu tai henkilökohtainen annostarkkailu	Henkilökohtainen annostarkkailu
Sovellettavat annosrajoitukset / annoksen optimointi	Vain yksinkertainen annoksen optimointi, esim. työskentelytavat	Kyllä	Kyllä
Pintakontaminaatiomittaukset	Harkittava	Harkittava	Harkittava
Kollien erottelu esim. tilapäisessä varastoinnissa	Sovellettava vain, jos kuljetetaan I-, II- tai III-Keltainen -kolleja
Hätätilanteen ohjeet	Kyllä	Kyllä	Kyllä
Koulutus	Kyllä	Kyllä	Kyllä
Laadunvarmistus	Kyllä	Kyllä	Kyllä

Vaikka taulukossa olisikin merkintä ”Kyllä”, osion käsittelyn laajuus riippuu yrityksen kuljetustoiminnasta. Maininta voi olla hyvinkin pieni. Asia pitää kuitenkin pystyä perustelemaan valvovalle viranomaiselle. IAEA:n ohjeessa on esimerkkejä säteilysuojeluohjelman sisällöstä erilaisille kuljetustoimijoille. Suositellaan, että säteilysuojeluohjelman laatimisessa käytetään IAEA:n ohjeistusta soveltuvin osin.