Radioaktiivisten aineiden kuljetus

Radioaktiiviset aineet muodostavat vaarallisten aineiden kuljetuslainsäädännössä luokan 7. Radioaktiivisen aineen kuljetus on säteilylain perusteella säteilyn käyttöä. Lisäksi korkea-aktiivisten umpilähteiden maantie- ja raidekuljetuksiin tarvitaan Säteilyturvakeskuksen (STUK) myöntämä turvallisuuslupa.

STUK muun muassa tarkastaa kuljetusjärjestelyitä sekä hyväksyy kuljetuspakkauksia ja kuljetuksia erityisjärjestelyin. Kuljetukseen kuuluvat kaikki radioaktiivisten aineiden kuljetukseen sisältyvät ja liittyvät toimenpiteet. Näitä ovat esimerkiksi

• pakkauksen suunnittelu, valmistus, kunnossapito ja korjaaminen;
• radioaktiivisia aineita sisältävien kuormien ja kollien valmistelu, lähettäminen, kuormaaminen, kuljettaminen;
• kuljetusolosuhteista johtuvat matkan väliaikaiset keskeytykset;
• purkaminen ja vastaanottaminen määräpaikassa.

Kuljetuksia koskeva säännöstö

STUK valvoo radioaktiivisten aineiden kuljetuksia pääasiassa vaarallisten aineiden kuljetuslainsäädännön (VAK-laki) ja säteilylain nojalla.

Valtioiden rajat ylittävistä kuljetuksista säädetään myös kansainvälisissä sopimuksissa: ADR-sopimus (maantiekuljetukset), RID-sopimus (raidekuljetukset), ICAO-TI (ilmakuljetusten tekniset määräykset) ja IMDG-koodi (merikuljetukset).

STUK on julkaissut Radioaktiivisten aineiden kuljetus (2012) -oppaan, jossa on kerrottu perustiedot kuljetuksiin liittyvistä vaatimuksista kuljetusten eri osapuolten näkökulmasta.
Radioaktiivisten aineiden kuljetuksiin liittyy myös turvajärjestelyihin liittyviä velvoitteita. Näitä on avattu oppaassa Turvajärjestelyt radioaktiivisten aineiden tiekuljetuksissa (2015).
Kumpikin opas on kirjoitettu tiekuljetusten näkökulmasta. Perusperiaatteet koskevat kuitenkin myös muita kuljetusmuotoja (meri ja ilma).

Kansainvälinen atomienergiajärjestö (IAEA) on julkaissut useita oppaita kuljetussäädöksistä. Ne löytyvät englanninkielisinä IAEA:n verkkosivuilta.

Turvallisuuslupaa edellyttävät kuljetukset

Säteilylain 49 §:n mukaisesti radioaktiivisten aineiden kuljetukset on vapautettu turvallisuusluvasta lukuun ottamatta korkea-aktiivisten umpilähteiden maantie- ja raidekuljetusta.

Säteilylain 72 §:n mukaisesti säteilylähteen kuljetuksen suorittajan on lisäksi ilmoitettava Säteilyturvakeskukselle turvallisuuslupaa edellyttävästä korkea-aktiivisen umpilähteen kuljetuksesta ennen kuljetuksen suorittamista tai säteilylähteen saapumista Suomeen.

Turvallisuusneuvonantaja

Kaikkien vaarallisten aineiden kuljetustoimintaa säännöllisesti harjoittavien tulee nimetä turvallisuusneuvonantaja seuraamaan ja ohjaamaan kuljetustoimintaa sekä selvittämään keinoja, joiden avulla vaarallisten aineiden kuljetukseen liittyvät tehtävät suoritetaan mahdollisimman turvallisesti. Turvallisuusneuvonantajan tehtäviin kuuluu muun muassa antaa neuvoja ja seurata säädösten noudattamista yrityksessä. Turvallisuusneuvonantajan on läpäistävä erityinen koe, jonka ottaa vastaan Liikenne- ja viestintävirasto (Traficom).

Koulutusvelvoite kuljetuksissa

Toiminnanharjoittajan on huolehdittava, että kaikilla työntekijöillä, jotka osallistuvat säteilytoimintaan tai joiden tehtävät muutoin edellyttävät erityisosaamista säteilysuojelussa, on toiminnan ja tehtävien edellyttämä kelpoisuus, säteilysuojelukoulutus ja perehdytys tehtäviinsä.

Toiminnanharjoittajan on myös huolehdittava, että säteilytoimintaan osallistuvat työntekijät saavat säteilysuojelua käsittelevää täydennyskoulutusta riittävästi ja säännöllisesti. Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella annetaan tarkemmat säännökset säännöllisestä säteilysuojelun täydennyskoulutuksesta ja sen sisällöstä.

Toiminnanharjoittajan on pidettävä kirjaa vastuullaan olevasta säteilysuojelukoulutuksesta työntekijäkohtaisesti.

Kuljetukseen liittyvät pätevyydet

Maantiekuljetuksessa radioaktiivisten aineiden kuljettajalla pitää pääsääntöisesti olla ADR-ajolupa, joka kattaa radioaktiiviset aineet.

Tietyissä tapauksissa ADR-ajoluvan voi radioaktiivisten aineiden osalta korvata ns. tiedostavalla koulutuksella. Kuljettajien on kuitenkin saatava sopivaa, tehtävien mukaista ja riittävää koulutusta radioaktiivisten aineiden kuljetusta koskevista vaatimuksista. Koulutuksen on annettava heille riittävät tiedot radioaktiivisten aineiden kuljetukseen liittyvistä säteilyriskeistä. Tiedostava koulutus on vahvistettava työnantajan antamalla todistuksella.

Jos lähetystä valmistellaan ilmakuljetusta varten, esimerkiksi pakkaajalla ja lähettäjällä on oltava erityinen vaarallisten aineiden ilmakuljetuksia koskeva pätevyys.

Lisätietoja ajoluvasta ja koulutuksesta saa Traficomilta.

Johtamisjärjestelmä

Kuljetusten osapuolilla on oltava johtamisjärjestelmä, jota noudattamalla varmistetaan, että henkilöstön koulutus on ajan tasalla, ja että valmistetut ja käytetyt pakkaukset ovat vaatimusten mukaisia. Johtamisjärjestelmän pitää kattaa soveltuvin osin kaikki kuljetukseen liittyvät toimet. Koska säteilyn käyttö on yleensä osa jotain laajempaa toimintaa, tarkoituksenmukaista olisi, että säteilyturvallisuuteen liittyvät asiat olisivat integroituna osaksi koko toimintaa koskevaa johtamisjärjestelmää.

IAEA:n opas TS-G-1.4 The Management System for the Safe Transport of Radioactive Material käsittelee johtamisjärjestelmää hyvin laajasti, eikä se sellaisenaan välttämättä sovellu toiminnanharjoittajalle. Oppaasta voi kuitenkin poimia soveltuvia osia.

Säteilysuojeluohjelma

Toiminnanharjoittajalla on oltava säteilysuojeluohjelma, jonka avulla työntekijöiden ja väestön säteilyturvallisuus varmistetaan. Säteilysuojeluohjelman laajuus ja tarkkuus riippuu kuljetustoiminnan laajuudesta ja se voi olla esimerkiksi osa johtamisjärjestelmää.

Traficomin maantiekuljetuksia koskevassa määräyksessä (TRAFICOM/82133/03.04.03.00/2019, Liite A, kohta 1.7.2) säädetään minimivaatimukset säteilysuojeluohjelmalle. Ohjelmassa käytettävät toimenpiteet ja niiden laajuus on suhteutettava säteilyaltistuksen määrään ja todennäköisyyteen.

Säteilysuojeluohjelmassa on oltava vähintään

• ohjeet säteilyaltistuksen minimoimiseksi,
• tarvittaessa annostarkkailu tai työolojen tarkkailu (säteilytyöntekijät),
• työntekijöiden koulutus,
• tarvittaessa kollien erottelu kuljetuksen aikana.

IAEA on julkaissut ohjeen säteilysuojeluohjelman sisällöstä, TS-G-1.3 Radiation Protection Programmes for the Transport of Radioactive Material. Ohjeistuksen perusteella säteilysuojeluohjelma koostuu tyypillisesti seuraavista osioista:

1. Soveltamisala yrityksessä
2. Roolit ja vastuiden jako yrityksessä
3. Työstä aiheutuva annos
4. Sovellettavat annosrajoitukset / annoksen optimointi
5. Pintakontaminaatiomittaukset
6. Kollien erottelu esim. tilapäisessä varastoinnissa
7. Hätätilanteen ohjeet
8. Koulutus
9. Laadunvarmistus

Kaikkia edellä mainittuja asioita ei yleensä tarvitse käsitellä, jos kuljetustoiminnasta aiheutuvat säteilyannokset työntekijöille ovat pieniä. On yrityksen tehtävä arvioida annos. Arvio on tarvittaessa pystyttävä perustelemaan valvovalle viranomaiselle, esimerkiksi STUKille.

Lisätietoja annoksen arviointiin voi tiedustella yrityksen turvallisuusneuvonantajalta tai STUKista.

Alla olevassa taulukossa on esitetty säteilysuojeluohjelmassa olevat elementit työntekijöille aiheutuvan annoksen perusteella. Taulukko perustuu IAEA:n ohjeeseen.

Vaikka taulukossa olisikin merkintä ”Kyllä”, osion käsittelyn laajuus riippuu yrityksen kuljetustoiminnasta. Maininta voi olla hyvinkin pieni. Asia pitää kuitenkin pystyä perustelemaan valvovalle viranomaiselle. IAEA:n ohjeessa on esimerkkejä säteilysuojeluohjelman sisällöstä erilaisille kuljetustoimijoille. Suositellaan, että säteilysuojeluohjelman laatimisessa käytetään IAEA:n ohjeistusta soveltuvin osin.