Radon työpaikoilla

Radonvalvonnan päätavoitteena on, ettei yksikään työntekijä Suomessa altistu liikaa keuhkosyöpää aiheuttavalle radioaktiiviselle radonkaasulle. Valvonnalla vaikutetaan siihen, että työpaikoilla mahdollisesti tarvittavat toimenpiteet mitoitetaan oikein ja toteutetaan riittävän nopeasti.

Säteilyturvakeskus (STUK) (Säteilylaki 14 §) valvoo säteilylain (859/2018) noudattamista, jollei muualla toisin säädetä.

Työpaikat, joissa radonpitoisuus pitää selvittää

Jokaisen työnantajan on selvitettävä työtilojen radonpitoisuudet, ainakin seuraavissa tapauksissa:

  1. Kaikissa osittain tai kokonaan maan alla sijaitsevissa työtiloissa.
  2. Alueilla, joissa aiemmin mitatuista radonpitoisuuden vuosikeskiarvoista vähintään 10 prosenttia on suurempi kuin viitearvo 300 Bq/m³. STUK ylläpitää luetteloa näistä alueista.
  3. Työpaikoilla, jotka sijaitsevat harjuilla tai muilla hyvin ilmaa läpäisevillä sora- tai hiekkamuodostumilla koko maassa.
  4. Talousvettä toimittavassa laitoksessa, jonka käyttämä vesi ei ole peräisin yksinomaan pintavesimuodostumasta ja pääsee kosketuksiin sisäilman kanssa

Tilat, joissa työskennellään vähintään 20 tuntia vuodessa (= noin 6 minuuttia päivässä), tulee mitata. Radonmittaus ei yleensä ole tarpeen rakennuksen toisessa tai ylemmissä kerroksissa sijaitsevilla työpaikoilla. Näissä tiloissa radonpitoisuudet ovat yleensä pieniä.

Toimenpiteet mittauksen jälkeen

Jos työpaikan radonmittaus on tehty STUKin radonmittauspalvelun purkeilla, radonmittauspalvelu lähettää tilaajalle testausselosteen ja toimittaa mittaustulokset STUKin työpaikkojen radonvalvontaan.

Jos radonmittaus on tilattu muulta radonmittausyritykseltä, työnantajan tulee ilmoittaa kaikki radonmittauksen tulokset viipymättä STUKiin. 

Säteilylain 859/2018 146 ja 155 §:n perusteella työnantajan on ilmoitettava työpaikalla tehtyjen radonmittausten tulokset STUKille. Ilmoitukset tehdään STUKin asioinnissa:

stukasiointi.stuk.fi  
(sivusto ei toimi Internet Explorerilla)

STUKista tilattuja mittauksia ei tarvitse ilmoittaa.

Ilmoituksessa testausseloste liitetään ilmoitukseen. Tulokset tallentuvat kansalliseen radontietokantaan.

Radonpitoisuuden viitearvot

Työnaikainen radonpitoisuus ei saa säännöllisessä työssä (yli 600 tuntia vuodessa) olla suurempi kuin 300 becquereliä kuutiometrissä (Bq/m³). Radonpitoisuus lasketaan työnaikaisen radonpitoisuuden vuosikeskiarvona (mittaustulos x 0,9). Työperästä altistusta koskeva viitearvo radonille on 500 000 becquerel-tuntia kuutiometrissä vuodessa. Altistus lasketaan kaikissa työtiloissa vuoden aikana kertyneiden altistusten summana.

Radonpitoisuuden mittaaminen

Työpaikan ilman radonpitoisuus määritetään ensisijaisesti käyttämällä radonmittauspurkkia (integroiva mittaus), jota pidetään työtiloissa vähintään kaksi kuukautta syyskuun alun ja toukokuun lopun välisenä aikana. Radonmittauspurkki kertoo pitkän ajan pitoisuuden keskiarvon. Tämän jälkeen voidaan tarvittaessa selvittää radonpitoisuuden ajallisia vaihteluita ns. jatkuvatoimisella radonmittauksella.

Keskeistä on se, että radonpitoisuuden määrittämiseen käytetään luotettavaa mittausmenetelmää. Radonmittauksen voi tilata toimijalta, joka käyttää Säteilyturvakeskuksen hyväksymää mittausmenetelmää.

Radonmittauksella pyritään selvittämään työntekijöiden altistumista radonille, joten mittauspisteet ja tarvittavien purkkien määrä valitaan sen mukaisesti:

  • Työpaikan radonmittaus tehdään rakennuksen ensimmäisessä (maasta lukien) kerroksessa sekä tämän alapuolisissa kerroksissa niissä tiloissa, joissa työskennellään tai jossa sosiaalitilat sijaitsevat. Jos työpaikka tulee mitata sillä perusteella, että työpaikalla on osittain tai kokonaan maanalaisia tiloja, vähintään nämä maanalaiset tilat mitataan.
  • Jos työpaikka sijaitsee tilassa, joka vastaa tiloiltaan asuntoa, mitataan asuntojen radonmittausohjeen mukaisesti eli kahdella mittauspurkilla.
  • Jokaisessa erillisessä rakennuksessa on tehtävä vähintään yksi mittaus. Jos yhdessä rakennuksessa on useita ilmanvaihtojärjestelmiä, tulee kunkin erillisen ilmanvaihtokoneen alaiset tilat mitata.
  • Jokainen työpaikka mitataan vähintään kahdella purkilla, ellei työtilojen kokonaisala ole pieni (alle 100 m2).
  • Jos työtilojen pinta-ala on suurempi kuin 200 neliömetriä, on lisäksi tehtävä vähintään yksi mittaus jokaista alkavaa 200 neliömetriä kohti tai yhtenäisessä avoimessa tilassa (esim. hallit), vähintään yksi mittaus jokaista alkavaa 3000 neliömetriä kohti.

Milloin työpaikalla pitää mitata radon? Montako purkkia tarvitsen? (.pptx, avautuu uudessa välilehdessä)

Katso PowerPoint -esitys. Valitse näkymäksi slideshow ja käytä valintanäppäimiä.

Radonmittaus on syytä uusia, jos tilojen ilmanvaihtoa on remontin yhteydessä oleellisesti muutettu tai kun lattiarakenteita on jouduttu avaamaan, esimerkiksi vesivahingon yhteydessä. Uusintamittaus suositellaan tekemään aina viiden vuoden välein, jos radonpitoisuutta on pienennetty radonkorjauksella. Samoin suositellaan radonmittausta myös silloin, kun edellisestä mittauksesta on yli kymmenen vuotta ja edellisen mittauksen tulos oli suurempi kuin 300 Bq/m³.

Mitä jos mitattu radonpitoisuus on viitearvoa suurempi?

Mikäli vähintään kahden kuukauden purkkimittauksella todettu radonpitoisuus on suurempi kuin viitearvo, on ryhdyttävä lisäselvityksiin tai pienennettävä radonpitoisuutta ja siten vähennettävä työntekijöiden saamaa radonaltistusta. STUKin työpaikkojen radonvalvonnan tarkastaja ottaa yhteyttä työnantajaan ja kysyy tarvittavia lisätietoja. Tämän jälkeen STUK antaa vaatimuksia työpaikoille jatkotoimenpiteistä sekä määräpäivät näiden toimien toteuttamiselle. Ohessa joitain esimerkkejä tapauksista:

  • Kiinteistöissä, joissa on ajastettu ilmanvaihto, voi radonpitoisuus olla työaikana huomattavasti matalampi  kuin muina aikoina. Jos tällaisessa kiinteistössä purkilla mitattu radonpitoisuus on suurempi kuin viitearvo, voidaan tehdä vähintään viikon kestoinen, ns. jatkuvatoiminen radonmittaus.
  • Työpaikoilla, joissa työnaikainen radonpitoisuus on viitearvoa suurempi, tulee tehdä toimenpiteitä radonpitoisuuden pienentämiseksi, ts. radonkorjaus. Työpaikkojen radonkorjauksen suunnitteluun pätevät samat säännöt kuin asuntojen radonkorjauksissa.
  • Jos radonpitoisuus on ensimmäisessä purkkimittauksessa poikkeuksellisen suuri  tai radonpitoisuutta ei saada työpaikalla toteutetuista toimenpiteistä huolimatta alennettua viitearvoa pienemmäksi, työnantaja järjestää työntekijöilleen säteilyaltistuksen säännöllisen seurannan. Tällöin kaikkien työntekijöiden saama efektiivinen annos kirjataan STUKin ylläpitämään annosrekisteriin.

Jos työpaikalla tulee tehdä radonaltistusta rajoittavia toimenpiteitä, on nämä toimet toteutettava viivytyksettä. Toimien riittävyys on todettava vastaavilla mittauksilla tai laskelmilla, joilla viitearvoa suurempi radonpitoisuus tai radonaltistus todettiin. Mittausten tulokset on ilmoitettava STUKiin.

Radontietoa työpaikalle (.docx, avautuu uudessa välilehdessä)

Voit hyödyntää tätä asiakirjaa informoidessasi työpaikan radontilanteesta. Lisää oman työpaikan ja mittauspisteiden tiedot.

Työntekijöiden säteilysuojelu

Radonia esiintyy kaikkialla, pieninä pitoisuuksina myös ulkoilmassa. Radonilla ei ole kynnysarvoa, eli haitatonta pitoisuutta. Keuhkosyöpäriski kasvaa sen mukaan, mitä suuremmassa pitoisuudessa oleskellaan ja mitä kauemmin altistutaan.

Viitearvo on sovittu arvo, jota suuremmille pitoisuuksille työntekijä ei saisi altistua. Tavoiteltavaa kuitenkin on, että työpaikoilla pyritään aina niin pieneen ilman radonpitoisuuteen kuin käytännön toimin on mahdollista. Kaikki radonpitoisuuden pienentäminen vähentää radonista aiheutuvaa syöpäriskiä.