Työnantajan vastuulla on työpaikan radonturvallisuus, kuten muutkin työturvallisuusasiat. Työnantaja vastaa työpaikalla tehtävistä radonmittauksista, vaikka työpaikka toimisi vuokratuissa tiloissa. Radonkorjauksista työnantaja ja kiinteistön omistaja sopivat keskenään.​​​​​​​

Radonvalvonnan päätavoitteena on, ettei yksikään työntekijä Suomessa altistu liikaa keuhkosyöpää aiheuttavalle radioaktiiviselle radonkaasulle. Valvonnalla vaikutetaan siihen, että työpaikoilla mahdollisesti tarvittavat toimenpiteet mitoitetaan oikein ja toteutetaan riittävän nopeasti.

Säteilyturvakeskus (STUK) (Säteilylaki 14 §) valvoo säteilylain (859/2018) noudattamista, jollei muualla toisin säädetä.

Työpaikat, joissa radonpitoisuus pitää selvittää

Jokaisen työnantajan on selvitettävä työtilojen radonpitoisuudet, ainakin seuraavissa tapauksissa:

1. Kaikissa osittain tai kokonaan maan alla sijaitsevissa työtiloissa.
2. Alueilla, joissa aiemmin mitatuista radonpitoisuuden vuosikeskiarvoista vähintään 10 prosenttia on suurempi kuin viitearvo 300 Bq/m³. STUK ylläpitää luetteloa näistä alueista.
3. Työpaikoilla, jotka sijaitsevat harjuilla tai muilla hyvin ilmaa läpäisevillä sora- tai hiekkamuodostumilla koko maassa.
4. Talousvettä toimittavassa laitoksessa, jonka käyttämä vesi ei ole peräisin yksinomaan pintavesimuodostumasta ja pääsee kosketuksiin sisäilman kanssa

Tilat, joissa työskennellään vähintään 20 tuntia vuodessa (= noin 6 minuuttia päivässä), tulee mitata. Radonmittaus ei yleensä ole tarpeen rakennuksen toisessa tai ylemmissä kerroksissa sijaitsevilla työpaikoilla. Näissä tiloissa radonpitoisuudet ovat yleensä pieniä.

Toimenpiteet mittauksen jälkeen

Jos työpaikan radonmittaus on tehty STUKin radonmittauspalvelun purkeilla, radonmittauspalvelu lähettää tilaajalle testausselosteen ja toimittaa mittaustulokset STUKin työpaikkojen radonvalvontaan.

Jos radonmittaus on tilattu muulta radonmittausyritykseltä, työnantajan tulee ilmoittaa  radonmittauksien tulokset STUKiin. 

Asioinnissa testausseloste liitetään ilmoitukseen sähköisesti. Huolehdithan, että sinulla on laboratoriosta saamasi radonmittauksen testausselosteen tiedosto saatavilla ennen asiointiin kirjautumista. Tulokset eivät tallennu, jos testausseloste puuttuu. Tulokset tallentuvat kansalliseen radontietokantaan. Varaudu vastaamaan lisätietokyselyyn, jos mittaustuloksissa on yli 333 Bq/m³ radonpitoisuuksia (vuosikeskiarvo yli 300 Bq/m³). Lisätietoja kysytään työpaikan pinta-aloista ja työntekijämääristä sekä mittauspisteen sijaintikerroksesta, ilmanvaihdosta, työntekijämääristä ja vuotuisesta työajasta mittauspisteessä.

Jos verkkoasioinnin käyttö ei onnistu, radonmittausten tulokset voi ilmoittaa sähköpostilla radonvalvonta(at)stuk.fi käyttäen M3 lomaketta (pdf). Huomatkaa myös tällöin liittää radonmittausten testausseloste ilmoitukseen.

Radonpitoisuuden viitearvot

Työnaikainen radonpitoisuus ei saa säännöllisessä työssä (yli 600 tuntia vuodessa) olla suurempi kuin 300 becquereliä kuutiometrissä (Bq/m³). Radonpitoisuus lasketaan työnaikaisen radonpitoisuuden vuosikeskiarvona (mittaustulos x 0,9). Työperästä altistusta koskeva viitearvo radonille on 500 000 becquerel-tuntia kuutiometrissä vuodessa. Altistus lasketaan kaikissa työtiloissa vuoden aikana kertyneiden altistusten summana.

Radonpitoisuuden mittaaminen

Työpaikan ilman radonpitoisuus määritetään ensisijaisesti käyttämällä radonmittauspurkkia (integroiva mittaus), jota pidetään työtiloissa vähintään kaksi kuukautta, mielellään kolme kuukautta, syyskuun alun ja toukokuun lopun välisenä aikana. Jos työpaikalla työskennellään pääsääntöisesti mittauskauden ulkopuolella, esim. kesällä, tehdään radonmittauskin mittauskauden ulkopuolella. Radonmittauspurkki kertoo pitkän ajan pitoisuuden keskiarvon. Tämän jälkeen voidaan tarvittaessa selvittää radonpitoisuuden ajallisia vaihteluita ns. jatkuvatoimisella radonmittauksella.

Keskeistä on se, että radonpitoisuuden määrittämiseen käytetään luotettavaa mittausmenetelmää. Radonmittauksen voi tilata toimijalta, joka käyttää Säteilyturvakeskuksen hyväksymää mittausmenetelmää.

Kuinka monta purkkia tarvitaan?

Radonmittauksella pyritään selvittämään työntekijöiden altistumista radonille, joten mittauspisteet ja tarvittavien purkkien määrä valitaan sen mukaisesti:

• Jokaisessa erillisessä rakennuksessa on tehtävä vähintään yksi mittaus. Jos yhdessä rakennuksessa on useita ilmanvaihtojärjestelmiä, tulee kunkin erillisen ilmanvaihtokoneen alaiset tilat mitata.
• Työpaikan radonmittaus tehdään rakennuksen ensimmäisessä (maasta lukien) kerroksessa sekä tämän alapuolisissa kerroksissa niissä tiloissa, joissa työskennellään tai jossa sosiaalitilat sijaitsevat. Jos työpaikka tulee mitata sillä perusteella, että työpaikalla on osittain tai kokonaan maanalaisia tiloja, vähintään nämä maanalaiset tilat mitataan.
• Jos työpaikka sijaitsee tilassa, joka vastaa tiloiltaan asuntoa, mitataan asuntojen radonmittausohjeen mukaisesti eli kahdella mittauspurkilla.
• Jokainen työpaikka mitataan vähintään kahdella purkilla, ellei työtilojen kokonaisala ole pieni (alle 100 m²).
• Jos työtilojen pinta-ala on suurempi kuin 200 neliömetriä, on lisäksi tehtävä vähintään yksi mittaus jokaista alkavaa 200 neliömetriä kohti tai yhtenäisessä avoimessa tilassa (esim. hallit), vähintään yksi mittaus jokaista alkavaa 3000 neliömetriä kohti.

Kuinka usein radon on mitattava?

Keskimääräinen radonpitoisuus voi siis muuttua kiinteistössä monista syistä. STUK suositteleekin, että sisäilman radonmittaus toistettaisiin työpaikoilla, asunnoissa ja muissa oleskelutiloissa

• kymmenen vuoden välein, jos aiempi radonpitoisuus on ollut suurempi kuin 100 Bq/m³;
• kymmenen vuoden välein, jos radonpitoisuuden pieneneminen viitearvoa pienemmäksi on saatu aikaiseksi radonkorjauksella;
• viiden vuoden välein, jos viitearvoa pienempi pitoisuus on saatu aikaiseksi radonkorjauksella ja radonpitoisuus ennen korjausta on ollut suurempi kuin 1000 Bq/m³;
• mahdollisimman pian sen jälkeen, kun rakennuksessa on tehty oleellisia, rakenteisiin tai ilmanvaihtoon liittyviä rakennus- tai muutostöitä (esim. betonilaatan, salaojien tai ilmanvaihdon uusiminen).
• Myös kiinteistön painesuhteet voivat muuttua esimerkiksi ikkunoiden vaihdon jälkeen: jos vanhojen ikkunoiden raoista tuli merkittävästi korvausilmaa, voi uusien, tiiviiden ikkunoiden takia tilan alipaine lisääntyä, ilmanvaihto heiketä ja radonpitoisuus merkittävästi suurentua.

STUKin tiedossa on tapauksia, joissa radonimuri on rikkoutunut kenenkään sitä huomaamatta. Tämän seurauksena ihmisten radonaltistuminen on ollut yhtä korkealla tasolla kuin ennen radonkorjausta.

Työnaikaisen radonpitoisuuden mittaus uusitaan, kun ilmanvaihdon säätöihin tehdään oleellisia muutoksia, joilla voi olla merkittävää vaikutusta painesuhteisiin ja sen myötä työnaikaiseen radonpitoisuuteen.

Mitä jos mitattu radonpitoisuus on viitearvoa suurempi?

Mikäli vähintään kahden kuukauden purkkimittauksella todettu radonpitoisuus on suurempi kuin viitearvo, on ryhdyttävä lisäselvityksiin tai pienennettävä radonpitoisuutta ja siten vähennettävä työntekijöiden saamaa radonaltistusta. STUKin työpaikkojen radonvalvonnan tarkastaja ottaa yhteyttä työnantajaan ja kysyy tarvittavia lisätietoja. Tämän jälkeen STUK antaa vaatimuksia työpaikoille jatkotoimenpiteistä sekä määräpäivät näiden toimien toteuttamiselle. Ohessa joitain esimerkkejä tapauksista:

• Jos kiinteistön ilmanvaihto ei ole ajastettu, ainoa vaihtoehto on tehdä korjaustoimenpiteitä kiinteistössä ts. radonkorjaus. Työpaikkojen radonkorjauksen suunnitteluun pätevät samat säännöt kuin asuntojen radonkorjauksissa. Korjausten onnistuminen on todettava vähintään kaksi kuukautta kestävällä purkkimittauksella.
• Kiinteistöissä, joissa on ajastettu ilmanvaihto, voi radonpitoisuus olla työaikana huomattavasti pienempi kuin muina aikoina. Jos tällaisessa kiinteistössä purkilla mitattu radonpitoisuus on suurempi kuin viitearvo, voidaan tehdä työnaikaisen radonpitoisuuden selvittämiseksi vähintään viikon kestoinen, ns. jatkuvatoiminen radonmittaus.
  • ​​​​​​​Työnaikaisen radonpitoisuuden laskemiseksi tarvitaan sekä purkkimittaus että jatkuvatoiminen mittaus, jotka on tehty samoissa olosuhteissa (ei korjaustoimenpiteitä näiden mittausten välissä).
  • Jos työnaikainen radonpitoisuus on viitearvoa suurempi, tulee tehdä radonkorjaus. Korjausten onnistuminen on todettava vähintään kaksi kuukautta kestävällä purkkimittauksella.
  • Korjausfirmat saattavat tehdä korjausten jälkeen jatkuvatoimisen radonmittauksen, jolla saadaan nopea tulos korjaustoimenpiteiden vaikutuksesta. Tämä mittaus ei yksinään riitä korjaustoimenpiteiden onnistumisen toteamiseksi, vaan on tehtävä vielä vähintään kaksi kuukautta kestävä purkkimittaus.

• Jos radonpitoisuus on ensimmäisessä purkkimittauksessa poikkeuksellisen suuri tai radonpitoisuutta ei saada työpaikalla toteutetuista toimenpiteistä huolimatta alennettua viitearvoa pienemmäksi, työnantaja järjestää työntekijöilleen säteilyaltistuksen säännöllisen seurannan. Tällöin kaikkien työntekijöiden saama efektiivinen annos kirjataan STUKin ylläpitämään annosrekisteriin.

Jos työpaikalla tulee tehdä radonaltistusta rajoittavia toimenpiteitä, on nämä toimet toteutettava viivytyksettä. Toimien riittävyys on todettava vastaavilla mittauksilla tai laskelmilla, joilla viitearvoa suurempi radonpitoisuus tai radonaltistus todettiin. Mittausten tulokset on ilmoitettava STUKiin.

Työntekijöiden säteilysuojelu

Radonia esiintyy kaikkialla, pieninä pitoisuuksina myös ulkoilmassa. Radonilla ei ole kynnysarvoa, eli haitatonta pitoisuutta. Keuhkosyöpäriski kasvaa sen mukaan, mitä suuremmassa pitoisuudessa oleskellaan ja mitä kauemmin altistutaan.

Viitearvo on sovittu arvo, jota suuremmille pitoisuuksille työntekijä ei saisi altistua. Tavoiteltavaa kuitenkin on, että työpaikoilla pyritään aina niin pieneen ilman radonpitoisuuteen kuin käytännön toimin on mahdollista. Kaikki radonpitoisuuden pienentäminen vähentää radonista aiheutuvaa syöpäriskiä.