Radonvalvonnan päätavoitteena on, ettei yksikään työntekijä Suomessa altistu liikaa keuhkosyöpää aiheuttavalle radioaktiiviselle radonkaasulle. Valvonnalla vaikutetaan siihen, että työpaikoilla mahdollisesti tarvittavat toimenpiteet mitoitetaan oikein ja toteutetaan riittävän nopeasti.

Säteilyturvakeskus (STUK) (Säteilylaki 14 §) valvoo säteilylain (859/2018) noudattamista.

Työpaikat, joissa radonpitoisuus pitää selvittää

Jokainen työnantaja on velvollinen selvittämään työtilojen radonpitoisuuden, jos on syytä epäillä, että viitearvo voi ylittyä. Työpaikan radonpitoisuus tulee mitata ainakin:

1. Kaikissa osittain tai kokonaan maan alla sijaitsevissa työtiloissa.
2. Alueilla, joissa mitatuista radonpitoisuuden vuosikeskiarvoista vähintään 10 prosenttia suurempi kuin viitearvo 300 Bq/m³. STUK ylläpitää luetteloa näistä alueista.
3. Työpaikoilla, jotka sijaitsevat harjuilla tai muilla hyvin ilmaa läpäisevillä sora- tai hiekkamuodostumilla koko maassa.
4. Talousvettä toimittavassa laitoksessa, jonka käyttämä vesi ei ole peräisin yksinomaan pintavesimuodostumasta ja pääsee kosketuksiin sisäilman kanssa

Tilat, joissa työskennellään vähintään 20 tuntia vuodessa (= noin 6 minuuttia päivässä), tulee mitata. Radonmittaus ei yleensä ole tarpeen rakennuksen toisessa tai ylemmissä kerroksissa sijaitsevilla työpaikoilla. Näissä tiloissa radonpitoisuudet ovat yleensä pieniä.

Radonpitoisuus on mitattava edellä mainituissa tilanteissa myös muissa oleskelutiloissa (ts. julkisissa tiloissa). Kunnan terveydensuojeluviranomainen valvoo asuntojen ja muiden oleskelutilojen  radonpitoisuuden viitearvojen noudattamista sekä selvitysvelvollisuutta (SätL 15 §).

Työpaikkojen radonpitoisuudelle ja työperäistä altistusta koskevalle radonille on asetettu viitearvot sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa ionisoivasta säteilystä (1044/2018 19 §). Työpaikoilla työnaikainen radonpitoisuus ei saa säännöllisessä työssä (yli 600 tuntia vuodessa) olla suurempi kuin 300 becquereliä kuutiometrissä (Bq/m³). Radonpitoisuus lasketaan työnaikaisen radonpitoisuuden vuosikeskiarvona. Työperäsitä altistusta koskeva viitearvo radonille on 500 000 becquerel-tuntia kuutiometrissä vuodessa. Altistus lasketaan kaikissa työtiloissa vuoden aikana kertyneiden altistusten summana.

Radonpitoisuuden mittaaminen

Työpaikan ilman radonpitoisuus määritetään ensisijaisesti käyttämällä radonmittauspurkkia (integroiva mittaus), jota pidetään työtiloissa vähintään kaksi kuukautta syyskuun alun ja toukokuun lopun välisenä aikana. Radonmittauspurkki kertoo pitkän ajan pitoisuuden keskiarvon. Tämän jälkeen voidaan tarvittaessa selvittää radonpitoisuuden ajallisia vaihteluita jatkuvatoimisella radonmittauksella.

Työpaikkojen radonvalvonnassa keskeistä on se, että radonpitoisuuden määrittämiseen käytetään luotettavaa mittausmenetelmää. Radonmittauksen voi tilata toimijalta, joka käyttää Säteilyturvakeskuksen hyväksymää mittausmenetelmää.

Radonmittauksella pyritään selvittämään työntekijöiden altistumista radonille, joten mittauspisteet ja tarvittavien purkkien määrä valitaan sen mukaisesti:

• Työpaikan radonmittaus tehdään rakennuksen ensimmäisessä (maasta lukien) kerroksessa sekä kellarikerroksessa niissä tiloissa, joissa työskennellään tai jossa sosiaalitilat sijaitsevat. Jos työpaikka tulee mitata sillä perusteella, että työpaikalla on osittain tai kokonaan maanalaisia tiloja, vähintään nämä maanalaiset tilat mitataan.
• Jos työpaikka sijaitsee tilassa, joka vastaa tiloiltaan asuntoa, mitataan asuntojen radonmittausohjeen mukaisesti eli kahdella mittauspurkilla.
• Jokaisessa erillisessä rakennuksessa on tehtävä vähintään yksi mittaus. Jos yhdessä rakennuksessa on useita ilmanvaihtojärjestelmiä, tulee kunkin erillisen ilmanvaihtokoneen alaiset tilat mitata.
• Jokainen työpaikka mitataan vähintään kahdella purkilla, ellei työtilojen kokonaisala ole hyvin pieni (alle 100 m²).
• Jos työtilojen pinta-ala on suurempi kuin 200 neliömetriä, on lisäksi tehtävä vähintään yksi mittaus jokaista alkavaa 200 neliömetriä kohti tai yhtenäisessä avoimessa tilassa (esim. hallit), vähintään yksi mittaus jokaista alkavaa 3000 neliömetriä kohti.

Radonmittaus on syytä uusia, jos tilojen ilmanvaihtoa on remontin yhteydessä oleellisesti muutettu. Mittauksen uusiminen on tarpeen myös silloin, kun lattiarakenteita on jouduttu avaamaan, esimerkiksi vesivahingon yhteydessä. Mittaus suositellaan uusittavaksi myös silloin, kun edellisestä mittauksesta on yli kymmenen vuotta ja edellisen mittauksen tulos oli suurempi kuin 300 Bq/m³.

Toimenpiteet mittauksen jälkeen

Jos työpaikan radonmittaus on tehty STUKin radonmittauspalvelun purkeilla, radonmittauspalvelu lähettää tilaajalle testausselosteen ja toimittaa mittaustulokset STUKin työpaikkojen radonvalvontaan.

Valvonnan kulku, kun työpaikka tilaa radonmittauksen STUKista

Klikkaa kuva suuremmaksi, niin myös linkit toimivat.

Jos radonmittaus on tilattu yksityiseltä radonmittausyritykseltä, työnantajan tulee ilmoittaa radonmittauksen tulokset viipymättä STUKiin (radonvalvonta(at)stuk.fi). Ilmoitus tehdään lomakkeella M3 ja mittaustulos liitetään ilmoitukseen. Kaikki tulokset tallennetaan kansalliseen radontietokantaan.  

Valvonnan kulku, kun työpaikka tilaa radonmittauksen muualta kuin STUKista

Klikkaa kuva suuremmaksi, niin myös linkit toimivat.

Toimenpiteet purkkimittauksen jälkeen, jos mitattu radonpitoisuus on viitearvoa suurempi

Mikäli vähintään kahden kuukauden purkkimittauksella todettu radonpitoisuus on suurempi kuin viitearvo, on ryhdyttävä lisäselvityksiin tai pienennettävä radonpitoisuutta ja siten vähennettävä työntekijöiden saamaa radonaltistusta. Ohessa joitain esimerkkejä tapauksista:

• Kiinteistöissä, joissa on ajastettu ilmanvaihto, voi radonpitoisuus olla työaikana huomattavasti matalampi  kuin muina aikoina. Jos tällaisessa kiinteistössä purkilla mitattu radonpitoisuus on suurempi kuin viitearvo, voidaan tehdä vähintään viikon kestoinen, jatkuvatoiminen radonmittaus. Mittauksella saadaan selville, onko työaikainen radonpitoisuus suurempi kuin toimenpidearvo.
• Työpaikoilla, joissa työnaikainen radonpitoisuus on viitearvoa suurempi, tulee tehdä toimenpiteitä radonpitoisuuden pienentämiseksi, ts. radonkorjaus. Työpaikkojen radonkorjauksen suunnitteluun pätevät samat säännöt kuin asuntojen radonkorjauksissa. Näistä on kerrottu STUKin asuntojen radon -sivustolla.
• Jos radonpitoisuus on ensimmäisessä purkkimittauksessa poikkeuksellisen suuri  tai radonpitoisuutta ei saada työpaikalla toteutetuista toimenpiteistä huolimatta alennettua viitearvoa pienemmäksi, työnantaja järjestää työntekijöilleen säteilyaltistuksen seurannan. Tällöin kaikkien työntekijöiden saama efektiivinen annos kirjataan STUKin ylläpitämään annosrekisteriin.

Työntekijöiden säteilysuojelu

Radonia esiintyy kaikkialla, pieninä pitoisuuksina myös ulkoilmassa. Radonista ei siis koskaan voida päästä täydellisesti eroon. Radonilla ei myöskään ole kynnysarvoa, eli haitatonta pitoisuutta. Keuhkosyöpäriski kasvaa sen mukaan, mitä suuremmassa pitoisuudessa oleskellaan ja mitä kauemmin altistutaan.

Viitearvo eli toimenpidearvo on siis sovittu arvo, jota suuremmille pitoisuuksille työntekijä ei saa altistua. Tavoiteltavaa kuitenkin on, että työpaikoilla pyritään aina niin pieneen ilman radonpitoisuuteen kuin käytännön toimin on mahdollista. Turhia radonkorjauksia ei ole, vaan kaikki radonpitoisuuden pienentäminen vähentää radonista aiheutuvaa syöpäriskiä.