Luonnonsäteilylle altistavasta toiminnasta syntyvät luonnon radioaktiivisia aineita sisältävät jätteet eivät ole radioaktiivista jätettä, vaan Säteilylain 78 § 3 momentin mukaista jätettä, jonka käsittelyssä säteilyturvallisuus on huomioitava.

Jos luonnon radioaktiivisen aineen määrä jätteessä on suurempi kuin vapauttamisraja, jätteenkäsittelyyn tarvitaan STUKin hyväksyntä. Vapauttamisrajan alittuessa jäte voidaan kierrättää, hyödyntää ja loppukäsitellä jätelain mukaisesti. Jätteen käsittelyssä on huomioitava myös jätteen kemialliset ominaisuudet.

Jos jätteiden uraani-238- ja torium-232-sarjojen sekä kalium-40 aktiivisuuspitoisuus, jätteiden määrästä riippumatta, on vapauttamisrajaa suurempi, jätteiden hävittämisestä tulee lähettää hakemus perusteluineen STUKiin. Jos materiaalissa on ympäristöstä peräisin olevaa keinotekoista cesium-137, sen jatkokäsittelylle voidaan soveltaa tapauskohtaisesti rakennustuotteiden ehtojen mukaisia aktiivisuuspitoisuuksia (S/3/2019 12 §). Yleinen vapauttamisraja cesium-137 aktiivisuuspitoisuudelle kiinteissä materiaaleissa on määrästä riippumatta 0,1 Bq/g.

Vapauttamisrajat kiinteissä materiaaleissa oleville luonnon radionuklideille (SY/1/2018, Stuklex.fi):