RF-laitteet

Radiotaajuisella sähkömagneettisella säteilyllä (RF) pyritään toivottuun hoitotulokseen lämmittämällä ihonalaisia kehonosia. Jos ihoon kohdentuu oletettua enemmän energiaa, voi seurauksena olla ihon pistelyä ja punoitusta, pahimmassa tapauksessa palovamma.

RF-säteilyllä (radio frequency) tarkoitetaan radiotaajuista säteilyä. RF-säteilyllä pyritään saamaan toivottuja hoitotuloksia lämmittämällä ihonalaisia kehonosia. RF-säteilylle on Suomessa enimmäisarvot, joita ei saa ylittää muussa kuin lääketieteellisessä hoidossa.

RF-säteilyssä suuri määrä sähkömagneettista energiaa kohdennetaan suoraan iholle ja ihonalaisiin kudoksiin, jolloin on olemassa palovamman vaara. RF-säteilyn imeytyminen ihoon ja ihonalaisiin kudoksiin vaihtelee muun muassa ihon johtavuuden, hoitopään pinta-alan ja muodon mukaan sekä käytettävän taajuuden mukaan, joten ihoon saattaa kohdentua oletettua enemmän energiaa ja seurauksena on lievimmässä tapauksessa ihon pistelyä ja punoitusta, pahimmassa tapauksessa jopa kolmannen asteen palovamma. Osa vauriosta saattaa muodostua ihon pintakerroksen alla, jolloin kaikkia vammoja ei välttämättä havaitse päällisin puolin.

Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa ionisoimattomasta säteilystä  esitetään enimmäisarvot RF-säteilylle. Enimmäisarvot ilmoitetaan ominaisabsorptionopeutena eli SAR-arvona, joka kuvaa kehoon imeytyvän radiotaajuisen tehon määrää. Suurin sallittu SAR-arvo on päässä ja vartalossa 2 W/kg ja raajoissa 4 W/kg. STUKin määräys ionisoimattoman säteilyn käytöstä kosmeettisessa tai siihen verrattavassa toimenpiteessä sallii viisinkertaisten arvojen käytön kauneudenhoidossa. Raja-arvot ovat tällöin 10 W/kg (pää ja vartalo) ja 20 W/kg (raajat). Korkeampia raja-arvoja ei tule käyttää, mikäli laitevalmistaja ilmoittaa alemmat arvot. Toiminnanharjoittajalla on säteilylain 162 §:n perusteella velvollisuus kertoa asiakkaalle toimenpiteeseen liittyvistä riskeistä ennen toimenpiteen suorittamista.