Kauneudenhoito ionisoimatonta säteilyä käyttäen

Kauneudenhoidossa hyödynnetään erilaisia säteilytekniikoita, kuten lasereita ja UV-säteilyä.

Useat kosmeettiset hoidot perustuvat ihon tai kehon säteilyttämiseen. Käytettyjä säteilytekniikoita ovat muun muassa laser, valopulssit (IPL), radiotaajuinen sähkömagneettinen säteily (RF), ultraääni, infrapunasäteily ja ultraviolettisäteily. Näitä tekniikoita käyttäen pyritään esimerkiksi tatuointien tai karvojen poistoon, ihon parantamiseen (nuorentamiseen), rasvan tai selluliitin poistoon, geelilakan kovettamiseen tai ihon puhdistamiseen. Väärin tehtynä hoitoihin liittyy riskejä muun muassa palovammoista ja arpeutumisesta.

Muualla kuin terveydenhuollon toimintayksiköissä tapahtuvaa ionisoimattoman säteilyn käyttöä valvoo Suomessa Säteilyturvakeskus. Terveydenhuollon toimintayksiköissä tapahtuvaa toimintaa valvoo Suomessa Valvira.

Säteilylain (859/2018) 162 §:n mukaan kauneudenhoitopalveluissa altistus saa olla raja-arvoa suurempi, mikäli on varmistettu, että toimenpide ei aiheuta haitallisia kudosvaurioita tai muutoksia elintoiminnoissa. Mikäli erillistä varmistusta ei ole, tulee noudattaa Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa ionisoimattomasta säteilystä säädettyjä raja-arvoja tai STUKin määräyksessä annettuja rajoja.

Asetuksessa  määritetty altistuksen raja-arvot muun muassa lasersäteilylle, muulle optiselle säteilylle, radiotaajuiselle säteilylle sekä ultraäänelle. Säteilyturvakeskuksen määräys ionisoimattoman säteilyn käytöstä kosmeettisessa tai siihen verrattavassa toimenpiteessä antaa lisäksi  joitain muutoksia sovellettaville raja-arvoille.

Hoidoissa käytetyt laserit eivät saa kuulua eurooppalaisessa laserturvallisuustandardissa määriteltyyn turvallisuusluokkaan 4. Radiotaajuisen säteilyn ominaisabsorptionopeus (paikallinen SAR) ei saa ylittää kuuden minuutin keskiarvona asetuksen määrittelemiä rajoja 10 W/kg (pää ja vartalo) tai 20 W/kg (raajat). Lisäksi on määrätty altistuksen raja-arvot optiselle säteilylle ja ultraäänelle. Näitä raja-arvoja sovelletaan vasta viiden vuoden siirtymäajan jälkeen. Lainsäädännössä ei ole määritetty raja-arvoja kaikille ionisoimattoman säteilyn lajeille. Enimmäisarvojen puuttuessa toiminnanharjoittajan tulee muilla keinoin varmistaa, että toimenpiteet tehdään turvallisesti.

Raja-arvojen soveltamisen lisäksi toiminnanharjoittajan on huolehdittava, että asiakas saa tarvittavat tiedot toimenpiteeseen liittyvistä riskeistä ennen toimenpiteen suorittamista. Säteilyturvakeskus voi antaa määräyksessään vaatimukset asiakkaalle ilmoitettavista tiedoista.

Kuluttajaturvallisuuslain (920/2011) 5 § mukaan toiminnanharjoittajan on olosuhteiden vaatiman huolellisuuden ja ammattitaidon edellyttämällä tavalla varmistauduttava siitä, että kulutustavarasta tai kuluttajapalvelusta ei aiheudu vaaraa kenenkään terveydelle tai omaisuudelle.

Ultraäänikavitointi sisältää kuitenkin riskejä liittyen sikiön turvallisuuteen. Voimakas ultraäänisäteily voi kohdentua sikiöön vaarantaen tämän terveyden ja kehityksen. Sosiaali- ja terveysministeriö ja Säteilyturvakeskus katsovat, että ultraäänikavitointia ei pidä tehdä raskaana oleville. Sosiaali- ja terveysministeriö on esittämässä säteilylain kokonaisuudistuksessa altistumisen raja-arvoja ultraäänen ei-lääketieteelliselle käytölle.

Ionisoimattoman säteilyn valvonta perustuu pääsääntöisesti säteilylakiin sekä sosiaali- ja terveysministeriön asetukseen ionisoimattomasta säteilystä   ionisoimattoman säteilyn väestölle aiheuttaman altistumisen rajoittamisesta. Asetuksen mukaisia enimmäisarvoja ja suosituksia ei sovelleta altistumiseen, jossa ionisoimaton säteily kohdistetaan ihmiseen tarkoituksellisesti lääkärin määräämässä tutkimus- tai hoitotoimenpiteessä tai lääkärin valvomassa asianmukaisesti hyväksytyssä tieteellisessä tutkimuksessa. Luvat yksityisen terveydenhuollon toimintayksiköille myöntää paikallinen aluehallintavirasto.

 

Jaa tämä sivu