Tulosten toimitusajat

Kaikkien mittausmenetelmien suhteen ilmoitetut tulosten toimitusajat ovat viitteellisiä eivätkä Säteilyturvakeskusta sitovia. Tulosten toimitusaika riippuu STUKin valvontavelvoitteiden määrästä ja kiireellisyydestä kyseisenä ajankohtana. Palvelumittaukset suoritetaan STUKin normaalien valvontamittausten ohessa, joten palvelumittauksen tulosten toimitusta asiakkaalle ilmoitetussa viitteellisessä toimitusajassa ei voida aina taata.

Gammaspektrometrinen mittaus

Näytteissä esiintyviä radioaktiivisia aineita, joiden pitoisuudet voidaan määrittää gammaspektrometrillä, ovat mm. kalium-40, koboltti-60, cesium-134, cesium-137, lyijy-210, radium-226, torium-232 sekä uraani-235 ja uraani-238.

Mittausmenetelmä ei aseta näytteelle kovin suuria vaatimuksia. Tarkkoja pitoisuusmäärityksiä varten näyte pyritään kuitenkin mittaamaan näyteastioissa, joiden tilavuus on joko 35, 110 tai noin 500 millilitraa. Lisäksi näytteen tulisi olla homogeeninen. Useimmat näytteet esikäsitellään niin, että ne täyttävät nämä vaatimukset. Esikäsittelymenetelmiä ovat mm. kuivaaminen, jauhaminen, polttaminen, puristaminen ja haihduttaminen. Jos näytteen alkuperäinen määrä on kovin pieni (esim. alle 10 grammaa), tuloksen tarkkuus voi olla huono. Näytteen mittausaika on muutamasta tunnista yhteen vuorokauteen.

Menetelmällä havaitaan yleensä pitoisuudet, jotka ylittävät 1 becquereliä kilossa (Bq/kg) tai 1 becquereliä litrassa (Bq/l). Näytteen esikäsittelyä tehostamalla tai pidentämällä mittausaikaa voidaan havaita jopa alle 0,1 Bq/kg pitoisuuksia. Tuloksena ilmoitetaan havaitut radioaktiiviset aineet, niiden pitoisuudet näytteessä ja tulosten epävarmuus. Tuloksena voidaan myös ilmoittaa halutuille aineille määritysrajat, mikäli niitä ei havaittu mittauksessa.

Tuloksen toimitusaika on normaalisti kahdesta viikosta kahteen kuukauteen siitä, kun näyte saapuu Säteilyturvakeskukseen. Mittaus voidaan tehdä kiireellisenä resurssiemme sallimissa puitteissa. Kiireellisessä tapauksessa mittaustulos voidaan pyytää toimittamaan alle kahdessa viikossa, jolloin palvelun hinta on 1,5-kertainen normaalihintaan verrattuna. Halutessanne näytteen kiireellisenä ottakaa yhteyttä STUKiin, jolloin voimme kertoa mahdollisuudesta kiireelliseen mittaukseen.

Tritium-mittaus

Vesien tritium-mittaus tehdään nestetuikemenetelmällä tislatusta vesinäytteestä. Tarvittava näytemäärä on noin yksi litra. Määritysraja on 1-3 becquerelia litrassa (Bq/l) riippuen mittausajasta. Eritenäytteestä näyte otetaan suoraan mittaukseen ilman tislausta ja määritysraja on noin 6 – 8 becquerelia litrassa (Bq/l). Tuloksen saanti kestää normaalisti noin kaksi viikkoa. 

Strontium

Radioaktiivisen strontiumin määrittäminen ympäristö- tai elintarvikenäytteestä vaatii näytteen esikäsittelyn lisäksi pitkän kemiallisen erotusmenetelmän ennen kuin strontiumin beeta-aktiivisuus voidaan mitata. Lisäksi analyysiin kuuluu kahden viikon odotusaika. Tarvittava näytemäärä riippuu näytelajista. Tuloksen saanti kestää normaalisti kahdesta kolmeen kuukauteen. Määritysraja vaihtelee 0,02 – 0,1 becquerelia litrassa (Bq/l) becquerelia kilossa (Bq/kg) riippuen mittausajasta ja näytemäärästä.

Uraani, lyijy ja polonium

Radiokemiallinen uraanimääritys voidaan tehdä elintarvike- tai ympäristönäytteestä. Näyte pitää aina saattaa liukoiseen muotoon. Uraanituloksen saanti kestää normaalisti noin neljä viikkoa. Radiokemiallisen lyijy-210:n ja polonium-210:n yhteismäärityksen tekeminen kestää noin kahdeksan kuukautta. Analyysiin kuuluu kuuden kuukauden sisäänkasvatusaika. Lyijy (Pb-210) voidaan määrittää myös nestetuikespektrometrisesti, jolloin tulokset valmistuvat noin kahdessa kuukaudessa.  Tarvittava näytemäärä riippuu analysoitavasta näytelajista. Määritysraja on noin 0,01 becquerelia litrassa (Bq/l) tai becquerelia kilossa (Bq/kg) riippuen mittausajasta ja näytemäärästä.

Kokonaisalfa- ja kokonaisbeeta-aktiivisuus

Kokonaisalfa-aktiivisuuden määrityksessä näytteestä määritetään kaikki alfa-aktiivisuutta aiheuttavat radioaktiiviset aineet. Kokonaisalfamäärityksestä ei saada erikseen yksittäisten radioaktiivisten aineiden pitoisuuksia, ainoastaan alfa-aktiivisten aineiden yhteismäärä. Esimerkiksi juomavesinäytteissä kokonaisalfa-aktiivisuus muodostuu juomavedessä olevista alfa-aktiivisista radioaktiivisista aineista kuten uraanista, radiumista ja poloniumista. Vastaavasti kokonaisbeeta-aktiivisuus muodostuu kaikista näytteessä olevista beetasäteilyä lähettämistä radioaktiivisista aineista.