Tšernobylin onnettomuuden vaikutukset eläimiin ja ekosysteemiin

Vuoden 1986 Tšernobylin onnettomuus saastutti epätasaisesti monen tuhannen neliökilometrin alueen useilla eri radioaktiivisilla aineilla, esimerkiksi kesiumin, strontiumin, amerikiumin ja plutoniumin radioaktiivisilla isotoopeilla. Ihmiset ja osa kotieläimistä evakuoitiin, mutta lähialueen luonnonvaraiset eläimet ja kasvit altistuivat suurelle määrälle säteilyä ja säteilyn haitallisia vaikutuksia havaittiin useissa lajeissa.

Tšernobylin ydinvoimalaitosonnettomuus onkin tarjonnut mahdollisuuden tutkia ionisoivan säteilyn vaikutusta ekosysteemeihin. Ulkoisen säteilyn aiheuttama annosnopeus on eristetyllä 30 kilometrin etäisyydelle onnettomuusreaktorista ulottuvalla suojavyöhykkeellä pysynyt niin suurena, että säteilyn vaikutuksia luonnonvaraisiin eläimiin on voitu ylipäätään tutkia. Tutkimuksia on tehty useita ja niissä on tutkittu muun muassa hyönteisiä (mm. perhosia, kimalaisia, heinäsirkkoja, sudenkorentoja), hämähäkkejä, lintuja ja nisäkkäitä (mm. hirviä, peuroja, susia, ilveksiä, villisikoja, lepakkoja).

Vieläkään, yli 30 vuotta Tšernobylin ydinvoimalaitosonnettomuuden jälkeen, tiedeyhteisössä ei kuitenkaan olla päästy yksimielisyyteen siitä, miten pitkäaikainen altistuminen säteilylle on vaikuttanut luonnonvaraisiin eläimiin. Säteilyn vaikutuksista on ristiriitaista tietoa. Esimerkiksi luonnossa tehdyt havainnot ja Kansainvälisen säteilysuojelutoimikunnan, ICRP:n suosittelemat vertailuarvot eivät aivan yksiselitteisesti kerro, minkä raja-arvon yläpuolella säteilyllä olisi vaikutusta eläimiin.

Epäselvyyttä on myös siitä, mikä säteilytaso aiheuttaa merkittäviä vaikutuksia ekosysteemiin. Tutkimustulosten epävarmuutta lisää muun muassa radioaktiivisten aineiden pitoisuuksien epätasainen jakautuminen tutkimusalueella, vaihtelu aineiden  kulkeutumisessa ja sen myötä eliöstön todellisen säteilyannoksen arvioiminen. Tutkimukset ovat kuitenkin antaneet viitteitä siitä, että ekosysteemit voivat toipua suuristakin häiriöistä ja niiden monimuotoisuus palautua. Muun muassa Tšernobylin alueen mäntyjen siementuotanto palasi lähes ennalleen jo muutama vuosi onnettomuuden jälkeen.

Onnettomuuden ja sen aiheuttaman radioaktiivisen saastumisen takia muun muassa ydinvoimalaitoksen lähellä olleen mäntymetsän männyistä suurin osa kuoli, mäntyjen siementuotanto väheni, maaperän selkärangattomien eliöiden määrän väheni ja pienten nisäkkäiden kuolleisuus kasvoi. Vaikutukset olivat selkeitä ja yhteneväisiä vakiintuneiden käsitysten kanssa säteilyn haittavaikutuksista.

Kuolleiden mäntyjen metsää kutsutaan punaiseksi metsäksi. Säteilyn suorat vaikutukset tappoivat puut ja sitä seuranneiden epäsuorien vaikutusten takia alueen valo- ja ravinneolosuhteet muuttuivat. Ajan kuluessa punaisen metsän alueelle kasvoi lehtimetsä. Kun metsän tyyppi muuttui, myös eläimistö muuttui uudelle metsälle ominaiseksi ja lajien monimuotoisuus lisääntyi.

Tšernobylin onnettomuuden aiheuttamat häiriöt ja sen jälkeiset muutokset lajistossa ja lajiston monimuotoisuudessa ovat vaikuttaneet siihen, miten alue on edelleen muuttunut ajan mittaan. Ennen onnettomuutta myös ihmisellä oli vaikutusta ekosysteemiin. Kun alue evakuoitiin ja ihmisten vaikutus hävisi, tarjoutui eri eläinlajeille aivan uusia elinmahdollisuuksia. Pitkän aikavälin tutkimukset suurista nisäkkäistä ovatkin osoittaneet, että nyt alueella kukoistavat lajit, joita siellä ei ole ennen ollut, kuten biisoni ja Przewalskin hevonen.

Lisää tietoa aiheesta:
What are the effects of radiation on wildlife? Discussing results from Chernobyl
TREE-ALLIANCE workshop
Field effects studies in the Chernobyl Exclusion Zone: Lessons to be learnt

 

Jaa tämä sivu