Metsäympäristön radioaktiivisuus

Laskeuman radioaktiiviset aineet poistuvat pohjoisten metsien ravinnekierrosta erittäin hitaasti. Radioaktiivisten aineiden haittoja voidaan kuitenkin vähentää metsänhoitotoimenpiteillä.

Pitkäikäisten radionuklidien, etenkin cesium-137:n kulkeutumista metsäluonnossa tutkitaan pitkäjänteisesti. Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus ei aiheuttanut rajoituksia metsien käytölle. Riistan, marjojen ja sienten cesium-pitoisuudet ovat kuitenkin pienentyneet hitaammin kuin maataloustuotteiden pitoisuudet.

Pohjoisissa havumetsissä pitkäikäiset radioaktiiviset aineet jäävät kasvillisuuteen tai maaperän pintakerrokseen pitkiksi ajoiksi, eivätkä sitoudu kivennäismaahan yhtä nopeasti kuin ravinnerikkaassa maatalousympäristössä. Siten ne kiertävät metsän ekosysteemissä pitkään. 

Metsään tullut radioaktiivinen laskeuma aiheuttaa siellä liikkuville ihmisille ulkoista säteilyaltistusta. Sen lähteenä ovat puihin, aluskasvillisuuteen ja maahan joutuneet gammasäteilyä lähettävät aineet, kuten cesium-137. Cesiumin jakauma metsässä muuttuu laskeuman leviämisen jälkeen nopeasti, kun puiden latvustoihin ja runkoihin kiinnittynyt laskeumapöly kulkeutuu aluskasvillisuuteen ja maahan. Näytemittausten avulla saadaan kokonaiskuva siitä, kuinka pitkäikäinen cesium-137 kiertää metsäekosysteemissä.

Puutavara

Puuaines on kasvavan puun puhtainta osaa. Radioaktiivinen cesium kertyy puuainekseen hitaasti vuosien kuluessa. STUK seuraa radioaktiivisuuden muutoksia puutavarassa. Cesium-137:n määrät puussa ovat pieniä.

Suomalaisen kuorettoman runkopuun cesium-137-pitoisuus on muutaman kymmenen becquerelin luokkaa kilossa varastokuivaa puuta (80 prosenttia kuiva-ainetta), jos  runkopuu on korjattu hakkuukypsästä mäntymetsästä pääasiallisen Tšernobyl-laskeuman alueelta Etelä-Suomesta. Huomattava osa puutavarasta tuotetaan alueella, jolle laskeumaa tuli vähemmän ja aktiivisuuspitoisuudet ovat pienempiä. Yli 100 becquereliä kilossa (Bq/kg) cesium-137-pitoisuuksia esiintyy vain harvoin hirsitalojen ja puurunkoisten omakotitalojen rakentamiseen tarkoitetussa puutavarassa.

Puutalossa (hirsitalo, jossa myös lattiat ja sisäkatto ovat puuta) asuvat henkilöt altistuvat puuraaka-aineen sisältämän cesium-137:n hajotessa vapautuvalle gammasäteilylle. Säteilyannos ympärivuotisesta asumisesta on enintään muutama prosentti säteilyaltistuksen toimenpidearvosta, yksi millisievert vuodessa, joka on asetettu talonrakennukseen käytettävien rakennusmateriaalien sisältämien luonnon radioaktiivisten aineiden aiheuttamalle säteilyannokselle.

Suomalaisesta puusta tehtyjen huonekalujen puuosien sisältämä cesium-137 aiheuttaa säteilyaltistusta, mutta se on käytännössä merkityksetöntä johtuen lyhyemmistä altistusajoista ja lähteen pienestä koosta asuintaloon verrattuna.

Cesiumin isotooppeja voidaan vähentää puutavarasta lisäämällä kasvien ravinteiden ottoa siten, että cesiumin otto maasta vähenee. suojaustoimenpiteitä on kaksi:  metsämaan kevyt muokkaus metsän uudistamisen yhteydessä sekä metsämaan lannoitus.

Lannoiteannokset ja -ajankohdat kannattaa valita metsänhoidon paikallisten asiantuntijoiden tuella siten, että metsikön käsittelyistä saadaan täysi hyöty puuston seuraavassa korjuuvaiheessa (harvennus tai päätehakkuu). Tähän tarvitaan usein vähintään seitsemän vuotta. Lannoituksen vaikutus puuston cesiumin ottoon kestää mahdollisesti kauemmin kuin sen vaikutus puun kasvuun. 

Käsittelyjä voi metsikön elinkaaren aikana toistaa asetettujen puutavaran puhtausvaatimusten perusteella ja toimenpiteen kustannusten saamiseksi nopeammin takaisin puuston lisääntyneen kasvun kautta. Jos laskeumassa on suhteellisen paljon strontiumia (Sr-90), pitäisi ottaa huomioon että puun strontiumin otto voi lisääntyä lannoituksen johdosta, vaikka cesiumin otto vähenee.