Voimajohdot aiheuttavat sähkö- ja magneettikentän

Voimajohto synnyttää ympärilleen sähkökentän, jonka suuruus riippuu johdon jännitteestä. Sähkökenttä vaimenee nopeasti sivulle päin mentäessä. Lisäksi kasvillisuus ja rakennusten materiaalit vaimentavat sitä tehokkaasti. Sähkökenttä ei siten tunkeudu rakennusten sisätiloihin. Voimajohdossa kulkeva sähkövirta luo ympärilleen magneettikentän, jonka suuruus riippuu johdon kuormituksesta eli siitä, paljonko voimajohdossa kulkee virtaa sillä hetkellä. Kasvillisuus ja rakennusten materiaalit eivät juuri vaimenna magneettikenttää, joka siten tunkeutuu myös rakennusten sisälle.

Sähkökentän voimakkuuden yksikkönä käytetään volttia metriä kohti (V/m) ja voimajohtojen tapauksessa yleensä kilovolttia metriä kohti (kV/m). Maan pin-nalla voimajohdon läheisyydessä sähkökentän voimakkuus riippuu myös vaihejohtimien korkeudesta. Mitä lähempänä maata johtimet ovat sitä suurempi on sähkökentän voimakkuus samalla johtimien jännitteellä. Sähkökentän voimakkuudet ovat 400 kV johdon alla enimmillään noin 10 kV/m ja 110 kV johdon alla noin 3 kV/m. Johtojen jännitteet ja siten myös niiden aiheuttamat sähkökentät pysyvät lähes vakioina kuormituksesta riippumatta.

Magneettikentän voimakkuuden yksikkö on ampeeria per metri (A/m), mutta yleensä sen sijasta käytetään suureena magneettivuon tiheyttä, jonka yksikkö on tesla (T). Käytännössä puhutaan teslan miljoonasosista eli mikrotesloista (µT). Suurimmat magneettivuon tiheydet, noin 20 µT, ovat 400 kV voimajohtojen alla, koska niissä on  yleensä suurimmat virrat. Magneettivuon tiheys pienenee nopeasti sivulle päin mentäessä ja on alle 1 µT yli 60 m etäisyydellä 400 kV voimajohdosta. Alla olevaan taulukkoon on koottu magneettivuon tiheyksiä erilaisten pylvästyyppien alla ja etäisyydet, joilla magneettivuon tiheys on todennäköisesti aina alle 1 µT tai 0,4 µT. Vuontiheydet on laskettu johtojen maksimivirroilla, joten käytännössä ne ja vastaavat etäisyydet ovat lähes aina taulukossa esitettyjä pienempiä.

Johdon tyyppi Magneettivuontiheyden maksimi johdon alla Etäisyys, jolla magneettivuon tiheys on todennäköisesti aina alle 1 µT Etäisyys, jolla magneettivuon tiheys on todennäköisesti aina alle 0,4 µT
400 kV harustettu portaalipylväs 22 µT 60 m 100 m
400 kV kaksoisjohtopylväs 10 µT 50 m 100 m
220 kV harustettu portaalipylväs 18 µT 40 m 70 m
110 kV harustettu portaalipylväs 10 µT 25 m 40 m
110 kV kaksoisjohtopylväs 5 µT 25 m 40 m

 

Voimajohtojen sähkö- ja magneettikenttiä sanotaan pientaajuisiksi, koska niiden taajuus on sama kuin johtimissa kulkevan vaihtovirran taajuus (50 Hz). Yleisesti pientaajuisilla kentillä tarkoitetaan kenttää, jonka taajuus on alle 100 kHz, ja näistä alle 300 Hz kenttää kutsutaan hyvin pientaajuiseksi.

Haittavaikutusten ehkäisemiseksi voimajohtojen väestölle aiheuttamaa altistusta koskevat rajat on kirjoitettu suosituksiksi sosiaali- ja terveysministeriön asetukseen 294/2002. Pitkäaikaisen altistumisen suositusarvot ovat magneettivuon tiheydelle 100 µT ja sähkökentälle 5 kV/m. Lyhytaikaiselle altistumiselle vastaavat arvot ovat 500 µT ja 15 kV/m. Altistuminen on lyhytaikaista, kun voimajohtojen läheisyydessä oleskellaan tai työskennellään satunnaisesti, mm. tehdään maa- ja metsätaloustöitä, ulkoillaan, poimitaan marjoja tai sieniä.

Yleisesti pientaajuiset sähkö- ja magneettikentät suomalaisissa kodeissa ja useimmilla työpaikoilla alittavat väestön suositusarvot reilusti. Sähkö- magneettikentät kodeissa ja työpaikoilla eivät aiheudu pelkästään voimajohdoista vaan myös sähkölaitteista ja -johdoista. Tehtyjen mittausten perusteella asunnoissa esiintyvien magneettikenttien keskiarvo on vähän alle 0,1 µT ja työpaikoilla vähän päälle 0,1 µT, joka on yksi tuhannesosa väestölle suositellusta raja-arvosta pidempiaikaiselle altistukselle.

Jaa tämä sivu

Onko sinulla kysyttävää? Onko sinulla kysyttävää?

Ota yhteyttä:

Yhteyshenkilö

Yhteyshenkilö