Radon Radon

Radon

Radon

Maaperän radonmittaus

Maaperän radonmittaus

Joskus radonpitoisuutta halutaan mitata maaperän huokosilmasta ennen rakennustöiden aloittamista. Mittaustulosten tulkinta on kuitenkin vaikeaa, koska maaperän huokosilman radonpitoisuuteen liittyy ajallista vaihtelua. Myös huokosilman radonpitoisuus vaihtelee eri näytteenottokohdissa. Rakentamisen aikana tontilla tehdään kaivutöitä, sinne tuodaan täyttömaita ja soraa ja mahdollisesti teiden pinnoitteita, joten tilanne ennen ja jälkeen rakentamisen voi olla hyvin erilainen. Maaperän huokosilman radonpitoisuudelle ei ole annettu viitearvoa, joten mittaustuloksen perusteella ei voida jättää huomioimatta radonturvallista rakentamista.

Maaperän radonmittauksia käsitellään standardissa ISO 11665-11. Standardi antaa vaatimukset mm. riittävästä näytteenottopisteiden lukumäärästä, näytteenoton kestosta, näytteenottosyvyyksistä sekä näytteenottoputkien tiivistämisestä. Maaperän huokosilman radonmittaukset ovat siis korkeaa ammattiosaamista vaativia mittauksia. Näytteenottopisteitä tulee tyypillisesti olla tontilla useita. Näytteidenoton yhteydessä määritetään myös maalaji, näytteen lämpötila, maaperän kosteus sekä maaperän ilmanläpäisevyys. Oikein toteutettuna tällainen tutkimus on hyvin kallis, joten näitä ei ole kustannustehokasta tehdä. Radontorjunnan kustannukset uudisrakennuksessa ovat pienemmät kuin tontin radontutkimus. Tyypillisesti rakentamisaikana tehdyt maansiirtotyöt (mm. täyttösorat ja ainekset) lisäksi muuttavat tilannetta niin, että tulokset ovat aina viitteellisiä.

Maaperä koostuu rakeista ja niiden välitilasta. Välitilassa on huokosilmaa, vettä (kosteutta) sekä esim. sienirihmastoa ja maaperän mikrobeja. Kun radon syntyy maaperän rakeessa, se voi jäädä kiinni rakeeseen, vapautua huokosilmaan tai liueta veteen. Syvällä maaperässä tilanne on vakio: radonia siirtyy huokosilman yhtä nopeasti kuin se poistuu siitä radioaktiivisen hajoamisen seurauksena. Radonpitoisuus syvällä maaperän huokosilmassa voi olla jopa 100000 Bq/m3.

Radon kulkeutuu maaperässä diffuusion avulla. Koska ulkoilmassa radonpitoisuus on pieni, laimenee huokosilma maan pinnalle tultaessa. Myös tuuli voi laimentaa maan pintakerrosten huokosilmaa.

Tonttimaa on harvoin täysin tasa-aineinen eli se koostuu vain yhdestä maalajista, jossa vallitsee tasainen kosteus kauttaaltaan. Yleensä tontilla voi olla eri maalajeja, kalliota ja kiviä ja tontti voi olla kalteva. Muun muassa seuraavat ominaisuudet maaperässä vaikuttavat radonvirtauksiin, jotka tulevat maaperästä asuntoon:

  • Maaperän radium-226 -pitoisuus. Radium-226 on uraanisarjan isotooppi, joka tuottaa radonia. Eri maalajeissa ja kivimineraaleissa voi olla eri pitoisuus radiumia. Lisäksi geokemialliset prosessit ovat aiheuttaneet sen, että radium on liuennut tietyistä kerrostumista ja rikastunut johonkin toiseen kerrostumaan.
  • Maaperän ilmanläpäisevyys. Mitä suurempi ilmanläpäisevyys on, siten helpommin huokosilma pääsee virtaamaan rakennuksen alapohjan rakojen kautta rakennukseen.
  • Maaperän huokoisuus. Mitä suurempi huokoisuus maaperässä on, sitä enemmän huokosilmaa on tilavuudessa maata.
  • Maaperän kosteus. Radon vapautuu maaperästä parhaiten, kun sen kosteus on luokkaa viisi prosenttia tilavuutta kohden. Kosteus auttaa radonia vapautumaan rakeesta huokosilmaan. Toisaalta hyvin kosteassa tai kylläisessä maassa radon ei pääse kulkeutumaan kaasumaisena.
  • Maaperän muodostumat. Jyrkkäreunaisilla ja korkeilla soraharjuilla ja -rinteissä tapahtuu nk. savupiippuefekti. Kesällä maaperän ulkoilmaa kylmempi huokosilma virtaa alaspäin, jolloin harjun tai rinteen laella huokosilman radonpitoisuus voi olla hyvin pieni hyvinkin syvällä. Rinteen tai harjun juurella sitä vastoin myös pintamaassa voi olla suuret radonpitoisuudet. Talvella tilanne on taas päinvastainen.
  • Maaperän toronpitoisuus. Maaperässä on yleensä saman verran toriumsarjan alkuaineita ja näin ollen huokosilman toronpitoisuudet ovat samaa luokkaa kuin radonpitoisuudet.

Kysyttävää maaperän radonmittauksista?

Ota yhteyttä