Radonia esiintyy kerrostalojen maanvastaisissa kerroksissa yhtä paljon kuin saman alueen omakotitaloissa ja rivitaloasunnoissa. Korkeita sisäilman radonpitoisuuksia löydetään koko ajan, jopa uusissa asuinrakennuksissa. Taloyhtiöissä asuntojen radonmittaukset kannattaa tehdä yhteisesti, jotta mahdolliset korjaukset voidaan suunnitella keskitetysti ja toteuttaa tehokkaasti.

Radioaktiivinen radonkaasu on peräisin maaperässä esiintyvästä uraanista. Uraani tuottaa maaperässä radonia, joka  pystyy tunkeutumaan asuntoihin rakennuksen alapohjassa olevien rakojen kautta. Riippuen rakojen määrästä ja rakennuksen painesuhteista, voi radonpitoisuus vaihdella huomattavastikin eri asunnoissa. Mitä suurempi alipaine asunnossa on, sitä enemmän maaperän radonpitoista ilmaa voi tunkeutua asuntoon.

Kerrostaloissa radon voi kulkeutua myös välipohjien, rappukäytävien ja putkikuilujen kautta ylemmän kerroksen asuntoihin.

Altistuminen sisäilman radonille lisää etenkin tupakoivien asukkaiden keuhkosyövän riskiä. Vuosittain noin 300 uutta keuhkosyöpätapausta liittyy Suomessa radonaltistukseen kodeissa.

Radon tunkeutuu rakennukseen alapohjassa olevien rakojen kautta ja kulkeutuu rakennuksen sisällä ilmavirtausten mukana.

Radonpitoisuuden viitearvo

Vuodesta 1992 alkaen uudet asunnot on pitänyt suunnitella ja rakentaa siten, että radonpitoisuus asuintiloissa ei ylittäisi pitoisuutta 200 Bq/m³. Vanhemmille asunnoille on voimassa viitearvo 300 Bq/m³.

Asuntojen terveydellisiä oloja, eli myös radonpitoisuutta, valvoo kuntien terveydensuojeluviranomainen. Terveydensuojelulain perusteella talon asukas voi pyytää kunnan terveydensuojeluviranomaista tekemään tarkastuksen asunnossa. Terveydensuojeluviranomainen voi määrätä radonmittaukset tehtäväksi, mikäli on perusteltu syy epäillä, että radonia esiintyy asunnossa. Käytännössä kaikissa maanvastaisissa asunnoissa radonia voi esiintyä ja se voidaan todeta ainoastaan mittaamalla.

Taloyhtiön varasto-, harraste- ja saunatilat eivät ole asuntoja, joten niihin ei sovelleta asuntojen viitearvoa. Taloyhtiön itsensä ratkaistavaksi jää, millaisia pitoisuuksia niissä katsotaan hyväksyttäviksi.

Radonin mittaaminen

Mittaaminen on helppoa ja edullista, yksi radonmittauspurkki analyyseineen maksaa 40–60 euroa. Usean purkin tilaamisesta saa usein alennusta.

Mittaus tehdään radonmittauspurkilla, joka sijoitetaan asuntoon vähintään kahdeksi, mielellään kolmeksi kuukaudeksi. Mittauksen jälkeen purkki palautetaan kirjekuoressa siihen laboratorioon, josta purkit on tilattu. Laboratorio ilmoittaa analysoinnin jälkeen tulokset mittauksen tilaajalle.

Kerrostaloissa radonia esiintyy eniten maanvastaisissa kerroksissa ja alimmissa asutuissa kerroksissa. Sen vuoksi kerrostalojen radonmittaukset tehdään kaikissa asunnoissa, joissa on maanvastaisia seinä- tai lattiarakenteita. Myös ensimmäisen asuinkerroksen asunnot on suositeltavaa  mitata vaikka maanvastaisia rakenteita ei olisikaan. Taloyhtiön kellarikerroksen yhteiset harraste- tai saunatilat olisi myös hyvä mitata. Rivitaloissa ja erillistaloissa mitataan aina kaikki asunnot ja vähintään alin kerros.

Jos asunto on alle 100 m², riittää yksi mittauspurkki. Sitä suuremmat asunnot on suositeltavaa mitata kahdella purkilla. Purkit sijoitetaan olohuoneeseen tai makuuhuoneeseen. Jos asunnossa on kaksi kerrosta, mitataan molemmissa kerroksissa.

Radonkorjaukset

Radonkorjaukset kerrostaloissa ja rivitaloissa tehdään kuten omakotitaloissa. Tehokkaimpia radonkorjauksen menetelmiä ovat radonimuri ja radonkaivo. Radonimurilla rakennuksen alla oleva maaperä alipaineistetaan sisäilmaan nähden. Näin radon ei pääse tunkeutumaan rakennukseen alapohjan rakojen kautta. Radonkaivo soveltuu erityisen hyvin sora- tai hiekkaharjuille rakennettuihin taloihin.

Myös ryömintätilan tuuletuksella, alapohjan tiivistyksillä, ilmanvaihdon tehostamisella ja alipaineisuuden vähentämisellä voidaan pienentää sisäilman radonpitoisuutta.

Esimerkki kerrostaloalueen radonkorjauksesta

Radonkaivot kerrostaloalueella Lahdessa.

Lisää radontietoa löydät sivustomme Usein kysyttyä -osiosta.