Säteilyturvakeskus on tehnyt pientaloissa noin 220 000 radonmittausta. Sisäilman radonpitoisuudet saattavat vaihdella paljon jopa samalla postinumeroalueella. Pitoisuudet ovat korkeimpia läpäisevillä soraharjuilla ja matalimpia tiiviillä savimailla. Lisäksi rakennustapa vaikuttaa radonpitoisuuteen.

Sosiaali- ja terveysministeriön asetukseen ionisoivasta säteilystä mukaan uusissa asunnoissa radonpitoisuus saisi olla enintään 200 becquereliä kuutiometrissä (Bq/m³) ilmaa. Vanhojen asuntojen viitearvo on 300 Bq/m³. Eniten enimmäisarvojen ylityksiä esiintyy Kymenlaakson, Päijät-Hämeen, Pirkanmaan, Etelä-Karjalan, Kanta-Hämeen sekä entisen Itä-Uudenmaan maakunnissa.

STUKin radonmittauspurkeilla tehdyt mittaukset pientaloasunnoissa vuosina 1980–2018

Jos samassa asunnossa on tehty useita mittauksia, esimerkiksi ennen radonkorjausta ja sen jälkeen, on mukaan otettu korkein asunnossa mitattu pitoisuus. Taulukossa oleva radonpitoisuuden vuosikeskiarvo on laskettu kertomalla radonmittauskaudella  suoritetun mittauksen tulos lukuarvolla 0,9.  Jos mittaus on kestänyt 272 vuorokautta tai enemmän, on mittaustulos sellaisenaan vuosikeskiarvo.

Hae oman kuntasi tai postinumeroalueesi radonmittaustilastoja

Hakutuloksissa ovat mukana kunnat tai postinumeroalueet, joissa on mitattu vähintään 10 pientaloasuntoa. On hyvä muistaa, että kyseessä on tilasto aikaisemmin tehdyistä mittauksista, eikä se välttämättä kerro mitään yksittäisen asunnon radonpitoisuudesta. Sisäilman radonpitoisuus selviää ainoastaan mittaamalla.