Säteilyturvakeskus (STUK) on tehnyt pientaloissa noin 228000 radonmittausta. Sisäilman radonpitoisuudet saattavat vaihdella paljon jopa samalla postinumeroalueella. Pitoisuudet ovat yleensä korkeimpia läpäisevillä soraharjuilla ja matalimpia tiiviillä savimailla. Lisäksi rakennustapa vaikuttaa radonpitoisuuteen.

Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen ionisoivasta säteilystä mukaan asunnon sisäilman radonpitoisuuden viitearvo on 300 becquereliä kuutiometrissä (Bq/m³) ilmaa. Uuden rakennuksen suunnittelua ja toteutusta koskeva viitearvo on 200 Bq/m³. Eniten viitearvojen ylityksiä esiintyy Kymenlaakson, Päijät-Hämeen, Pirkanmaan, Etelä-Karjalan, Kanta-Hämeen sekä entisen Itä-Uudenmaan maakunnissa. Radonpitoisuudella tarkoitetaan radon-222:n aktiivisuuspitoisuutta.

STUKin radonmittauspurkeilla tehdyt mittaukset pientaloasunnoissa vuosina 1980–2019

Jos samassa asunnossa on tehty useita mittauksia, esimerkiksi ennen radonkorjausta ja sen jälkeen, on mukaan otettu korkein asunnossa mitattu pitoisuus. Taulukossa oleva radonpitoisuuden vuosikeskiarvo on laskettu kertomalla radonmittauskaudella suoritetun mittauksen tulos lukuarvolla 0,9. Jos mittaus on kestänyt 272 vuorokautta tai enemmän, on mittaustulos sellaisenaan vuosikeskiarvo.

Hae oman kuntasi tai postinumeroalueesi radonmittaustilastoja (tilastot ovat ajankohdalta kesäkuu 2020)

Hakutuloksissa ovat mukana kunnat tai postinumeroalueet, joissa on mitattu vähintään kymmenen pientaloasuntoa. On hyvä muistaa, että kyseessä on tilasto aikaisemmin tehdyistä mittauksista, eikä se välttämättä kerro mitään yksittäisen asunnon radonpitoisuudesta. Sisäilman radonpitoisuus selviää ainoastaan mittaamalla.