Säteilyturvakeskus on tehnyt pientaloissa noin 220 000 radonmittausta. Radonpitoisuudet saattavat vaihdella paljon jopa samalla postinumeroalueella. Pitoisuudet ovat korkeimpia läpäisevillä soraharjuilla ja matalimpia tiiviillä savimailla. Lisäksi rakennustapa vaikuttaa radonpitoisuuteen.

Sosiaali- ja terveysministeriön asetukseen ionisoivasta säteilystä mukaan uusissa asunnoissa radonpitoisuus saisi olla enintään 200 becquereliä kuutiometrissä (Bq/m³) ilmaa. Vanhojen asuntojen viitearvo on 300 Bq/m³. Eniten enimmäisarvojen ylityksiä esiintyy Kymenlaakson, Päijät-Hämeen, Pirkanmaan, Etelä-Karjalan, Kanta-Hämeen sekä entisen Itä-Uudenmaan maakunnissa.

STUKin radonmittauspurkeilla tehdyt mittaukset pientaloasunnoissa vuosina 1980–2016

Jos samassa asunnossa on tehty useita mittauksia, esimerkiksi ennen radonkorjausta ja sen jälkeen, on mukaan otettu korkein asunnossa mitattu pitoisuus. Taulukossa oleva radonpitoisuuden vuosikeskiarvo on laskettu vähentämällä talvella suoritetun mittauksen tuloksesta 15 prosenttia (VARO-otantaan perustuva arvio vuosikeskiarvon ja talvimittaustuloksen suhteesta).

Hae oman kuntasi tai postinumeroalueesi radonmittaustulokset

Hakutuloksissa ovat mukana postinumeroalueet (aluejako 2017), joissa on mitattu vähintään 10 pientaloasuntoa.