Radon on hajuton ja näkymätön radioaktiivinen kaasu, jota voi esiintyä sisäilmassa. Koska radonia ei voi mitenkään aistia, on mittaaminen ainoa tapa saada radonpitoisuus selville. Helpointa radonin torjuminen on talon rakennusvaiheessa, mutta sisäilman korkeaa radonpitoisuutta voidaan alentaa myös esimerkiksi radonimurilla. Talon alla oleva maaperä on tärkein radonin lähde. Rakennukseen radon kulkeutuu perustuksessa olevien rakojen kautta.

Kuinka usein radon on mitattava?

Keskimääräinen radonpitoisuus voi siis muuttua kiinteistössä monista syistä. STUK suositteleekin, että sisäilman radonmittaus toistettaisiin asunnoissa, työpaikoilla ja muissa oleskelutiloissa

• kymmenen vuoden välein, jos aiempi radonpitoisuus on ollut suurempi kuin 100 Bq/m³;
• kymmenen vuoden välein, jos radonpitoisuuden pieneneminen viitearvoa pienemmäksi on saatu aikaiseksi radonkorjauksella;
• viiden vuoden välein, jos viitearvoa pienempi pitoisuus on saatu aikaiseksi radonkorjauksella ja radonpitoisuus ennen korjausta on ollut suurempi kuin 1000 Bq/m³;
• mahdollisimman pian sen jälkeen, kun rakennuksessa on tehty oleellisia, rakenteisiin tai ilmanvaihtoon liittyviä rakennus- tai muutostöitä (esim. betonilaatan, salaojien tai ilmanvaihdon uusiminen).
• Myös kiinteistön painesuhteet voivat muuttua esimerkiksi ikkunoiden vaihdon jälkeen: jos vanhojen ikkunoiden raoista tuli merkittävästi korvausilmaa, voi uusien, tiiviiden ikkunoiden takia tilan alipaine lisääntyä, ilmanvaihto heiketä ja radonpitoisuus merkittävästi suurentua.

STUKin tiedossa on tapauksia, joissa radonimuri on rikkoutunut kenenkään sitä huomaamatta. Tämän seurauksena ihmisten radonaltistuminen on ollut yhtä korkealla tasolla kuin ennen radonkorjausta.

Työpaikkojen radon