Säteilysuojelun tavoitteena on ehkäistä ennalta säteilyn terveyshaittojen syntyminen.

Periaatteena on, että kaikissa tilanteissa tulee torjua säteilyn aiheuttamat varhaishaitat. Säteilyn pitkäaikaishaitat, syöpä ja perinnölliset haitat, pyritään rajoittamaan mahdollisimman vähäisiksi toisaalta annosrajojen avulla ja toisaalta soveltamalla periaatetta, jonka mukaan säteilyaltistus on aina pidettävä niin alhaisena kuin käytännön toimin on mahdollista. (ALARA, As Low As Reasonably Achievable).

Säteilysuojelun periaatteet

Säteilysuojelun tavoite on varmistaa, että säteilyä käytetään turvallisesti. Säteilysuojelun periaatteet perustuvat kansainvälisen säteilysuojelutoimikunnan (ICRP; International Commission on Radiological Protection) suosituksiin. ICRP:n suositukset ovat saaneet laajan kansainvälisen hyväksynnän, ja ne on otettu huomioon myös Suomen säteilylaissa.

Ollakseen hyväksyttävää säteilyn käytön on täytettävä seuraavat perusperiaatteet:

Oikeutusperiaate

Säteilyn käytöstä saatavan hyödyn on oltava suurempi kuin siitä aiheutuvan haitan

Optimointiperiaate (ALARA-periaate, As Low As Reasonably Achievable)

Säteilyn käytöstä aiheutuva säteilyaltistus on pidettävä niin pienenä kuin kohtuudella on mahdollista.

Yksilönsuojaperiaate

Työntekijöiden ja väestön yksilön säteilyaltistus ei saa ylittää vahvistettuja enimmäisarvoja, annosrajoja.

Säteilyn käyttöä valvoo säteilylain (592/91) nojalla Säteilyturvakeskus. Valvonta koskee myös ionisoimattoman säteilyn käyttöä sekä toimintaa, jossa luonnon säteilylähteet voivat aiheuttaa altistusta.