

Mitä säteily on?

Ionisoimaton säteily
Ionisoimaton säteily
Pientaajuiset sähkö- ja magneettikentät (taajuus alle 100 kHz) | |
Kun sähkö- ja magneettikenttien taajuus on pieni, ne vaikuttavat ihmiseen aiheuttamalla kehossa kiertäviä sähkökenttiä ja -virtoja, eli ns. induktiovirtoja. Ihminen voi havaita tämän kihelmöinnin tunteena lihaksissaan ja tuntohermoissaan. | |
Radiotaajuinen säteily (taajuus yli 100 kHz) | |
Kun sähkö- ja magneettikenttien taajuus on suuri, puhutaan radiotaajuisesta säteilystä. Sen ihmisessä aiheuttamat induktiovirrat lämmittävät kudoksia. Hyvin suurilla taajuuksilla lämpeneminen rajoittuu vain kehon pintaosiin, koska säteily ei etene kehon sisäosiin. | |
Infrapunasäteily (aallonpituus 780 nm - 1 mm) | |
Infrapuna- eli lämpösäteily tuntuu lämpönä iholla ja ihonalaisissa kudoksissa. Silmään osuvasta infrapunasäteilystä suurin osa jää silmän etuosiin ja vain pieni osa pääsee verkkokalvolle asti. Ihmissilmä ei kuitenkaan pysty näkemään infrapunasäteilyä. | |
Näkyvä valo (aallonpituus 400 - 780 nm) | |
Tämän säteilylajin ihminen aistii näköhavaintona. Näkyvästä valosta ei ole haittaa ihmiselle. Poikkeuksena kuitenkin lasersäde, joka voi jopa heijastuneena olla vaarallinen osuessaan iholle tai silmiin. | |
Ultraviolettisäteily (aallonpituus 100 - 400 nm) | |
Ultraviolettivalo on silmälle näkymätöntä. Silmään osuessaan se voi suurina annoksina vahingoittaa sarveiskalvoa tai mykiötä. Ihmisen ihossa UV-säteily saa aikaan erilaisia valokemiallisia ja -biologisia reaktioita. | |
Ultraääni (taajuus yli 20 kHz) | |
Ultraäänellä tarkoitetaan mekaanista aaltoliikettä ihmiskorvan äänialueen yläpuolella. Ultraääni luetaan kuuluvaksi ionisoimattomaan säteilyyn. Ultraääni voi liiallisena aiheuttaa kehon osien lämpenemistä tai kudosvauriota. Vaikutukset voivat ulottua myös syvällä oleviin kehon osiin. |
Päivitetty
15.9.2016
Onko sinulla kysyttävää?
Ota yhteyttä:
nir-kyselyt (at) stuk.fi