Elintarvikkeet ja talousvesi Elintarvikkeet ja talousvesi

Elintarvikkeet ja talousvesi

Elintarvikkeet ja talousvesi

Harmaa tietolaatikko Palvelut Juomavesi STMn talousvesiasetus

Talousvesi on vettä, joka on tarkoitettu juomavedeksi ja ruuan valmistukseen. Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista säädetään muun muassa radioaktiivisista aineista aiheutuvan säteilyaltistuksen rajoittamisesta. Asetus 1352/2015 (Finlex.fi, linkki avautuu uudessa selainikkunassa)

Talousvesi

Talousvedessä esiintyy luonnosta peräisin olevia radioaktiivisia aineita, jotka ovat peräisin maa- ja kallioperästä. Säteilyvaaratilanteessa pinta- ja pohjavedet voivat saastua laskeuman takia. 

Eri vesilähteissä radioaktiivisten aineiden pitoisuudet ovat erilaisia. Korkeimmat luonnon radioaktiivisten aineiden aktiivisuuspitoisuudet esiintyvät kalliopohjavedessä, kun taas pintavedessä pitoisuudet ovat tyypillisesti alhaiset. Keinotekoisia radioaktiivisia aineita voi päästä pinta- ja pohjavesiin jätevesien kautta tai säteilyonnettomuuden seurauksena.  

Luonnollinen radioaktiivisuus

Talousvedessä olevat luonnon radioaktiiviset aineet ovat peräisin maa- ja kallioperässä luonnostaan olevista radioaktiivista aineista, jotka liukenevat maankuoren mineraaleista veteen. Radionuklidipitoisuudet pohjavedessä ovat huomattavasti suurempia kuin pintaveden, koska pohjavesi on pidempään kosketuksissa maa- ja kallioperän kanssa. Talousveden kannalta merkittävimmät luonnon radioaktiiviset aineet kuuluvat uraanisarjaan. Alfasäteilyä lähettävä radon (Rn-222) on merkittävin säteilyaltistaja Suomessa. Muita tärkeitä uraanisarjan radionuklideja ovat pitkäikäiset U-238, U-234, Ra-226 ja Po-210 sekä beetasäteilyä lähettävä Pb-210. Luonnon toriumsarjan radionuklideista beetasäteilyä lähettävä Ra-228 on tärkein.

Luonnon radioaktiivisuus vedessä voi lisääntyä myös ihmisen toiminnan seurauksena. Yleensä nämä lisäykset ovat hyvin vähäisiä. Vesilaitoksilla ilmastus lisää sisäilman radonpitoisuutta ilmastus- ja alkalointitiloissa, vaikka raakaveden radonpitoisuus ei olisi suuri. 

Radionuklidien määrää vedessä säätelevät radioaktiivisen hajoamisen lisäksi erilaiset geokemialliset ja fysikaaliset prosessit.  Näistä johtuen pinta- ja pohjavedessä eri alkuaineiden sekä saman alkuaineen eri isotooppien aktiivisuuspitoisuudet eroavat toisistaan.

Keinotekoinen radioaktiivisuus

Säteilyvaaratilanteessa pinta- ja pohjavedet voivat saastua laskeuman kautta, kun ilmasta siirtyy radioaktiivisia aineita pintaveteen ja myöhemmin pohjaveteen. Laskeumalla tarkoitetaan maahan tai veteen ilmasta laskeutuneita radioaktiivisia aineita. Laskeuma voi tulla joko sateen mukana, märkälaskeumana, tai ilmassa olevien hiukkasten ja kaasun mukana kuivalaskeumana.

Talousvedessä voi esiintyä pieniä määriä radioaktiivisia aineita, jotka ovat peräisin 1960-luvulla ilmakehässä tehdyistä ydinasekokeista ja Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta.

Ihmisen säteilysuojelun kannalta merkittävimmät ydinvoimalaitosonnettomuudesta peräisin olevassa laskeumassa olevat radionuklidit ovat jodin isotoopit I-131, I-132, cesiumin isotoopit Cs-137, Cs-134 ja strontium isotoopit Sr-89, Sr-90. Tritium (H-3) on myös tärkeä, koska se osallistuu veden aineosana hydrologiseen kiertoon ja kulkeutuu pohjaveteen. Lisäksi laskeumassa voi olla paljon muitakin radioaktiivisia aineita. Lyhytikäisistä radionuklideista I-131 on tärkeä, koska sen osuus laskeumasta on suuri ja se kertyy ihmisen kilpirauhaseen. Alkuvaiheen jälkeen pitkäikäisten Cs-137, Cs-134, Sr-89, Sr-90 aktiivisuuspitoisuudet vähenevät noudattaen vuosien puoliintumisaikoja. 

STUK valvoo talousveden keinotekoista radioaktiivisuutta valtakunnallisessa ympäristön säteilyvalvontaohjelmassa. Lisätietoa ja mittaustulokset

Radioaktiivisten aineiden laskeuma saastuttaa lähinnä pintavettä. Laskeuman aiheuttama tilanne on pahin, kun laskeuma tulee avoveden aikana. Talvella jääpeite suojaa pintavettä ja se hidastaa radioaktiivisten aineiden kulkeutumista veteen. Lisäksi lyhytikäiset radioaktiiviset aineet ehtivät hävitä ennen veteen siirtymistä. 

Radioaktiivisen laskeuman aiheuttama riski pohjavesille on pieni verrattuna pintavesiin, koska pohjavedet ovat yleensä suojassa paksun maakerroksen peitossa. Pohjavesi muodostuu hitaasti, minkä vuoksi se ei saastu niin nopeasti kuin pintavesi. Radioaktiiviset aineet siirtyvät pintavedestä pohjaveteen pintaveden imeytyessä maaperän läpi. Maaperä pidättää osan radioaktiivisista aineista. Maaperän kyky pidättää radioaktiivisia aineita riippuu maakerroksen paksuudesta ja sen läpäisevyydestä. Cesium sitoutuu vedessä olevaan kiintoainekseen ja kiintoaines pidättyy veden suotautuessa maakerrosten läpi. Strontium pysyy vedessä pidempään liuenneena eikä poistu niin tehokkaasti kuin cesium. Radioaktiivisten aineiden pitoisuudet myös laimenevat erityisesti isoilla pohjavesialueilla. Yleisesti keinotekoisten radioaktiivisten aineiden kulkeutuminen pintavedestä pohjaveteen on vähäistä.  

Talousveden radioaktiivisten aineiden pitoisuuksien keskiarvot (Bq/l tai µg/l) eri vesilähteitä käyttävillä väestöryhmillä.

 Radioaktiivinen aine

Verkostovesi

Pintavesi

Rengaskaivot/
maaperän pohjavesi

Porakaivot

Luonnollinen radioaktiivisuus

Radon-222 (Bq/l)

27

<3

50

460

Uraani-234 (Bq/l)

0,02

<0,01

0,02

0,35

Uraani-238 (Bq/l)

0,015

<0,01

0,015

0,26

Uraani-238 (µg/l)

0,23*

0,90**

<1

1,2 – 1,7

21 - 24

Radium-226 (Bq/l)

0,003

0,003

0,016

0,05

Radium-228 (Bq/l)

-

-

-

0,03

Polonium-210 (Bq/l)

0,003

-

0,007

0,048

Lyijy-210 (Bq/l)

0,003

-

0,013

0,040

Keinotekoinen radioaktiivisuus

Tritium (Bq/l)***

<2

-

-

-

Strontium-90 (Bq/l)***

0,004

0,004

-

-

Cesium-137 (Bq/l)***

0,005

0,008

-

-

*verkostoveden vesilähteenä käytetty pintavettä
**verkostoveden vesilähteenä käytetty maaperän pohjavettä
***verkostovesi on viiden ison kaupungin (Helsinki, Oulu, Rovaniemi, Tampere ja Turku) tai pintavesi neljän joen (Kemijoki, Oulujoki, Kokemaäenjoki, Kymijoki) keskiarvo

Annokset ja ylitykset

Porakaivovettä talousvetenä käyttävän suomalaisen keskimääräinen säteilyannos niellystä vedestä on noin 0,17 mSv vuodessa.  Se on vain noin kolme prosenttia suomalaisten saamasta keskimääräisestä annoksesta, joka on 5,9 millisievertiä vuodessa. Jos annokseen lasketaan mukaan arvio porakaivovedestä huoneilmaan vapautuneesta radonkaasusta (joka hengitetään) aiheutuu porakaivon käyttäjille keskimäärin noin 1 mSv:n suuruinen vuotuinen annos.

Rengaskaivovettä käyttävälle annos on keskimäärin 0,02 mSv ja vesilaitoksen jakaman talousveden käyttäjälle noin 0,006 mSv vuodessa. Jos näihin lisätään arvio vedestä hengitysilmaan vapautuvasta radonista, saadaan rengaskaivovedestä aiheutuvaksi keskimääräiseksi annokseksi 0,1 mSv vuodessa ja vesilaitosten jakamasta talousvedestä aiheutuvaksi annokseksi 0,05 mSv vuodessa. Annokset ovat siis vähäisiä.

Säteilyturvakeskuksen arvion mukaan noin 20000 ihmistä käyttää porakaivovettä, jonka radonpitoisuus ylittää 1000 becquereliä litrassa. Porakaivoveden käyttäjistä tämä on noin 10 prosenttia. Yli 10000 becquereliä litrassa olevia radonpitoisuuksia esiintyy myös, mutta hyvin harvoin. Rengaskaivovesissä ja vesilaitosten jakamassa vedessä ei suuria radonpitoisuuksia ole.

Säteilyturvakeskuksen arvion mukaan noin 26000 ihmistä käyttää porakaivovettä, jonka uraanipitoisuus ylittää 30 mikrogrammaa litrassa. Porakaivoveden käyttäjistä tämä on 13 prosenttia.

Terveyshaitta

Suomessa talousvesien eniten säteilyannosta aiheuttava radionuklidi on radon. Veden mukana nielty radon aiheuttaa säteilyannosta ruuansulatuselimistölle. Selvästi merkittävämpi on kuitenkin vedestä hengitysilmaan vapautuva radonkaasu, joka aiheuttaa annosta keuhkolle.

Jos talousvedessä esiintyy radonia 1000 becquereliä litrassa (Bq/l), aiheutuu niellystä vedestä noin 0,13 millisievertin (mSv) suuruinen annos vuodessa. Pitoisuus 1000 Bq/l lisää hengitysilman radonpitoisuutta keskimäärin noin 40 becquereliä kuutiometrissä (Bq/m³), mistä aiheutuu noin 2 mSv:n suuruinen annos. Hengitysilman radon lisää riskiä sairastua keuhkosyöpään.

Pitkäaikainen oleskelu korkeassa radonpitoisuudessa lisää merkittävästi riskiä sairastua keuhkosyöpään. Lisätietoa radonista ja keuhkosyövästä

Luonnon uraani on heikosti radioaktiivinen aine (pääasiassa isotooppia U-238). Sen kemiallista myrkyllisyyttä pidetään merkittävämpänä terveysriskinä kuin sen aiheuttamaa säteilyannosta. Uraani on raskasmetalli ja suurina annoksina myrkyllinen etenkin munuaisille ja luustolle. Elimistöstä erittymättä jäänyt uraani kertyy muun muassa munuaisiin, luustoon ja maksaan. Suomalaisilla porakaivonkäyttäjillä onkin todettu uraaniin liittyviä lieviä haittavaikutuksia munuaisissa ja luustossa.

Huolimatta verrattain suuresta juomavedestä aiheutuneesta uraanialtistumisesta ei vakavia terveyshaittoja ole havaittu. Myöskään yhteyttä ei ole voitu havaita porakaivoveden uraanin ja leukemia-, maha-, munuais- tai virtsarakkosyöpäriskin välillä.

Muiden luonnon radioaktiivisten aineiden (Ra-226, Ra-228, Pb-210 ja Po-210) aktiivisuuspitoisuudet talousvedessä ovat yleensä matalia verrattuna veden radon- tai uraanipitoisuuteen. Myös niiden aiheuttama syöpäriski on hyvin pieni.

Esiintyminen

Porakaivoveden radonpitoisuudet ovat suurimpia yleensä graniittialueilla Uudellamaalla, Varsinais-Suomessa, Hämeessä, Kymenlaaksossa ja Etelä-Karjalassa (Kuva 1). Uraanipitoisuuden osalta korkeimpia pitoisuuksia tavataan Uudellamaalla, Kymenlaaksossa, Hämeessä ja Varsinais-Suomessa. Alhaisimpia alueita uraanin osalta ovat sen sijaan Pohjois-Karjala, Satakunta, Pirkanmaa, Etelä-Pohjanmaa, Pohjanmaa ja Lappi. 

Porakaivoveden radonpitoisuus vaihtelee eri alueille Suomessa. Alueet, joissa on mitattu keskimääräisesti suurimmat pitoisuudet keskittyvät Etelä-Suomeen.

Kuva 1. Porakaivoveden radonpitoisuudet. 

 

Radonhalten i borrbrunnar varier i olika områden i Finland. Områden där större halter än genomsnittet har mätts koncentrerar sig till södra Finland.

Kuva 2. Porakaivoveden uraanipitoisuudet.

Karttakuvat: Porakaivoveden radon- (ylempi karttakuva) ja uraanipitoisuuksien (alempi karttakuva) keskiarvot 10 x 10 km ruudussa. Radonaineisto kattaa noin 11300 porakaivoa ja uraaniaineista noin 5000 porakaivoa.

Porakaivoveden radon- ja uraanikartasto. Vesterbacka P; Vaaramaa K. (2013) (Julkari.fi)