neljännes 1999
neljännes 1999
neljännes 1999
Suomen ydinvoimalaitosten käyttöä koskevissa neljännesvuosiraporteissa kuvataan sellaiset ydin- ja säteilyturvallisuuteen liittyvät tapahtumat ja havainnot, joita Säteilyturvakeskus pitää turvallisuuden kannalta huomionarvoisina. Lisäksi raportoidaan ydinvoimalaitoksilla tehdyistä turvallisuutta parantavista muutoksista. Raportti sisältää myös yhteenvedon laitosten työntekijöiden ja ympäristön säteilyturvallisuudesta sekä taulukoituja tietoja laitosten tuotannosta ja käyttökertoimista.
Vuoden 1999 viimeisellä neljänneksellä kaikki neljä laitosyksikköä olivat tuotantokäytössä lukuun ottamatta Loviisa 2:n lyhyttä seisokkia primääripiiristä höyrystintilaan olleen vuodon korjaamiseksi. Laitosyksiköiden energiakäyttökerrointen keskiarvo vuosineljänneksellä oli 100,2 %. Vuosituhannen vaihtumisesta ei aiheutunut ongelmia laitosyksiköiden käytölle.
Vuoden 1999 viimeisellä neljänneksellä sattuneista tapahtumista Olkiluoto 1:llä lokakuussa todettu suojarakennuksen eristysventtiilin toimintakunnottomuus oli INES-asteikolla luokkaa 1. Venttiili ei olisi sen toimilaitteen momenttirajojen asetteluvirheen vuoksi sulkeutunut kaikissa venttiilin sulkeutumista edellyttävissä tilanteissa. Asettelu oli ollut virheellinen edellisen vuoden vuosihuoltoseisokista lähtien. Muilla vuosineljänneksen tapahtumilla ei ollut merkitystä ydin- eikä säteilyturvallisuuden kannalta.
Tässä raportissa kuvataan myös vuoden 1999 kolmannella neljänneksellä Loviisa 2:lla sattunut tapahtuma, joka luokiteltiin INES-asteikolla luokkaan 1. Laitosyksiköllä todettiin syyskuussa, että hätäjäähdytysjärjestelmien suodatinelementtien typpipuhallusjärjestelmässä kahden venttiilin laitetunnukset olivat vaihtaneet keskenään paikkaa. Virheen seurauksena reaktorin jäähdytys ei onnettomuustilanteessa olisi ollut käytettävissä täysin suunnitellulla tavalla. Tilanne oli vallinnut vuodesta 1994 lähtien.
Sekä Loviisan että Olkiluodon laitosyksiköillä tehtiin toimenpiteitä halonisammutusjärjestelmien korvaamiseksi, koska halonien käytöstä oli luovuttava vuoden 1999 loppuun mennessä.
Ydinvoimalaitosten työntekijöiden saamat henkilökohtaiset säteilyannokset olivat asetettujen rajojen alapuolella. Radioaktiivisten aineiden päästöt ympäristöön olivat huomattavasti asetettuja rajoja pienemmät eikä ydinvoimalaitosten ympäristöstä otetuissa näytteissä ollut havaittavissa väestön säteilyaltistuksen kannalta merkityksellisiä määriä ydinvoimalaitoksista peräisin olevia radioaktiivisia aineita.
1 JOHDANTO
2 YDINVOIMALAITOSTEN KÄYTTÖ LOKA–JOULUKUUSSA 1999
2.1 Sähköntuotanto
2.2 Loviisa 2:n seisokki primääripiirin vuodon korjaamiseksi
2.3 Laitosyksiköiden käyttö vuosituhannen vaihteessa
3.1 Eristysventtiilin jääminen koestamatta Loviisa 1:llä
3.2 Väärän varavoimadieselin erottaminen toimintavalmiudesta Loviisa 1:llä
3.3 Hätäjäähdytysjärjestelmien toimintakyvyn osittainen heikkeneminen Loviisa 2:lla
3.4 Vetyvuoto vetykeskuksesta Loviisa 2:lla
3.5 Loviisa 1:n primääripiirin vuoto höyrystintilaan
3.6 Eristysventtiilin toimintakunnottomuus Olkiluoto 1:llä
3.7 Muuntajan palonalku oikosulun seurauksena Olkiluoto 1:llä
Olkiluoto 2 Ei merkittäviä tapahtumia
4.1 Työntekijöiden säteilyaltistus
4.2 Radioaktiivisten aineiden päästöt
4.3 Ympäristön säteilyvalvonta
5 TURVALLISUUTTA PARANTAVAT MUUTOKSET YDINVOIMALAITOKSILLA
Ydinenergialain (990/1987) mukaisesti Säteilyturvakeskus (STUK) valvoo ydinenergian käytön turvallisuutta. Säteilyturvakeskus huolehtii myös turva- ja valmiusjärjestelyjen valvonnasta sekä ydinaseiden leviämisen estämiseksi tarpeellisesta ydinenergian käytön valvonnasta. Ydinvoimalaitoksiin kohdistuvan valvonta- ja tarkastustoiminnan osa-alueet esitetään liitteessä 1. Suomen ydinvoimalaitoksia koskevat yleistiedot ovat liitteessä 2.
Säteilyturvakeskus julkaisee neljännesvuosittain raportin Suomen ydinvoimalaitosten käytöstä. Raportti sisältää kuvauksen kyseisen vuosineljänneksen tapahtumista ja havainnoista ydinvoimalaitoksilla, taulukoituja tietoja ydinvoimalaitosten tuotannosta ja käyttökertoimista sekä yhteenvedon ydinvoimalaitosten työntekijöiden ja ympäristön säteilyturvallisuudesta. Raportissa esitetään myös ydinvoimalaitoksiin tehtyjä turvallisuutta parantavia muutoksia.
Raportti perustuu voimayhtiöiden Säteilyturvakeskukselle toimittamiin tietoihin ja Säteilyturvakeskuksen valvontatoiminnassaan tekemiin havaintoihin. Ydinvoimalaitoksilla sattuneet tapahtumat luokitellaan ydinvoimalaitostapahtumien kansainvälisen vakavuusasteikon (INES, International Nuclear Event Scale) mukaisesti.
Laitosyksiköt olivat tuotantokäytössä koko vuosineljänneksen ajan Loviisa 2:lla ollutta lyhyttä primääripiirin venttiilivuodon korjausseisokkia lukuun ottamatta. Vuosituhannen vaihtumisesta ei aiheutunut ongelmia laitosyksiköiden käytölle.
Ydinsähkön osuus Suomen sähköntuotannosta oli tällä vuosineljänneksellä 33,1 %. Laitosyksiköiden energiakäyttökerrointen keskiarvo oli 100,2 %. Tuotanto- ja käytettävyystietoja esitetään yksityiskohtaisemmin taulukoissa I ja II.
Laitosyksiköiden sähköntuotantoa kuvaavat diagrammit ja tehonalennuksien syyt esitetään kuvissa 1, 2, 3 ja 4.
| Sähköntuotanto (brutto, TWh) | Aikakäyttökerroin (%) | Energiakäyttökerroin (%)a) | ||||
|---|---|---|---|---|---|---|
| 4. vuosi- neljännes 1999 |
1999 |
4. vuosi- neljännes 1999 |
1999 | 4. vuosi- neljännes 1999 |
1999 | |
| Loviisa 1 | 1,13 | 4,07 | 100,0 | 94,8 | 100,0 | 91,0 |
| Loviisa 2 | 1,12 | 4,17 | 99,3 | 94,7 | 99,2 | 93,2 |
| Olkiluoto 1 | 1,94 | 7,38 | 100,0 | 97,6 | 101,0 | 96,9 |
| Olkiluoto 2 | 1,93 | 7,36 | 100,0 | 97,3 | 100,7 | 96,6 |
|
||||||
| a)Energiakäyttökertoimien laskemisessa on laitosyksiköiden tehonkorotukset huomioitu siten, että nimellissähkötehona (brutto) on käytetty kunakin ajankohtana suurinta sallittua reaktoritehoa vastaavaa nimellissähkötehon arvoa. | ||||||
| 4. vuosi- neljännes 1999 |
1999 | 1998 | |
|---|---|---|---|
| Ydinsähkön tuotanto (netto, TWh) a) |
5,9 | 22,1 | 21,0 |
| Suomen sähköntuotanto
(netto, TWh) a) |
19,0 | 66,8 | 67,2 |
| Ydinsähkön osuus (%)
tuotannosta/kulutuksesta |
31,0/27,7 | 33,1/28,3 | 31,2/27,4 |
| Suomen ydinvoimalaitos- yksikköjen energiakäyttö- kerrointen keskiarvo (%) |
100,2 | 94,4 | 91,6b) |
| a) Lähde:
Sähköntuotannon ja kokonaiskulutuksen pikatilastot, loka–joulukuu
1999. Sähköenergialiitto ry
Sener. b) Energiakäyttökertoimien laskemisessa on laitosyksiköiden tehonkorotukset huomioitu siten, että nimellissähkötehona (brutto) on käytetty kunakin ajankohtana suurinta sallittua reaktoritehoa vastaavaa nimellissähkötehon arvoa. |
|||
Kuva 1. Loviisa 1:n keskimääräinen vuorokautinen bruttosähköteho loka–joulukuussa 1999.
Kuva 2. Loviisa 2:n keskimääräinen vuorokautinen bruttosähköteho loka–joulukuussa 1999.
Kuva 3. Olkiluoto 1:n keskimääräinen vuorokautinen bruttosähköteho loka–joulukuussa 1999.
Kuva 4. Olkiluoto 2:n keskimääräinen vuorokautinen bruttosähköteho loka–joulukuussa 1999.
Loviisa 2 pysäytettiin 7.12.1999 ns. käynnistystilaan primääripiiristä höyrystintilaan todetun vuodon paikantamiseksi ja korjaamiseksi. Tapahtumaa selvitetään yksityiskohtaisemmin kohdassa 3.5. Korjauksen jälkeen laitosyksikkö kytkettiin takaisin sähköntuotantoon samana päivänä.
Sekä Loviisan että Olkiluodon voimalaitoksilla oli varauduttu vuosituhannen vaihteessa mahdollisesti ilmeneviin tietokoneista aiheutuviin ongelmiin. Varautumissuunnitelmien mukaisesti ennen vuodenvaihdetta laitosyksiköillä tehtiin mm. etukäteen määräaikaisia koestuksia, jotka aikataulun mukaan olisi ollut tehtävä vasta myöhemmin. Varasähkönsyöttöyhteydet laitoksille varmistettiin, erilaisia automaatio- ja suojaustoimintoja testattiin ja viestiyhteydet tarkistettiin. Lisäksi oli tehty suunnitelmia erilaisten tietokoneongelmista mahdollisesti johtuvien häiriötilanteiden hoitamiseksi. Vuodenvaihteessa laitosyksiköillä työskentelevän käyttöhenkilökunnan määrää oli lisätty. Osana Fortum Oyj:n varautumissuunnittelua Loviisan laitosyksiköiden reaktorien teho pienennettiin vuodenvaihteessa 93 %:iin.
Vuosituhannen vaihtuminen ei aiheuttanut häiriöitä laitosyksiköiden käytölle. Myös kaikki tietoliikenneyhteydet Säteilyturvakeskuksen ja ydinvoimalaitosten välillä toimivat, ja tiedot laitosyksiköiden prosessitietokoneilta välittyivät Säteilyturvakeskukseen ongelmitta.
Loviisa 1:n tapahtumia vuoden viimeisellä neljänneksellä olivat eristysventtiilin jääminen koestamatta ja väärän varavoimadieselin erottaminen toimintavalmiudesta. Kumpikin tapahtuma on INES-asteikolla luokkaa 0.
Loviisa 1:llä havaittiin 26.10.1999, että primääripiirin näytteenottojärjestelmän eristysventtiili oli virheellisesti jäänyt koestamatta 26.8.1999 päättyneessä vuosihuoltoseisokissa työmääräimissä olleiden epäselvyyksien takia. Virhe havaittiin, kun voimayhtiö laati seisokin jälkeen tiiviyskokeiden tulosraporttia. Kyseinen näytteenottolinja oli tarkoitus poistaa käytöstä seisokissa, jolloin eristysventtiilin koestaminen olisi ollut tarpeetonta. Käytöstäpoistotyö siirrettiin seisokin kuluessa vuoden 2000 seisokkiin ja tiiviyskoestus jäi tekemättä.
Venttiili oli koestettu edellisen kerran vuonna 1998, jolloin se todettiin tiiviiksi. Turvallisuusteknisten käyttöehtojen mukaan eristysventtiili olisi pitänyt koestaa seisokissa 1999, mutta koestus olisi voitu siirtää vuoteen 2000, koska venttiili on kaikissa aikaisemmissa koestuksissa osoittautunut riittävän tiiviiksi eikä venttiiliin ole tehty tiiviyteen vaikuttavia muutoksia tai korjauksia.
Eristysventtiilille tehtiin 28.10.1999 tiiviyskoestus, jossa sen todettiin olevan tiivis. Siten suojarakennuksen tiiviyden säilymisen kannalta tapahtumalla ei ole ollut vaikutusta turvallisuuteen. Voimayhtiö kiinnittää vastaisuudessa enemmän huomiota laitoksella käytössä oleviin menettelytapoihin, joilla jo hyväksyttyihin muutossuunnitelmiin tehtävät muutokset ja poikkeamat hallitaan.
Loviisa 1:llä erotettiin 27.10.1999 toimintavalmiudesta virheellisesti yksi varavoimadieselgeneraattori kunnossapitotyön valmistelun yhteydessä. Dieselgeneraattori oli pois toimintavalmiudesta kaksi tuntia. Laitosyksikkö oli koko ajan täydellä teholla.
Loviisan ydinvoimalaitoksen kummallakin laitosyksiköllä on neljä dieselgeneraattoria, jotka varmistavat turvallisuudelle tärkeiden laitteiden ja järjestelmien sähkönsaannin tilanteissa, joissa yhteys valtakunnan sähköverkkoon on menetetty. Turvallisuusteknisten käyttöehtojen mukaan yksi dieselgeneraattori kerrallaan voidaan ottaa pois toimintavalmiudesta vian korjauksen vuoksi kolmeksi vuorokaudeksi.
Loviisa 1:n yhden dieselgeneraattorin merivesijäähdytysputken painekytkimessä oli havaittu vikaa. Painekytkimen korjaamiseksi dieselgeneraattori oli otettava pois toimintavalmiudesta, koska merivesiputki oli tyhjennettävä. Erotustoimenpiteet oli erehdyksessä suunniteltu väärälle dieselgeneraattorille, jonka käyttömies töiden aloittamiseksi erotti. Erehdys havaittiin, kun valvomossa ryhdyttiin tekemään varsinaista erotussuunnitelmaa. Väärä dieselgeneraattori palautettiin välittömästi toimintavalmiuteen. Oikea dieselgeneraattori erotettiin ja viallinen painekytkin vaihdettiin seuraavana päivänä.
Dieselgeneraattorin virheellisen erotuksen aiheutti se, että kunnossapitotyö aloitettiin, ennen kuin kaikki työhön liittyvät asiakirjat oli asianmukaisesti laadittu. Voimayhtiö selvittää valvomon menettelyjä kunnossapitoon liittyvien asiakirjojen käsittelyssä, jotta vastaavat tapahtumat voitaisiin estää.
Loviisa 2:lla havaittiin edellisellä vuosineljänneksellä, että laitetunnusten virheellisen sijainnin seurauksena hätäjäähdytysjärjestelmien toimintakyky oli osittain heikentynyt. Tapahtuma on INES-asteikolla luokkaa 1. Vuoden 1999 viimeisellä neljänneksellä Loviisa 2:lla oli vetyvuoto vetykeskuksesta ja vuoto primääripiiristä höyrystintilaan. Näiden tapahtumien INES-luokka on 0.
Loviisa 2:lla havaittiin 4.9.1999 tehdyn määräaikaiskoestuksen yhteydessä, että hätäjäähdytysjärjestelmien suodatinelementtien typpipuhallusjärjestelmässä kahden venttiilin laitetunnukset olivat vaihtaneet keskenään paikkaa. Virheen vuoksi reaktorin jäähdytys ei onnettomuustilanteessa olisi ollut käytettävissä täysin suunnitellulla tavalla. Tilanne oli vallinnut typpipuhallusjärjestelmän rakentamisesta eli vuodesta 1994 lähtien.
Hätäjäähdytysjärjestelmien suodatinelementtien typpipuhalluksen tarkoitus on varmistaa järjestelmien toiminta primääripiirin putken katkeamisesta johtuvassa onnettomuudessa. Tällaisessa onnettomuudessa hätäjäähdytysjärjestelmät kierrättävät suojarakennuksen lattiakaivoihin kertynyttä vettä suodattimien läpi takaisin reaktoriin ja suojarakennuksen ruiskutukseen jälkilämmön poistamiseksi. Onnettomuudessa putkista irtoava lämpöeristeaines voi tukkia suodattimia ja siten häiritä jäähdytystä. Suodatinelementit on mitoitettu kestämään pahin ajateltavissa oleva eristekuorma tukkeutumatta, mutta varmuuden vuoksi ne on varustettu myös typpipuhallusjärjestelmällä, jolla tukkeutuneet suodattimet voidaan puhdistaa. Typpipuhallus käynnistetään tarvittaessa käsin erikseen kullekin suodattimelle. Käynnistäminen on tarpeen onnettomuuden myöhäisessä vaiheessa, mutta tilanteesta riippuen käynnistäminen ei välttämättä ole tarpeen silloinkaan.
Suodatinrakenteet ovat erilliset reaktorin hätäjäähdytykselle ja suojarakennuksen jälkilämmönpoistolle. Kumpikin järjestelmä muodostuu kahdesta rinnakkaisesta osajärjestelmästä, joista kumpikin yksinään suoriutuu järjestelmän jäähdytystehtävästä. Suodattimien puhdistusjärjestelmän laitetunnusten ristikkäisen sijainnin seurauksena toisessa osajärjestelmäparissa reaktorin hätäjäähdytysjärjestelmään tarkoitettu typpipuhallus olisi ohjautunut suojarakennuksen jälkilämmönpoistojärjestelmään ja päinvastoin. Vialla ei ollut vaikutusta toisen osajärjestelmäparin toimintaan.
Väärään järjestelmään ohjautuva typpipuhallus olisi onnettomuustilanteessa voinut johtaa kyseisen järjestelmän pumppujen vikautumiseen, samalla kun tukkeutuneet suodatinelementit olisivat jääneet puhdistumatta. Siten toisen osajärjestelmäparin molemmat hätäjäähdytystoiminnot olisi voitu menettää.
Havainnon jälkeen laitetunnukset korjattiin ja vastaavien järjestelmien tunnukset molemmilla laitosyksiköillä tarkastettiin. Tapahtuma on antanut aihetta laitosmuutosten toteuttamista ja koekäyttöä koskevien menettelyjen uudelleenarviointiin.
Loviisa 2:n generaattoriin liittyvässä vetyjärjestelmässä havaittiin vuoto 5.10.1999. Vetyä vuoti ulkoilmaan noin 120 m3 laitosyksikön turbiinirakennuksen ulkoseinällä sijaitsevasta vetykeskuksesta. Laitosyksikkö oli täydellä teholla koko tapahtuman ajan.
Vetyä käytetään Loviisan ydinvoimalaitoksen generaattoreiden jäähdyttämiseen hyvän lämmönsiirto-ominaisuutensa vuoksi. Generaattoreissa vetyä kiertää vakiomäärä ja tarpeen vaatiessa vetyä otetaan lisää turbiinihallin ulkopuolella olevista, katetussa tilassa sijaitsevista vetykeskuksista. Vetykeskuksessa vetypullot on yhdistetty kahdeksaksi vetypatteriksi, joissa kussakin on 12 vetypulloa.
Vetyvuoto sai alkunsa, kun ennakkohuolto-ohjelman mukaisesti oltiin vaihtamassa kiinteiden vetyputkistojen ja vetypullopatterien välisiä letkuja. Yhden letkun irrotuksessa vetypullopatterin ja kiinteän vetyputkiston välissä olevan sulkuventtiilin yläpuolinen liitos alkoi vuotaa. Jälkikäteen tehdyssä tarkastuksessa todettiin, että liitos oli ollut löysä ja sen tiiviste sisäkehältään liian suuri. Näiden yhteisvaikutuksen seurauksena yläpuolisen liitoksen tiiviys petti sulkuventtiilin alapuolista liitosta avattaessa tapahtuneen nytkähdyksen seurauksena.
Vuodon havaitsemisen jälkeen kunnossapitomiehet poistuivat vuotopaikalta ja ilmoittivat tapahtumasta laitosyksikön valvomoon. Vuodosta ilmoitettiin laitoksella kaiutinjärjestelmällä, jonka seurauksena laitospalokunta lähti vuotopaikalle. Vedyn syttymisvaaran vuoksi vuotoalueelle ja turbiinihallin sisälle julistettiin liikkumiskielto. Vuodon päätettiin antaa jatkua palokunnan valvonnassa, kunnes vetypatterin paine on laskenut ja vuoto loppuu. Varmuuden vuoksi voimayhtiö hälytti paikalle kaksi sammutusyksikköä Loviisasta. Noin kuusi tuntia vuodon alkamisen jälkeen vetypullopatterin paine oli laskenut niin paljon, että vuoto voitiin lopettaa sulkemalla vuotavan vetypatterin venttiili. Turvallisuussyistä venttiilin sulkeminen tehtiin vesisuihkun suojassa.
Voimayhtiö tarkasti tapahtuman jälkeen kaikki laitoksella olevat vetyjärjestelmien liitokset. Lisäksi voimayhtiö arvioi vetykeskuksen teknisen toteutuksen, käyttöturvallisuuden sekä huoltotoimenpiteiden oikeellisuuden.
Henkilöturvallisuuden kannalta tapahtumaa voidaan pitää merkittävänä. Ydinturvallisuuden kannalta tapahtumalla ei ollut merkitystä, koska vety vuoti ulkoilmaan ja sekoittui tuulen vaikutuksesta ilmaan tehokkaasti, jolloin vedyn syttymisriski pieneni.
Loviisa 2 pysäytettiin 7.12.1999 ns. käynnistystilaan primääripiirissä todetun vuodon paikantamiseksi ja korjaamiseksi. Laitosyksikön höyrystintilan ilmanäytteissä oli 3.11.1999 todettu lyhytikäisiä nuklideja, jotka ovat merkki primääripiirin vuodosta. Ilmanäytteiden avulla seurattiin vuodon suuruutta, mutta vuotoa ei pystytty paikantamaan laitosyksikön käydessä.
Vuotokohta oli pääkiertopiirin kuumasta haarasta eli reaktorista lähtevästä putkiosuudesta lattialle johtavassa vesitysputkessa. Sen kaksi peräkkäistä sulkuventtiiliä eivät olleet tiiviitä, vaan vuotivat lattialle. Vuoto oli suuruudeltaan 160 millilitraa tunnissa.
Venttiilien toimilaitteiden kiinnisuunnan momentin asetteluarvoa nostettiin niin paljon, kuin se oli venttiilin luotettavan toiminnan kannalta mahdollista. Lisäksi venttiileille tehtiin auki-kiinni-ajoja. Näillä toimenpiteillä venttiilit saatiin tiiviiksi. Mahdollisen uuden vuodon havaitsemista ja seurantaa varten asennettiin vesitysputken päähän suunnattu valvontakamera. Valvonnalla ei ole havaittu merkkejä vuodosta.
Venttiilit kunnostetaan seuraavassa sopivassa seisokissa ja samalla niiden toimilaitteiden momenttiasettelut palautetaan alkuperäisiin arvoihin. Voimayhtiössä arvioidaan uudelleen kyseisten vesityslinjojen tarpeellisuutta ja ne saatetaan poistaa laitosyksiköiltä lähivuosina.
Vuodolla ei ollut merkitystä ydin- eikä säteilyturvallisuuden kannalta. Laitos kytkettiin takaisin valtakunnan sähköverkkoon illalla 7.12.1999.
Olkiluoto 1:llä reaktorin suojarakennuksen eristysventtiili oli ollut kunnossapitotoiminnassa olleiden puutteiden johdosta osittain toimintakunnoton vuodesta 1998 lähtien. Tapahtuma on INES-asteikolla luokkaa 1. Olkiluoto 1:llä oli myös oikosulusta aiheutunut muuntajan palonalku, minkä tapahtuman INES-luokka on 0.
Olkiluoto 1:llä havaittiin 12.10.1999, että reaktorin suojarakennuksen lävistävässä putkilinjassa sijaitseva eristysventtiili ei olisi sulkeutunut kaikissa sen sulkeutumista edellyttävissä tilanteissa. Venttiili oli ollut osittain toimintakunnoton vuoden 1998 vuosihuoltoseisokista lähtien.
Suojarakennuksen seinän lävistävissä putkilinjoissa on eristysventtiilit pääsääntöisesti sekä suojarakennuksen sisä- että ulkopuolella. Kyseessä ollut venttiili on sammutetun reaktorin jäähdytysjärjestelmän imulinjassa ja sijaitsee suojarakennuksen ulkopuolella. Venttiilin tulee sulkeutua tiiviisti, jos järjestelmän putki katkeaisi suojarakennuksen ulkopuolisella osuudella, jotta radioaktiivisia aineita ei pääsisi suojarakennuksen ulkopuolelle.
Olkiluoto 1:llä oli 28.9.1999 tehdyssä määräaikaiskokeessa havaittu järjestelmän toisen imulinjan eristysventtiilissä normaalia pitempi sulkeutumisaika. Tämän perusteella voimayhtiö päätti selvittää myös järjestelmän toisen linjan vastaavan venttiilin toimintaan liittyviä tietoja. Selvityksessä kävi ilmi, että venttiilin toimilaitteen momenttirajat oli aseteltu liian pieniin arvoihin, minkä seurauksena venttiili ei olisi sulkeutumiskäskyn saatuaan sulkeutunut riittävän tiiviisti. Vuoden 1998 vuosihuoltoseisokissa venttiilin toimilaite oli vaihdettu korjattuun ja huollettuun toimilaitteeseen. Ennen asennusta toimilaitteen momenttirajojen asettelut olisi pitänyt testata koestuslaitteistossa. Tämä testaus oli kuitenkin jäänyt tekemättä.
Venttiilin toimilaitteen momenttirajat aseteltiin 12.10.1999 oikeisiin arvoihin ja toimilaite testattiin. Testaus momenttirajojen oikeellisuuden toteamiseksi tehdään yleensä koestuslaitteistossa. Rajat voidaan asetella myös toimilaitteen ollessa kiinni prosessissa, mutta asettelutarkkuus ei ole yhtä hyvä kuin koestuslaitteistoa käytettäessä. Säteilyturvakeskus hyväksyi momenttiasettelun tehtäväksi prosessissa. Toimilaite korvataan koestuslaitteistossa koestetulla toimilaitteella viimeistään vuoden 2000 vuosihuoltoseisokissa.
Voimayhtiö tarkisti molemmilla laitosyksiköillä kaikkien eristysventtiilien toimilaitteiden momenttiasettelut. Kummaltakin laitosyksiköltä löytyi yksi momenttiasettelultaan virheellinen toimilaite. Nämä toimilaitteet olivat venttiileissä, jotka ovat laitoksen käydessä kiinniasennossa, joten niiden momenttiasettelujen puutteilla ei ollut oleellista merkitystä venttiilien eristystehtävän kannalta.
Voimayhtiö kehittää kunnossapitomenettelyjä siten, että tarkastamattomia toimilaitteita ei ole mahdollista viedä varastosta laitokselle prosessiin asennettavaksi.
Muuntajan oikosulku aiheutti 14.11.1999 palonalun Olkiluoto 1:llä. Yksi laitosyksikön kuudesta pääkiertopumpusta pysähtyi, minkä seurauksena reaktorin teho laski automaattisesti täydeltä teholta 91 %:iin. Tapahtumalla ei ollut merkitystä laitosyksikön turvallisuudelle eikä siitä aiheutunut säteilyvaaraa. Laitosyksikön järjestelmät ja laitteet toimivat suunnitellulla tavalla.
Oikosulku tapahtui pääkiertopumpun sähkökäyttöjärjestelmään kuuluvassa syöttömuuntajassa. Muuntajan tehtävänä on syöttää sähkötehoa taajuusmuuttajalle, jonka avulla ohjataan pääkiertopumpun sähkömoottoria. Oikosulun kanssa lähes samanaikaisesti valvomoon tuli palohälytys huonetilasta, jossa pysähtyneen pääkiertopumpun syöttömuuntaja ja taajuusmuuttaja sijaitsevat. Voimalaitoksen oma palokunta hälytettiin paikalle ja se sammutti palonalun nopeasti. Palonalku oli rajoittunut yhteen muuntajakaappiin.
Sammutustyön jälkeen vauriopaikka puhdistettiin, muuntaja vaihdettiin ja oikosulussa vaurioitunut muuntajan kaapelointi korjattiin. Uudelle muuntajalle ja koko pääkiertopumpun sähkökäyttöjärjestelmälle tehtiin käyttöönottotestit ja koekäyttö, minkä jälkeen pääkiertopumppu palautettiin takaisin normaaliin käyttöön ja laitosyksikön teho nostettiin 100 %:iin.
Syynä muuntajan oikosulkuun oli muuntajan sisäinen vika, joka oli syntynyt joko valmistuksen yhteydessä tai se johtui käytetyn materiaalin laadun heikkoudesta. Voimayhtiö tarkasti Olkiluodon molemmilla yksiköillä kaikki muut vastaavat muuntajat lämpökuvauksen avulla, mutta mitään poikkeavaa niiden toiminnassa ei havaittu. Voimayhtiö harkitsee muuntajille joitakin varmentavia lisätarkastuksia, jotka tehtäisiin vuoden 2000 vuosihuoltoseisokeissa.
Olkiluoto 2:lla ei ollut raportoitavia tapahtumia.
Ydinvoimalaitosten työntekijöiden henkilökohtaiset säteilyannokset olivat annosrajojen alapuolella. Myös radioaktiivisten aineiden päästöt ympäristöön olivat huomattavasti päästörajojen alapuolella. Ydinvoimalaitosten ympäristöstä otetuissa näytteissä havaittiin väestön säteilyaltistuksen kannalta ainoastaan merkityksettömiä määriä ydinvoimalaitokselta peräisin olevia radioaktiivisia aineita.
Suomen ydinvoimalaitoksilla vuoden 1999 viimeisen neljänneksen suurin henkilökohtainen säteilyannos oli 5,7 mSv, ja se on saatu Loviisan ydinvoimalaitoksella. Suurin Suomen laitoksilla saatu henkilökohtainen säteilyannos vuonna 1999 oli 17,5 mSv ja se saatiin niin ikään Loviisan ydinvoimalaitoksella. Säteilyasetuksen mukaan säteilytyöstä työntekijälle vuoden aikana aiheutuva efektiivinen annos ei saa olla suurempi kuin 50 mSv. Säteilyannos ei saa myöskään ylittää 100 mSv annosrajaa minkään viiden vuoden ajanjakson aikana. Viisivuotisjaksolla 1995–1999 suurin suomalaisen ydinvoimalaitostyöntekijän henkilökohtainen säteilyannos on 83,6 mSv. Se on saatu työskentelyssä Loviisan ydinvoimalaitoksella. Sekä Loviisan että Olkiluodon ydinvoimalaitoksella säteilyannokset ovat olleet asetettujen rajojen alapuolella.
Suurin osa säteilyannoksista saadaan vuosihuoltoseisokeissa tehdyissä töissä. Tällä vuosineljänneksellä ei kummallakaan ydinvoimalaitoksella ollut vuosihuoltoja.
Ydinvoimalaitosten työntekijöiden henkilökohtaisten säteilyannosten jakauma esitetään taulukossa III. Siinä esitetään säteilylle altistuneiden henkilöiden lukumäärät tietyllä annosvälillä laitospaikoittain. Taulukon tiedot ovat peräisin Säteilyturvakeskuksen keskusannosrekisteristä.
Työntekijöiden kollektiivinen säteilyannos vuoden 1999 viimeisellä neljänneksellä oli sekä Loviisan että Olkiluodon voimalaitoksella 0,05 manSv. Koko vuonna 1999 kollektiivinen säteilyannos oli Loviisan yksiköillä yhteensä 1,36 manSv ja Olkiluodon yksiköillä 0,94 manSv. Säteilyturvakeskuksen ohjeen mukaan kollektiivisen säteilyannoksen raja-arvo yhdelle laitosyksikölle on kahden peräkkäisen vuoden keskiarvona 2,5 manSv yhden gigawatin nettosähkötehoa kohden. Näin ollen raja-arvo Loviisan laitosyksiköille on yhteensä 2,44 manSv ja Olkiluodon yksiköille yhteensä 4,20 manSv.
Taulukko III. Työntekijöiden säteilyannosjakaumat vuoden 1999 neljännellä neljänneksellä sekä koko vuonna.
| Annosväli (mSv) |
Henkilöiden lukumäärät annosvälillä | |||||
|---|---|---|---|---|---|---|
| 4. vuosineljännes 1999 | 1999 | |||||
| Loviisa | Olkiluoto | yhdistelmä* | Loviisa | Olkiluoto | yhdistelmä* | |
| alle 0,5 | 73 | 71 | 145 | 194 | 329 | 491 |
| 0,5–1 | 12 | 27 | 41 | 94 | 171 | 264 |
| 1–2 | 4 | 3 | 11 | 116 | 132 | 230 |
| 2–3 | 2 | 3 | 9 | 57 | 55 | 115 |
| 3–4 | 1 | – | 3 | 45 | 21 | 75 |
| 4–5 | 1 | 1 | 2 | 40 | 13 | 61 |
| 5–6 | 1 | – | 1 | 23 | 8 | 45 |
| 6–7 | – | – | – | 16 | 9 | 35 |
| 7–8 | – | – | – | 11 | – | 18 |
| 8–9 | – | – | – | 11 | 1 | 11 |
| 9–10 | – | – | – | 4 | 4 | 13 |
| 10–11 | – | – | – | 4 | 3 | 10 |
| 11–12 | – | – | – | 1 | 5 | 8 |
| 12–13 | – | – | – | 3 | 1 | 5 |
| 13–14 | – | – | – | 1 | 2 | 4 |
| 14–15 | – | – | – | 1 | 1 | 4 |
| 15–16 | – | – | – | – | 1 | 3 |
| 16–17 | – | – | – | 2 | – | 2 |
| 17–18 | – | – | – | 1 | – | 4 |
| 18–19 | – | – | – | – | – | – |
| 19–20 | – | – | – | – | – | – |
| 20–25 | – | – | – | – | – | – |
| yli 25 | – | – | – | – | – | – |
| * Tähän sarakkeeseen sisältyvät myös ne suomalaiset työntekijät, jotka ovat saaneet säteilyannoksia Ruotsin ydinvoimalaitoksilla. Sama henkilö on voinut työskennellä molemmilla Suomen ydinvoimalaitoksilla sekä Ruotsissa. Tämän vuoden suurin henkilökohtainen säteilyannos, 17,7 mSv, on saatu ruotsalaisella ydinvoimalaitoksella. | ||||||
Taulukossa IV esitetään radioaktiivisten aineiden päästöt laitospaikoittain. Taulukoissa ilmoitetaan myös vuosipäästörajat. Päästöt ympäristöön olivat tarkastelujaksolla huomattavasti alle asetettujen päästörajojen.
Taulukko IV. Mitatut radioaktiivisten aineiden päästöt laitospaikoittain, 4. vuosineljännes 1999.
| Päästöt ilmaan nuklidiryhmittäin (Bq) a) | |||||
|---|---|---|---|---|---|
| Laitospaikka | Jalokaasut (krypton 87 -ekviva- lentteina) |
Jodit (jodi 131 -ekviva- lentteina) |
Hiukkas- maiset aineet |
Tritium | Hiili 14 |
| Loviisa | |||||
| Tarkastelujaksolla | 1,4 · 1012 | 2,6 · 105 | 4,6 · 105 | 3,8 · 1010 | 8,7 · 1010 |
| Vuonna 1999 | 5,8 · 1012 | 4,5 · 107 | 2,7 · 107 | 1,8 · 1011 | 3,2 · 1011 |
| Olkiluoto | |||||
| Tarkastelujaksolla | b) | 7,7 · 105 | b) | 1,0 · 1011 | c) |
| Vuonna 1999 | 6,1 · 1011 | 1,4 · 107 | 5,6 · 106 | 5,2 · 1011 | c) |
| Vuosipäästörajat | |||||
| Loviisa | 2,2 · 1016 c) | 2,2 · 1011 c) | |||
| Olkiluoto | 1,8 · 1016 | 1,1 · 1011 | |||
| Päästöt veteen nuklidiryhmittäin (Bq) a) | |||||
| Laitospaikka | Tritium | Muut nuklidit | |||
| Loviisa | |||||
| Tarkastelujaksolla | 2,9 · 1012 | 5,2 · 106 | |||
| Vuonna 1999 | 1,4 · 1013 | 1,2 · 108 | |||
| Olkiluoto | |||||
| Tarkastelujaksolla | 2,4 · 1011 | 4,2 · 108 | |||
| Vuonna 1999 | 1,1 · 1012 | 1,8 · 109 | |||
| Vuosipäästörajat | |||||
| Loviisa | 1,5 · 1014 | 8,9 · 1011 c) | |||
| Olkiluoto | 1,8 · 1013 | 3,0 · 1011 | |||
a) Radioaktiivisuuden yksikkö
on becquerel (Bq): 1 Bq = 1 ydinmuutos sekunnissa. |
|||||
Ydinvoimalaitosten ympäristön säteilyturvallisuutta valvotaan säännöllisillä näytteenotto- ja analysointiohjelmilla. Valvonnan tarkoituksena on seurata voimalaitosten radioaktiivisten päästöjen leviämistä ympäristöön ja siirtymistä ravintoketjuihin ja varmistaa, että päästöt jäävät annettujen rajojen alapuolelle.
Näytteitä kerätään mm. ilmasta, sadevedestä, merivedestä sekä elintarvikkeista, kuten maidosta, lihasta, viljasta, vihanneksista ja kaloista. Näiden avulla voidaan arvioida ihmiseen mahdollisesti kulkeutuvien radioaktiivisten aineiden määriä. Lisäksi analysoidaan sekä maa- että meriympäristön indikaattoriorganismeja, jotka rikastavat tehokkaasti radioaktiivisia aineita ympäristöstään. Näiden avulla voidaan havaita pienetkin päästömäärät ja seurata niiden leviämistä.
Ulkoisen säteilyn mittaamiseksi ydinvoimalaitosten ympäristöön on sijoitettu annosmittareita noin kahteenkymmeneen pisteeseen 1–10 km etäisyydelle laitoksista sekä 25 jatkuvatoimista säteilyannosnopeuden mittausasemaa noin 5 km etäisyydelle laitoksista. Asemien mittaustiedot siirretään sekä voimalaitosten valvomoon että valtakunnan säteilyvalvontaverkkoon. Valvontaa täydennetään spektrometrisillä mittauksilla.
Vuoden 1999 neljännellä vuosineljänneksellä analysoitiin ohjelmien mukaisesti yhteensä 128 ympäristönäytettä.
Loviisan ydinvoimalaitoksen ympäristön yhdessä laskeumanäytteessä esiintyi mangaanin ja koboltin radioaktiivisia isotooppeja (mangaani 54, koboltti 60). Kobolttia havaittiin lisäksi kahdessa sedimentoituvan aineksen näytteessä.
Olkiluodon ydinvoimalaitokselta peräisin olevaa radioaktiivisia aineita havaittiin vain sedimentoituvan aineksen näytteissä; kaikissa niissä oli pieniä määriä radioaktiivista kobolttia (koboltti 60).
Kaikki ympäristönäytteissä havaitut pitoisuudet olivat pieniä eivätkä ole edellyttäneet toimenpiteitä. Myöskään ulkoisen säteilyn mittaustulokset eivät ole antaneet aihetta toimenpiteisiin.
Ympäristönäytteissä havaitaan edelleen myös Tshernobylin onnettomuudesta ja ydinasekokeiden laskeumasta peräisin olevia radioaktiivisia strontium- ja cesiumisotooppeja (strontium 90, cesium 134 ja 137, plutonium 238, 239 ja 240). Lisäksi näytteissä esiintyy luonnon radioaktiivisia aineita (mm. beryllium 7, kalium 40 sekä uraani ja torium hajoamistuotteineen), joiden pitoisuudet ko. näytteissä ovat yleensä suurempia kuin voimalaitokselta tai laskeumasta peräisin olevien.
Valtioneuvoston päätöksen 262/1998 mukaan halonien käytöstä oli luovuttava vuoden 1999 loppuun mennessä. Päätös koskee myös palosammutusjärjestelmissä sammutusaineena käytettyjä haloneja muutamia myönnettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta. Tästä johtuen sekä Loviisan että Olkiluodon laitoksilla jouduttiin korvaamaan halonisammutusjärjestelmät joko uusilla sammutusjärjestelmillä tai muilla täydentävillä palontorjuntajärjestelyillä.
Olkiluoto 1:llä ja 2:lla halonisammutusjärjestelmällä oli suojattu valvomopöydän alapuolinen kaapeleiden ristikytkentätila, jossa turvallisuudelle tärkeiden järjestelmien rinnakkaisten osajärjestelmien kaapelit ovat samassa tilassa. Käytetyn polttoaineen välivaraston valvomohuone oli myös suojattu halonisammutusjärjestelmällä.
Ristikytkentätilan halonisammutusjärjestelmä poistettiin vuoden 1999 toukokuussa ja korvattiin halotronsammutusjärjestelmällä, joka on toiminnaltaan samankaltainen kuin halonisammutusjärjestelmä. Halotron on väritön, hajuton ja mauton kaasuseos, joka sammuttaa palon kemiallisesti. Halotron ei ole vaarallista ihmisille kyseeseen tulleella 12 tilavuusprosentin pitoisuudella. Tämä oli yksi peruste sammutusaineen valinnalle, sillä sammutusjärjestelmällä suojatun tilan yläpuolella sijaitsee jatkuvasti miehitettyjä tiloja. Sammutusjärjestelmän muutoksella ei ole arvioitu olevan vaikutusta laitosyksiköiden turvallisuuteen.
Käytetyn polttoaineen varaston valvomohuoneen halonisammutusjärjestelmä poistettiin käytöstä vuoden 1999 joulukuussa eikä tilalle ole asennettu uutta, korvaavaa sammutusjärjestelmää. Halonisammutusjärjestelmän poistaminen on korvattu mm. lisäämällä valvomohuoneeseen sekä siellä oleviin sähkö- ja instrumenttikytkentäkaappeihin nopeasti paloilmoituksen antavia ilmaisimia. Myös palokunnan operatiivisia mahdollisuuksia kytkentäkaappipalon sammuttamiseksi on parannettu. Kaapeissa olevia tarkastusaukkoja on suurennettu siten, että niiden kautta voidaan hiilidioksidikäsisammuttimilla syöttää sammutusaine suoraan kaappiin. Halonisammutusjärjestelmän poistamisella ei ole arvioitu olevan vaikutusta käytetyn polttoaineen välivarastoinnin turvallisuuteen.
Loviisa 1:llä ja 2:lla valvomorakennuksen suuret kaapelitilat, jotka sijaitsevat valvomotason alapuolella, oli suojattu halonisammutusjärjestelmällä sekä käsin laukaistavalla vesisprinklerijärjestelmällä.
Tehtyjen selvitysten perusteella markkinoilla ei ollut halonit korvaavaa kaasusammutusjärjestelmää, joka olisi soveltunut näin suuriin kaapelitiloihin ja ollut henkilöturvallisuuden kannalta hyväksyttävä. Kun halonisammutusjärjestelmät poistettiin käytöstä vuoden 1999 joulukuussa, tilojen ainoaksi sammutusjärjestelmäksi jäi siellä oleva käsin laukaistava vesisprinklerijärjestelmä.
Mahdollisen tulipalon havaitseminen paranee laitosyksiköiden paloilmoitinjärjestelmien uusimisen yhteydessä. Loviisa 1:n uusi paloilmoitinjärjestelmä on valmistunut vuoden 1999 lopulla ja Loviisa 2:n paloilmoitinjärjestelmä valmistuu vuoden 2000 loppuun mennessä. Uusissa järjestelmissä käytettävät ilmaisimet ovat herkempiä ja luotettavampia ja niiden antama hälytys voidaan paikantaa ilmaisimen tarkkuudella. Lisäksi ilmaisimien määrää lisätään siten, että ilmoitinjärjestelmän kattavuus paranee huomattavasti kaapelitiloissa, jotka oli aikaisemmin suojattu halonisammutusjärjestelmillä.
Halonisammutusjärjestelmien poistaminen ei tehtyjen riskitarkastelujen perusteella huononna laitosyksiköiden turvallisuutta. Uuden, herkemmän ja tehokkaamman paloilmoitusjärjestelmän avulla alkava palo voidaan havaita, paikantaa ja sammuttaa nopeasti.
Kirsi Alm-Lytz
Tapani Eurasto
Juhani Hyvärinen
Tapani Koljander
Hannu Ollikkala
Heikki Saarikoski
Päivi Salo
Tarja K. Ikäheimonen
Seppo Klemola
