Radioaktiivisten aineiden päästöt ilmaanYdinvoimalaitoksessa syntyvät kaasumaiset radioaktiivisten aineiden päästöt puhdistetaan suodattamalla ja viivästämällä ennen kuin ne johdetaan ydinvoimalaitoksen ympäristöön. Päästöt pyritään pitämään niin alhaisina kuin käytännön toimenpitein on mahdollista. Kaasumaiset radioaktiivisten aineiden päästöt johdetaan voimalaitoksen korkean ilmastointipiipun kautta ilmaan. Ennen päästötapahtumaa radioaktiiviset aineet mitataan jatkuvatoimisilla säteilymittareilla. Päästettävästä ilmasta kerätään myös jatkuvia näytteitä tarkempia päästötutkimuksia varten. Ydinvoimalaitosyhtiöt määrittävät kerätyistä ilmanäytteistä tarkoilla mittausmenetelmillä radioaktiivisten aineiden koostumukset ja aktiivisuusmäärät. Ydinvoimalaitosyhtiöt raportoivat päästötiedot Säteilyturvakeskukselle neljännesvuosittain. Säteilyturvakeskus tarkastaa toimitetut päästöraportit. Ydinvoimalaitosten päästöjen mittausmenetelmät ovat Säteilyturvakeskuksen hyväksymät. Säteilyturvakeskus tarkastaa voimalaitosten päästöjärjestelmät ajoittain. Suomen ydinvoimalaitosten päästöistä ilmaan havaitaan keskimäärin kymmenestä kahteenkymmeneen erilaista radioaktiivista ainetta vuosittain. Yleisimmät päästönuklidit ilmaan ovat tritium, hiili-14, argon-41, kromi-51, mangaani-54, koboltti-58 ja -60, hopea-110m, antimoni-122 ja 124, jodi-131, cesium-137. Jalokaasu argon-41 on päästönuklidi, jota muodostuu merkittävästi vain Loviisan laitoksella. Suomen ydinvoimalaitosten päästöistä on havaittu myös seuraavia radionuklideja: rauta-59, arseeni-76, bromi-82, kryptonin eri isotooppeja (-85m, -87 ja -88), niobi-95, telluuri-123m, jodi-132 ja -133, cesium-134 ja ksenonin eri isotooppeja (-133, -133m, -135 ja -135m). Mitattuja päästötietoja käytetään yhdessä meteorologisten mittausten kanssa, kun arvioidaan ydinvoimalaitoksen ympäristön asukkaiden säteilyaltistusta (ns. ympäristön altistuneimman henkilön annos). Päästömäärät vaikuttavat suoraan ympäristön altistuneimman henkilön säteilyannoksiin. Loviisan päästöt ilmaan Loviisan jalokaasuisotooppien päästöt ilmaan (Kr-87 ekv.) ovat pysyneet hyvin samalla tasolla vuodesta toiseen. Päästöt ovat olleet suuruudeltaan alle 0,04 % asetetusta vuotuisesta päästörajasta.
Loviisan jodi-isotooppien päästöt ilmaan (I-131 ekv.) ovat vaihdelleet vuosittain. Vuoden 2001 päästöt olivat niin pienet, ettei niitä havaittu tarkoilla päästömittauksilla. Vuonna 2009 jodipäästömäärän suuruuteen on vaikuttanut Lo2:lla ollut pieni polttoainesauvan vuoto ja vuonna 2010 pieni polttoainesauvan vuoto oli Lo1:lla. Suurimmat jodipäästöt syntyvät vuosihuoltojen aikana, kun reaktori avataan ja jodi pääsee laitoksen ilmastointijärjestelmiin ja lopulta puhdistuksen jälkeen ilmastointipiipun kautta ulkoilmaan. Vuoden 2010 jodipäästöt ilmaan olivat noin 0,01 % asetetusta päästörajasta.
Loviisan aerosolihiukkasten päästöt ilmaan ovat olleet vuosittain samaa suuruusluokkaa. Olkiluodon päästöt ilmaan
Olkiluodon jalokaasuisotooppien päästöt ilmaan (Kr-87 ekv.) ovat vaihdelleet vuosittain. Vuosina 2004, 2008 ja 2009 jalokaasupäästöt olivat niin pienet, ettei niitä havaittu tarkoilla päästömittauksilla.
Olkiluodon jodi-isotooppien päästöt ilmaan (I-131 ekv) olivat vuonna 2010 noin 0,1 % asetetusta vuotuisesta päästörajasta. Vuoden 2010 jodipäästömäärään vaikutti molemmilla laitosyksiköillä havaittu pieni polttoainesauvan vuoto. Vuosina 2001 ja 2004 päästöt olivat niin pienet, ettei niitä havaittu tarkoilla päästömittauksilla.
Olkiluodon aerosolihiukkasten vuosipäästöissä on ollut vain pientä vaihtelua. Päivitetty 16.6.2011
|
|
