Käytetyn polttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huollon turvallisuutta koskeva yleissopimus

Johdanto

Käytetyn polttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huollon turvallisuutta koskeva yleissopimus tuli voimaan kesäkuun 18 päivänä 2001. Sopimuksen piiriin kuuluva käytetyn polttoaineen huolto määritellään tarkoittavaksi kaikkia toimia, jotka liittyvät käytetyn polttoaineen käsittelyyn tai varastointiin. Radioaktiivisten jätteiden huolto tarkoittaa kaikkia toimenpiteitä, jotka koskevat radioaktiivisen jätteen käsittelyä, pakkaamista, varastointia tai loppusijoitusta. Koska Suomessa käytetty polttoaine katsotaan jätteeksi, sopimus koskee myös sitä. Myös ydinlaitosten käytöstä poistamisen yhteydessä syntyvät jätteet kuuluvat yleissopimuksen piiriin.

Yleissopimuksen alkuhistoria ja voimaantulo

Kesäkuussa 1994 hyväksytyn ydinturvallisuutta koskevan yleissopimuksen johdanto-osassa sopimusosapuolet ilmaisivat aikeensa alkaa valmistella kansainvälistä yleissopimusta radioaktiivisen jätteen turvallisuuden alalta. Aie kiteytyi päätöslauselmaksi Kansainvälisen Atomienergiajärjestön IAEA:n yleiskokouksessa syyskuussa 1994 ja eri maiden asiantuntijoista koostuva "open ended" työryhmä ryhtyi valmistelemaan sopimusta. Siitä tuli hyvin samantapainen kuin ydinturvallisuussopimus.

Käytetyn polttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huollon turvallisuutta koskeva yleissopimus avattiin allekirjoituksille IAEA:n yleiskokouksessa syyskuussa 1997. Sääntöjen mukaan tuli voimaan 90 päivää sen jälkeen kun 25. maa on sen ratifioinut, hyväksynyt tai liittynyt siihen. Näistä 25 maasta 15:sta tulee olla ainakin yksi toimiva ydinvoimalaitos. Viimeinen tarvittava ratifiointi tapahtui 20 maaliskuuta 2001, ja yleissopimus tuli siis voimaan 18. kesäkuuta. Yleissopimuksen sopijaosapuolia oli 15. huhtikuuta 2003 yhteensä 31: Argentiina, Itävalta, Valko-Venäjä, Belgia, Bulgaria, Kanada, Kroatia, T?ekki, Tanska, Suomi, Ranska, Saksa, Kreikka, Unkari, Irlanti, Korea, Latvia, Luxemburg, Marokko, Hollanti, Norja, Puola, Romania, Slovakia, Slovenia, Espanja, Ruotsi, Sveitsi, Ukraina, Iso-Britannia ja Yhdysvallat. Allekirjoittajamaita on 42, joten on odotettavissa että lisää maita liittyy vähitellen sopimukseen.

Ennen kuin Suomi ilmoitti hyväksyvänsä yleissopimuksen ja siten olevansa sopimusosapuoli, kun sopimus tulee voimaan, tarkistettiin, että Suomen lait ja muut säädökset ovat sopusoinnussa yleissopimuksen kanssa. Mitään muutoksia ei ole tarvinnut tehdä vaan Suomen ydinjätehuolto toimii jo nykyisellään sopimuksen hengessä. Yleissopimus tuli Suomessa voimaan heti 18. kesäkuuta 2001 asiasta tehdyllä asetuksella.

Yleissopimuksen sisältö

Tavoitteet

Yleissopimus perustuu suurelta osin IAEA:n vuonna 1995 julkaisemaan keskeisiä turvallisuusperiaatteita koskevaan asiakirjaan "Radioaktiivisen jätteen huollon periaatteet". Yleissopimuksen tarkoituksena on maailmanlaajuisesti saavuttaa ja ylläpitää käytetyn polttoaineen ja radioaktiivisten jätteiden huollossa korkea turvallisuustaso ja siten suojata yksilöt, yhteiskunta ja ympäristö säteilyn haitallisilta vaikutuksilta. Tavoitteeseen pyritään kehittämällä kansallisia toimenpiteitä ja kansainvälistä yhteistyötä. Nykysukupolven tarpeet tulee voida tyydyttää vaarantamatta tulevien sukupolvien mahdollisuuksia tyydyttää omat tarpeensa. Yleissopimuksen tarkoituksena on myös ehkäistä sellaisia onnettomuuksia, joilla on säteilyvaikutuksia, ja lievittää niiden seurauksia, tapahtuvatpa ne missä käytetyn polttoaineen ja radioaktiivisten jätteiden huollon vaiheessa tahansa.

Soveltamisala

Yleissopimuksen piiriin kuuluva käytetyn polttoaineen huolto määritellään tarkoittavaksi kaikkia toimia, jotka liittyvät käytetyn polttoaineen käsittelyyn tai varastointiin. Sopimuksessa rajataan tarkkaan mikä osa käytetyn polttoaineen huoltoa kuuluu sen piiriin ja mikä ei. Ensinnäkin käytetyn polttoaineen tulee syntyä siviilikäytössä. Sotilaskäytössä syntynyt käytetty polttoaine kuuluu sopimuksen piiriin vain, jos sopimusosapuoli niin haluaa ja siitä ilmoittaa, tai jos sotilaskäytöstä syntynyt käytetty polttoaine siirretään pysyvästi siviiliohjelmiin ja hoidetaan niissä. Toisaalta sopimusosapuolen omaksuma käytetyn polttoaineen huoltostrategia määrää sen kuuluuko käytetty polttoaine sopimuksen piiriin. Jos sopimusosapuoli on päättänyt, että käytettyä polttoainetta ei jälleenkäsitellä vaan se loppusijoitetaan sellaisenaan, se kuuluu sopimuksen piiriin. Polttoainetta, jota säilytetään jälleenkäsittelylaitoksessa osana jälleenkäsittelyä, ei sopimus koske, ellei sopimusosapuoli toisin ilmoita. Sen sijaan jätteet, jotka syntyvät jälleenkäsittelyssä taas kuuluvat soveltamisalaan.

Radioaktiivisten jätteiden huolto tarkoittaa kaikkia toimenpiteitä, jotka koskevat radioaktiivisen jätteen käsittelyä, pakkaamista, varastointia tai loppusijoitusta. Myös ydinlaitosten käytöstä poistamisen yhteydessä syntyvät jätteet kuuluvat yleissopimuksen piiriin, samoin valvotut radioaktiivisten aineiden päästöt ympäristöön. Kuten käytetyn polttoaineen, myös radioaktiivisen jätteen tulee syntyä siviilikäytössä jotta se kuuluisi sopimuksen soveltamisalaan, tai samat edellytykset jätteen siirtämisestä siviiliohjelmiin täyttyvät kuin käytetyn polttoaineen kohdalla. Jos radioaktiivinen jäte sisältää vain luonnossa esiintyviä radioaktiivisia aineita, eikä se ole syntynyt polttoainekierrosta, se ei kuulu sopimuksen piiriin, ellei sopimusosapuoli niin ilmoita. Poikkeuksena tästä ovat luonnon radionuklideja sisältävät umpilähteet, kuten esimerkiksi käytöstä poistetut radiumneulat. Ne kuuluvat sopimuksen piiriin.

Vaikka sotilasjätteet eivät kuulu yleissopimuksen piiriin, yleissopimuksen johdanto-osassa kehotetaan sopimusosapuolia huolehtimaan niistä tämän sopimuksen tavoitteiden mukaisesti.

Radioaktiivisten aineiden kuljetukset eivät kuulu tämän sopimuksen piiriin. Niitä säätelevät jo olemassa olevat muut kansainväliset standardit.

Kansallinen lainsäädäntö

Yleissopimuksessa pannaan erityistä painoa kansallisiin lainsäädäntö- ja valvontajärjestelyihin. Siinä velvoitetaan sopimusosapuolet nimeämään valvontaviranomainen, jolla on riittävät valtuudet ja pätevyys sekä taloudelliset ja inhimilliset voimavarat suoriutua tehtävistään. Jos sama organisaatio on mukana sekä käytetyn polttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huollossa että niiden valvonnassa, sopimusosapuolen tulee varmistaa, että valvontatehtävät kuitenkin ovat tosiasiallisesti riippumattomia muista toiminnoista.

Säteilysuojelu- ja valmiustoimenpiteet

Sopimusosapuolet velvoitetaan noudattamaan yleisesti hyväksyttyjä säteilysuojeluperiaatteita, varautumaan asianmukaisin valmiusjärjestelyin mahdollisiin onnettomuuksiin ja testaamaan valmiusjärjestelmiään riittävän usein.

Valtioiden väliset siirrot

Radioaktiivisen jätteen ja käytetyn polttoaineen valtioiden välisten siirtojen suhteen yleissopimus noudattelee IAEA:n aiemmin laatimaa ammattisäännöstöä (Code of Practice on the International Transboundary Movement of Radioactive Waste). Sen lisäksi viitataan muihin kansainvälisiin sopimuksiin, esimerkiksi merenkulkua, jokiliikennettä ja ilmailua koskevaan kansainväliseen vapaan kulun oikeuteen.

Sopimuksen johdanto-osassa muistutetaan, että jokaisella maalla on oikeus kieltää radioaktiivisten jätteiden tuonti. Itse sopimuksessa korostetaan sitä, että jos jätettä viedään ja tuodaan, jätettä vastaanottavalla maalla tulee olla riittävä hallinnollinen ja tekninen valmius yleissopimuksen mukaiseen jätteen huoltoon. Samaten muistutetaan, että jos jätettä tai käytettyä polttoainetta on viety johonkin maahan käsittelyä varten, sillä on oikeus palauttaa käsittelystä syntynyt radioaktiivinen jäte ja muut tuotteet alkuperämaahan.

Käytöstä poistetut umpilähteet

Käytöstä poistettujen umpilähteiden hallussapidon, jälleenkäytön ja loppusijoituksen turvallisuuteen kiinnitetään huomiota. Niiden palauttamista takaisin myyjälle pidetään suotavana, mutta asiassa viitataan kansalliseen lainsäädäntöön.

Tarkastelukokoukset ja kansalliset selonteot

Yleissopimuksen velvoittavuus

Ydinjätesopimus on ns. kannustava asiakirja. Sopimusosapuolet pyrkivät yhdessä mahdollisimman turvalliseen radioaktiivisten jätteiden ja käytetyn ydinpolttoaineen käsittelyyn. Sopimuksen seuranta tapahtuu järjestämällä säännöllinen kansallinen raportointi ja raporttien tarkastelukokouksia. Mitään valvontaa tai rangaistustoimenpiteitä ei yleissopimuksen soveltamiseen kuulu. Raportointi tapahtuu korkeintaan kolmen vuoden välein.

Sihteeristö

IAEA antaa sihteeristön käyttöön sopimuspuolten välisiä kokouksia varten. Sihteeristö kutsuu kokoukset kokoon, hoitaa sihteerin tehtävät ja välittää kansalliset selonteot ja muut asiakirjat sopimuspuolille.

Selonteon sisältö

Kansallisen selonteon tulee kattaa käytetyn polttoaineen ja radioaktiivisten jätteiden huollon toimintaperiaatteet ja huollon toteutus, niihin liittyvä lainsäädäntö ja muu säännöstö sekä jäteluokittelun perusteet. Sen lisäksi selontoessa täytyy olla luettelo sopimuksen alaisista käytetyn polttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huoltolaitoksesta, niiden sijainnista ja olennaista piirteistä. Raporttiin sisällytetään myös inventaario sopimuksen piiriin kuuluvasta varastoidusta käytetystä polttoaineesta samoin kuin loppusijoitetusta polttoaineesta. Myös inventaariot radioaktiivisista jätteistä eri varastopaikoilla ja loppusijoitettuna, sekä radioaktiivisten aineiden päästöt vesistöihin ja ilmaan raportoidaan.

Selontekojen tarkastelu

Ensimmäinen kansallisten selontekojen tarkastelukokous pidetään marraskuussa 2003 ja siinä käsiteltävät selonteot jaetaan jäsenvaltioille toukokuun alkupuolella. Suomen ensimmäinen, toinen, kolmas  ja neljäs selonteko ovat englanninkielisiä. Muiden sopimusosapuolten raportit ovat luettavissa Kansainvälisen atomienergiajärjestön IAEA:n sivuilta, mikäli kyseiset maat haluavat antaa raporttinsa julkiseksi.

Tarkastelukokouksessa maiden raportit puidaan perusteellisesti viidessä maaryhmässä, joissa on kussakin kuusi tai seitsemän maata. Suomen ryhmässä on Itävalta, Kanada, Korea, Puola ja Unkari. Maaryhmät raportoivat kokouksen yleisistunnolle, jossa ao. maaryhmään kuulumattomat voivat vielä keskustella yksittäisistäkin maaraporteista. Kokouksesta tehdään yhteenvetopöytäkirja ja useat maat julkaisevat oman raporttinsa, sitä koskevat muiden maiden kysymykset ja niihin annetut vastaukset www-sivuillaan.