Korkea-aktiivisista jätteistä huolehtiminenKorkea-aktiivisista jätteistä voidaan huolehtia lähinnä kahdella vaihtoehtoisella tavalla: niitä voidaan kierrättää käytön jälkeen tai polttoaine käytetään vain kerran. Molemmissa vaihtoehdoissa syntyy korkea-aktiivista jätettä, joka on sijoitettava jonnekin turvallisesti ja eristettävä luonnosta.  Vaihtoehtoja käytetystä ydinpolttoaineesta huolehtimiseksi. Valvottu pitkäaikaisvarastointi on yksi mahdollisuus. Tässä vaihtoehdossa jätteet säilytetään määräämättömän mittainen aika maanpäällisissä tai maanpinnan läheisissä varastoissa. Vaihtoehtoa perustellaan sillä, että tekninen kehitys voi tuoda mukanaan nykyistä paremmat menetelmät, joilla jätteistä voidaan huolehtia. Menetelmää kuitenkin vastustetaan sillä perusteella, että me emme voi tietää, minkälainen on tuleva yhteiskunnallinen kehitys. Pitkäaikaisvarastointi vaatii jatkuvaa valvontaa ja huolenpitoa. Jos yhteiskunnalliset olot muuttuvat seuraavien vuosikymmenten tai vuosisatojen kuluessa epävakaiksi, saattaa myös ydinturvallisuus vaarantua, kun ydinjätteistä ei osata tai haluta pitää huolta. Loppusijoitus syvälle kallioperään rakennettaviin tiloihin on yksi vaihtoehto. Ruotsalaiset tekivät ensimmäisen tätä koskevan yksityiskohtaisen suunnitelman yli 20 vuotta sitten. Useimmilla ydinenergiamailla on ohjelma korkea-aktiivisten jätteiden loppusijoittamiseksi kallioperään. Suunnitelmat eri maissa poikkeavat toisistaan jonkin verran. Loppusijoitusympäristönä tutkitaan graniitti-, suola-, savi-, sedimenttikivi- ja tuhkakivimuodostelmia. Polttoaineniput aiotaan loppusijoittaa joko sellaisenaan kapseloituna (ns. suora loppusijoitus) tai sitten niistä jälleenkäsittelyssä erotettu korkea-aktiivinen jäte kiinteytetään lasiin ja loppusijoitetaan. Useissa maissa suunnitellaan loppusijoituslaitosten käyttöönottoa vuosien 2017 ja 2030 välille. Monissa maissa loppusijoitusohjelmat ovat myöhentyneet etupäässä siksi, etteivät ne ole saavuttaneet yleistä hyväksyntää. Korkea-aktiivisen ydinjätteen geologinen loppusijoitus voitaisiin tehdä myös syviin porareikiin tai merisedimenttiin. Kallioperään rakennettaviin tiloihin sijoittamisesta tämä poikkeaa siten, että kyseessä olisi käytännössä peruuttamaton ratkaisu. Kalliotiloista jätteet voitaisiin vielä tarvittaessa poistaa, joskin suurin kustannuksin. Kallioperä tai merisedimentti usean kilometrin syvyydessä luultavasti eristäisi tehokkaasti radioaktiiviset aineet, mutta asiasta olisi kuitenkin vaikea varmistua. Jätepakkausten kestävyydestä ei olisi varmuutta eikä olosuhteista hyvin syvällä muutenkaan olisi kovin yksityiskohtaista tietoa. Lisäksi kansainvälisen hyväksynnän saavuttaminen sille, että jätteet sijoitettaisiin merisedimenttiin, on ilmeisesti hyvin vaikeaa. Yhtenä vaihtoehtona on ehdotettu, että hyvin pitkäikäiset radioaktiiviset aineet voitaisiin erottaa jätteistä ja hävittää ydinmuunnoksella eli transmutaatiolla. Transmutaatiolla tarkoitetaan sitä, että radioaktiivinen lähtöaine muutetaan vakaaksi, lyhytikäisemmäksi tai halkeavaksi eli fissiiliksi. Transmutaatiota käytettäisiin sellaisten käytetyn ydinpolttoaineen sisältämien aineiden hävittämiseen, joilla on hyvin pitkä, jopa miljoonien vuosien puoliintumisaika. Tällaisia aineita ovat esimerkiksi jodi 129, teknetium 99, cesium 135 ja seleeni 79 ja monet uraania raskaammat aineet. Transmutaatiota tutkitaan jatkuvasti, mutta sen soveltaminen ydinjätehuoltoon on vaikeaa. Joka tapauksessa transmutaatio tarjoaisi vain osaratkaisun, sillä jäljelle jäisi ydinjätteitä, jotka on loppusijoitettava. Päivitetty 4.6.2009
|
|