Käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitushankkeen YVA-selostus

Lausuntopyyntö 1/815/98 KTM, 2.6.1999

Kauppa- ja teollisuusministeriön viitekirjeeseen sisältyvään lausuntopyyntöön viitaten Säteilyturvakeskus (STUK) esittää käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitushanketta koskevasta Posiva Oy:n YVA-selostuksesta seuraavan lausunnon. STUK keskittyy toimialansa mukaisesti YVA-selostukseen liittyviin säteily- ja ydinturvallisuusasioihin.
 

1. YVA-SELOSTUKSEN KATTAVUUS

YVA:n tarkoitus on selvittää ja arvioida ympäristövaikutusten merkitystä osana merkittävien hankkeiden suunnittelua. Kansalaisten tiedonsaannin ja osallistumismahdollisuuksien parantaminen ovat myös oleelliset osat YVA:aa.

Käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitushankkeen YVA sisälsi kaksi päävaihetta. Ensimmäinen oli YVA-ohjelma, joka oli hankkeesta vastaavan Posiva Oy:n suunnitelma siitä, mistä loppusijoitushankkeessa on kyse, mitä aiotaan selvittää ja kuinka se on tarkoitus tehdä. Posiva Oy toimitti YVA-ohjelman ministeriölle 6.2.1998, ja ministeriö antoi sitä lausuntonsa 24.6.1998. YVA:n toisessa vaiheessa Posiva Oy suoritti ohjelman mukaisesti ympäristövaikutusten arvioinnin ja kokosi tulokset YVA-selostukseksi, joka on nyt lausunnon kohteena.

YVA ei ole päätöksentekomenettely, vaan sen tarkoitus on tukea kokonaisvaltaisena arviona päätöksentekoa, joka tehdään erillislakien mukaisesti. Käytetyn polttoaineen loppusijoituksen suhteen merkittävimmät lupapäätökset tehdään ydinenergialain nojalla. Siinä, säteilylaissa ja näiden perusteella annetuissa säädöksissä on seikkaperäiset määräykset ihmisten, ympäristön ja omaisuuden suojelemiseksi tarvittavasta ydin- ja säteilyturvallisuudesta.

Loppusijoituslaitoksen YVA ja ydinenergialain mukainen valtioneuvoston periaatepäätösmenettely etenevät parhaillaan erillisinä, mutta osittain samanaikaisina prosesseina. YVA-menettelyssä turvallisuuteen liittyvät asiat on tarkoitettu käsiteltäväksi yleisemmällä tasolla ja ydinenergialain mukaisissa kolmessa lupakäsittelyssä yksityiskohtaisemmin ja tarkentuvasti. Niistä ensimmäistä, valtioneuvoston periaatepäätöstä koskeva Posiva Oy:n hakemus sisältää laajoja ydin- ja säteilyturvallisuuteen liittyviä selvityksiä ja analyysejä. Näihin liittyvä STUK:n suorittama turvallisuuden arviointi, jossa STUK käyttää apunaan mm. kansainvälistä asiantuntijaryhmää, valmistuu ministeriön pyytämän aikataulun mukaisesti kuluvan vuoden loppuun mennessä. Ennen kuin Posiva Oy voi alkaa rakentaa loppusijoituslaitosta, se tarvitsee rakentamiseen erillisen luvan, joka voi tulla ajankohtaiseksi aikaisintaan kymmenen vuoden kuluttua. Ydinjätteen loppusijoittamiseen tarvittavaan erillinen käyttölupa voi tulla ajankohtaiseksi parin kymmenen vuoden kuluttua. Molemmissa vaiheissa STUK arvioi turvallisuuden perusteellisesti uudelleen.

Ydinenergialain nojalla STUK on valvonut runsaat 20 vuotta Suomessa tuotetun käytetyn ydinpolttoaineen huoltoa ja siihen liittyvää tutkimustoimintaa. STUK on mm vuosittain tarkastanut voimayhtiöiden ja sittemmin perustetun Posivan Oy:n sijoituspaikkatutkimuksia, teknisiä ratkaisuja sekä turvallisuustutkimuksia ja -analyysejä koskevat suunnitelmat, tehdyt työt sekä raportoidut tulokset. Työnsä tukena STUK on tehnyt ja teettänyt omia tutkimuksia sekä käyttänyt lukuisia kotimaisia ja ulkomaisia asiantuntijoita.

STUK:n käsityksen mukaan Posiva Oy:n YVA-selostus kattaa hankkeen keskeiset ydin- ja säteilyturvallisuusasiat, erityisesti ne mitä YVA-asetuksessa, YVA-ohjelmassa ja Kauppa- ja teollisuusministeriön lausunnossa 1/815/98 KTM, 24.6.1998 Posiva Oy:n YVA-ohjelmasta on esitetty. Posiva Oy:n esittämien asioiden sisältöä tarkastellaan seuraavassa lähemmin.

2. LÄHTÖKOHDAT

Tarkasteltaessa hankkeen ympäristövaikutuksia säteily- ja ydinturvallisuuden näkökulmasta, on syytä korostaa seuraavien näkökohtien merkitystä kokonaissuunnittelussa. Ensinnä, koska ydinjätteet säilyvät vaarallisina pitkiä aikoja tulevaisuuteen, ydinjätehuollossa tarvitaan kauaskantoinen ratkaisu. Turvallisuuden tulee olla tulevaisuudessakin varmistettu riippumatta yhteiskunnallisten olojen vakaudesta, ihmisten kyvystä tai halusta suojata ympäristöä ja huolehtia ydinjätteistä, tulevaisuuden teknisistä keksinnöistä, ilmastomuutoksista tai vastaavista seikoista.

Toiseksi aikatauluja tarkasteltaessa on syytä korostaa, että silloin kun ydinenergian käyttö maassamme mahdollisesti loppuu, alan osaaminen, organisaatiot ja muu infrastruktuuri alkavat hävitä nopeasti niin voima- ja ydinjäteyhtiöissä, tutkimuslaitoksissa kuin viranomaisorganisaatioissakin. Uusia ydinjätehuollon ratkaisuja tuskin enää sen jälkeen syntyy. Ydinjätehuollon konseptin on tuolloin oltava pitkälle kehitetty ja toteutuksen on jatkuttava loppuun asti keskeytymättä, jottei ydinjätehuollon turvallisuus nojaisi ulkomaiseen osaamiseen eivätkä sen kustannukset nousisi merkittävästi.

STUK:n käsityksen mukaan YVA-selostuksessa esitetyssä perusratkaisussa otetaan huomioon mainitut lähtökohdat.

3. HANKKEEN VAIHTOEHDOT

Hankkeen perustapauksena on Suomen ydinvoimalaitosten käytetyn ydinpolttoaineen sijoittaminen pysyvästi katsotulla tavalla Suomen kallioperään. Loppusijoituslaitos koostuisi maanpäälle rakennettavasta kapselointilaitoksesta aputiloineen sekä kallioperään 300 m - 700 m syvyyteen louhittavista loppusijoitustiloista. Polttoainemäärä, enintään noin 2600 tonnia uraania, vastaa nykyisten voimalaitosyksiköiden 40 käyttövuoden aikana kertyvää polttoainemäärää. Perustapaus on ydinenergialain mukainen.

Perustapauksen lisäksi tarkastellaan tapauksia, joissa nykyiset laitosyksiköt toimisivat 60 vuotta (polttoaineen kertymä 4000 tU). Teknisissä suunnitelmissa on myös otettu huomioon tilanne, jossa Suomeen rakennettaisiin uusia ydinvoimalaitosyksiköitä.

Ympäristövaikutusten kannalta hankkeen vaihtoehtoina on tarkastelu hankkeen toteuttamatta jättämistä, kallioperään tapahtuva loppusijoituksen erilaisia vaihtoehtoja sekä eräitä muita jäljempänä tarkasteltavia vaihtoehtoja.

Turvallisuuden ja ympäristövaikutusten kannalta on tarpeen korostaa, että kaikille vaihtoehdoille on yhteistä se, että niissä jää jäljelle ydinjätettä, joka on turvallisesti loppusijoitettava. Erilaisia käsittelyvaihtoehtoja tullaan varmasti kehittämään edelleen. Vaikka mitään ratkaisevasti parempaa vaihtoehtoa kuin ne, mitkä on esitelty YVA-selostuksessa, ei tässä vaiheessa ole näköpiirissä, vaihtoehtojen kehitystä ja uusien muodostumista tulee jatkossakin seurata aktiivisesti.

Tosiasiallista nollavaihtoehtoa, jossa ydinjätteille ei tehdä mitään, ei käytännössä ole. Ydinjätteiden asianmukaisen huoltoon on sitouduttu jo siinä vaiheessa, kun ydinjätteitä on alettu tuottaa.

Toteuttamatta jättämisellä tarkoitetaankin YVA-selosteessa käytetyn ydinpolttoaineen välivarastoinnin jatkamista määräämättömän ajan.

Turvallisuuden kannalta tähän liittyy toteuttamiskelpoisista vaihtoehdoista eniten epävarmuuksia. Varastoinnin jatkaminen edellyttäisi jatkuvaa varastojen ja polttoaineen valvontaa, kunnon seurantaa sekä huoltotoimia. Nykyisessä tilanteessa, varastoinnin tapahtuessa käytössä olevan ydinvoimalaitoksen yhteydessä ja asiantuntevan henkilöstön valvonnassa, turvallisuudesta huolehtiminen ei ole ongelma. Pidemmällä tähtäyksellä turvallisuus ja mahdolliset haitalliset ympäristövaikutukset riippuisivat yhteiskunnallisten olojen vakaudesta mukaan lukien taloudellisten edellytysten säilyminen, ihmisten kyvyistä tai halusta suojata ympäristöä ja huolehtia ydinjätteistä, ilmastomuutoksista, sekä ihmisen toiminnallaan aiheuttamista onnettomuuksista.

Maamme ydinvoimalaitosten käytettyä polttoainetta ei ole tarkoitettu varastoitavaksi määräämättömän pitkiä aikoja. Varsinkaan nykyaikaisen korkeapalamaisen polttoaineen pitkäaikaisen varastoinnin turvallisuutta ei ole osoitettu eikä siitä ole käytännön kokemuksia. Pitkäaikaisen varastoinnin turvallisuuden varmistamiseksi olisi ilmeisimmin ryhdyttävä erilaisiin teknisiin toimenpiteisiin.

Pitkitetty välivarastointi siirtää vastuuta ydinjätteistä tuleville sukupolville, mikä ei ole eettisesti hyvänä pidettävä tilanne. Tämä ei olisi myöskään sopusoinnussa kansainvälisten turvallisuusperiaatteiden (IAEA Safety Series 111-F) kanssa. Esimerkiksi Suomen allekirjoittamassa yleissopimuksessa käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisten jätteiden huollon turvallisuudesta edellytetään jätteistä huolehdittavan siten, että vältetään aiheuttamasta kohtuuttomia rasitteita tuleville sukupolville.

YVA-selosteessa käsitellään myös nykyisestä poikkeavia, ns. kuivavarastointimenetelmiä. Ydin- ja säteilyturvallisuuteen liittyvien ympäristövaikutusten kannalta menetelmien ei voida katsoa oleellisesti poikkeavan nykyisestä märkävarastoinnista lukuun ottamatta YVA-selosteessa esitettyä DRD-menetelmää. Esitettyjen kuvausten perusteella on ilmeistä, ettei se konseptina toimi maamme ydinvoimalaitospaikoilla. Toimiakseen suunnitellulla tavalla DRD-menetelmän mukainen varasto edellyttää Suomen kaltaisissa olosuhteissa, joissa pohjavesi on lähellä maan pintaa, varaston rakentamista jollekin korkealle paikalle, esimerkiksi Pohjois-Suomeen. Jäähdytys- ja kuivatusjärjestelyjen kunnossapidosta olisi lisäksi jatkuvasti huolehdittava. Menetelmä ei ole vielä käytössä missään maassa.

OECD/NEA:n ydinjätekomitea, johon kuului asiantuntijoita Australiasta, Itävallasta, Belgiasta, Kanadasta, Suomesta, Ranskasta, Saksasta, Irlannista, Italiasta, Japanista, Espanjasta, Ruotsista, Sveitsistä, Iso-Britanniasta, USA:sta, Euroopan Unionin Komissiosta, IAEA:sta ja OECD:n sihteeristöstä, julkaisi vuonna 1995 yhteisen kannanoton, jossa todettiin seuraavaa: "Vastuumme tulevia sukupolvia kohtaan hoidetaan paremmin noudattamalla loppusijoitusstrategiaa kuin turvautumalla varastoihin, jotka vaativat valvontaa, edellyttävät pitkäaikaista huolenpitoa ja saattavat joutua laiminlyödyiksi tulevaisuuden yhteiskunnissa, joiden rakenteellista vakautta ei tulisi pitää itsestään selvänä." STUK pitää näkemystä edelleen perusteltuna ja yhtyy siihen.

YVA-selostuksessa on tarkasteltu kallioperään tapahtuvan loppusijoittamisen erilaisia vaihtoehtoja, kuten syväreikäratkaisua, hydraulisen häkin ratkaisua sekä perusratkaisun erilaisia muunnelmia. Viime mainittuja ovat vaakasijoitus, pitkä-, keskipitkä- ja lyhytreikäsijoitukset.

Esitetyt vaihtoehdot ja muunnelmat eivät ole STUK:lle uusia. STUK on aiemmissa lausunnoissaan kehottanut Posiva Oy:ta tekemään vastaavia tarkasteluita. YVA-selostuksessa esitettyihin teknisiin kuvauksiin ja niiden ympäristövaikutuksiin, jotka koskevat ydin- ja säteilyturvallisuutta, STUK:lla ei ole huomautettavaa.

Ydinenergialain nojalla annetussa valtioneuvoston päätöksessä loppusijoituksen turvallisuudesta edellytetään loppusijoituskapselien palauttamisen loppusijoitustiloista takaisin maan päälle olevan mahdollista. Palauttamisen mahdollisuuksia on tarkasteltu YVA-selostuksessa ministeriön lausunnossa edellytetyllä tavalla. Perustapauksen tyyppisissä ratkaisuissa STUK pitää palauttamista YVA-selostuksessa esitetyllä tavalla periaatteessa mahdollisena. Se ei tosin ole helppoa eikä halpaa ja riippuu kulloisestakin yhteiskunnan taloudellisteknisestä tasosta. Toisaalta jos tulevaisuuden yhteiskunnan taloudellisteknisestä taso olisi heikko, lienee ympäristövaikutusten kannalta eduksi, ettei ydinjäte ole helposti palautettavissa takaisin maan päälle.

Syväreikäratkaisun osalta palauttaminen ei ole käytännössä mahdollista.

Yleensä kallioperään tapahtuvasta loppusijoittamisesta yllä mainitussa OECD/NEA:n ydinjätekomitean kannanotossa komitean jäsenet "toteavat, harkittuaan vaihtoehtoja, joilla pitkäaikaiset jätteet voidaan eristää riittävän hyvin biosfääristä, että geologinen loppusijoitus on tällä hetkellä suositeltavin vaihtoehto." STUK pitää myös tätä näkemystä edelleen perusteltuna ja yhtyy siihen.

Muista vaihtoehdoista YVA-selosteessa käsitellään mm.

• Syvämeren pohjasedimentteihin tai napajäätiköihin upottaminen, tai avaruuteen ampuminen. Ne eivät ympäristöllisistä syistä tai kansainvälisten sopimuksen vastaisina tule kyseeseen.
• Jälleenkäsittely, jossa uraani, plutonium ja muut jätteet erotettaisiin toisistaan. Jälleenkäsittelyssä ydinjätteet eivät häviä. Ydin- ja säteilyturvallisuuteen liittyvien ympäristövaikutusten suhteen jälleenkäsittely ei tarjoa olennaista etua perusratkaisuun nähden. Jälleenkäsittelylaitoksen rakentaminen Suomeen ei ole realistinen vaihtoehto, joten prosessi edellyttäisi käytetyn polttoaineen maasta vientiä ja erotettujen ydinjätteiden maahan tuontia, mikä on ydinenergialain mukaan kielletty. Jälleenkäsittelyä kehitetään kuitenkin eräissä maissa (esim. Ranska, Iso-Britannia, Japani), jolloin keskeisenä tavoitteena on tehostaa merkittävästi maapallon uraanivarojen käyttöä. Jos jälleenkäsittelytekniikka tulevaisuudessa kehittyisi ja tulisi yleiseen käyttöön, ja Suomessa harkittaisiin oikeaksi tehdä tarvittavat lakimuutokset, voitaisiin YVA-selostuksessa kuvattua perusratkaisua kuitenkin hyödyntää jälleenkäsittelystä jäävän jätteen loppusijoittamisessa.
• Transmutaatio. Tekniseltä kypsyydeltään se ei ole realistinen vaihtoehto. Se ei sovellu käytetylle polttoaineelle sellaisenaan, vaan edellyttäisi nykyistä kehittyneempää jälleenkäsittelyä. Jäljelle jäisi tässäkin tapauksessa ydinjätettä, joka olisi eristettävä elinympäristöstä pitkiksi ajoiksi.

Näitä vaihtoehtoja STUK pitää selvästi teoreettisempina ja vähemmän toteutuskelpoisina kuin kallioperään tapahtuvaa loppusijoittamista.

4. YDIN- JA SÄTELYTURVALLISUUS, VARAUTUMINEN ONNETTOMUUKSIIN

Säteilyyn liittyvät terveysvaikutukset on YVA-selostuksessa tunnistettu ja käsitelty riittävän kattavasti ja tarkasti.

Ydinjäte on kuljetettava loppusijoituspaikalle auto-, juna-, tai laivakuljetuksina. Kuljetusten säteilyyn ja ydinturvallisuuteen liittyvät ympäristövaikutukset voivat syntyä joko kuljetussäiliön läpäisevästä ns. suorasta säteilystä tai jos mahdollisen onnettomuuden seurauksena säiliö menettäisi tiiveytensä ja radioaktiivisia aineita vapautuisi ympäristöön.

Kuljetuksiin liittyviä haitallisia ympäristövaikutuksia arvioitaessa on kiinnitetty huomiota erityisesti seuraaviin seikkoihin:

• Radioaktiivisten aineiden kuljetuksista on yleismaailmallisesti varsin paljon kokemuksia. Vuosittain kuljetettavien pakkausten määrä on noin 20 miljoonaa. Käytetyn ydinpolttoaineen maantie- ja rautatiekuljetuksista on maassamme kokemusta, kun Loviisan laitoksilta palautettiin käytettyä polttoainetta Venäjälle 15 vuoden ajan. Ruotsissa kaikkien ydinvoimalaitosten käytetty ydinpolttoaine kuljetetaan yhteisvarastoon merikuljetuksina. Käytetyn ydinpolttoaineen kuljetuksissa ei ole missään tapahtunut sellaista onnettomuutta, josta olisi aiheutunut merkittäviä ympäristövaikutuksia.
• Kuljetusten turvallisuus tulee perustumaan ensisijaisesti vahvaan ja tiukasti säädeltyyn kuljetuspakkaukseen. STUK hyväksyy kansainvälisten suositusten mukaisesti käyttöön ainoastaan sellaiset pakkaukset, jotka tyyppitestein on voitu osoittaa kestävän esimerkiksi rajut törmäykset, tulipalot ja uppoamiset. Pakkaus ja kuljetusjärjestelyt suojaavat käytettyä polttoainetta myös ilkivallalta ja terrorismilta.
• Reitin varrella olevien ihmisten saama suora säteily kuljetettavasta säiliöstä jää analyysien ja kokemusten perusteella merkityksettömän pieneksi.
• Kuljetuksille on tehty kaikista varotoimenpiteistä huolimatta myös sellaisia turvallisuusanalyyseja, joiden tarkoituksena on selvittää seurauksia, jos pakkaus vaurioituisi pahasti. Tulosten perusteella suojaustoimina harkittaisiin lyhytaikaista sisälle suojautumista, kulkurajoituksia ja lähialueen rajoitettua evakuointia. Ympäristövaikutukset olisivat vähäiset.
• On ilmeistä, että turvallisuuden varmistamiseksi eräitä tieosuuksia ja joitain siltoja jouduttaisiin vahvistamaan, mutta kokonaan uusia ei tarvitsisi rakentaa.

Edellä esitetyn perusteella STUK arvioi huolellisesti suoritettujen ydinjätteiden kuljetusten ydin- ja säteilyturvallisuuteen liittyvät ympäristövaikutukset vähäisiksi.

Loppusijoituslaitoksessa käytetty polttoaine siirretään kuljetussäiliöistä loppusijoituskapseleihin, jotka suljetaan elektronihitsauksella ilmatiiviiksi. Laitosta koskevat ydin- ja säteilyturvallisuusmääräykset on annettu valtioneuvoston päätöksessä 25.3.1999.

Säteilyyn ja ydinturvallisuuteen liittyviä ympäristövaikutuksia voisi käytännössä syntyä mahdollisen käyttöhäiriön tai onnettomuuden seurauksena, jos radioaktiivisia aineita vapautuisi ympäristöön.

Säteilyyn ja ydinturvallisuuteen liittyviä haitallisia ympäristövaikutuksia arvioitaessa on todettu seuraavaa:

• Toisin kuin ydinvoimalaitoksissa, loppusijoituslaitoksen käyttö ei edellytä korkeita lämpötiloja tai paineita. Polttoainetta käsitellään vain pieniä määriä kerrallaan. Näin ollen suuren ympäristöonnettomuuden mahdollisuutta ei ole.
• Vain sellainen laitos, jonka normaalikäytön päästöt jäävät merkityksettömän pieniksi, on nykyisten säädösten mukaan mahdollista rakentaa. Häiriö- ja onnettomuustilanteita koskevat turvallisuusmääräykset ovat myös varsin tiukat. Mahdollisina pidettäviä, päästöjä aiheuttavia onnettomuuksia ovat lähinnä sellaiset polttoaineen käsittelyvahingot, joissa polttoainenippuja rikkoontuu. Tällaiset onnettomuudet eivät aiheuttaisi asetettujen rajojen ylityksiä laitosalueen lähistölläkään olevalle ihmiselle.
• Laitoksen suunnittelussa, rakentamisessa ja käytössä on sovellettava koeteltua tai muuten huolella tutkittua, korkealaatuista tekniikkaa, joka ei riipu tulevaisuuden teknisistä keksinnöistä, sekä kehittynyttä laadunvarmistusta koskevaa ohjelmaa ja turvallisuuskulttuuria.
• Laitoksen järjestelmät, rakenteet ja laitteet luokitellaan sen perusteella, mikä merkitys niillä on turvallisuudelle. Näiden laatu, tarvittavat tarkastukset ja testaukset tulevat vastaamaan niiden turvallisuusmerkitystä. Käytetyn polttoaineen ja jätekapselien eheyden säilymisen, päästöjen ehkäisemisen ja henkilökunnan säteilysuojelun kannalta tärkeät toiminnot on varmistettava.
• Kapselointitiloissa ei käytetä räjähtäviä tai helposti syttyviä aineita. Käytetty ydinpolttoaine ei itsessään voi räjähtää.
• Laitoksen käyttö, kunnossapito, määräaikaistarkastukset ja -kokeet sekä toiminta häiriö ja onnettomuustilanteissa on ohjeistettava. Henkilöstön soveltuvuus, pätevyys ja koulutus on varmistettava.
• Mikäli radioaktiivisia aineita vapautuu käytetyn polttoaineen käsittelyn yhteydessä, niitä varten on suunniteltu tekniset menetelmät ottaa aineet talteen.
• Laitoksen suunnittelussa ja käytössä varaudutaan ilkivallan ja terrorismin torjuntaan.

Edellä esitetyn perusteella on ilmeistä, että haitalliset ympäristövaikutukset jäävät pieniksi. Posiva Oy:n tutkimien sijoituspaikkojen eroilla ei ole oleellista merkitystä laitoksen käytön aikaiseen turvallisuuteen eikä haitallisiin ympäristövaikutuksiin.

Käytetyn polttoaineen sisältämät loppusijoituskapselit on tarkoitus laskea kapselointilaitoksesta 300 - 700 metrin syvyyteen louhittuun kallioluolastoon. Perusvaatimus on, että käytetty ydinpolttoaine on eristettävä elollisesta luonnosta sadoiksi tuhansiksi vuosiksi niin, että se ei haittaa ihmisen eikä ympäristön hyvinvointia.

Säteilyyn ja ydinturvallisuuteen liittyviä pitkän ajan ympäristövaikutuksia tarkastellaan jäljempänä seuraavista näkökulmista: (1) millaisia määriä radioaktiivisia aineita voidaan odottaa vapautuvan loppusijoitustilasta ja kulkeutuvan biosfääriin, (2) milloin, ja kuinka pitkien ajanjaksojen aikana, kulkeutumista voidaan odottaa tapahtuvan ja (3) kuinka laajoille alueilla radioaktiiviset aineet voisivat levitä. Kuten aiempana on jo todettu, STUK tulee esittämään yksityiskohtaisemman tieteellisteknisen arvionsa ydinenergialain mukaisessa lausunnossaan Posiva Oy:n periaatepäätöshakemuksesta.

Säteily- ja ydinturvallisuuden, näistä aiheutuvien ympäristövaikutuksien sekä niihin liittyvien epävarmuuksien tutkiminen ovat olleet tutkimus- ja kehitystyön pääkohteina jo runsaan parin kymmenen vuoden ajan. Tässä vaiheessa tehtävät johtopäätökset perustuvat maanpäältä ja ulkomaisissa kalliolaboratorioissa suoritettujen tutkimusten tuloksiin.

Lisätiedon hankinta ja turvallisuudesta sekä ympäristövaikutusten vähäisyydestä varmistuminen edellyttävät tutkimusten tekemistä myös niissä olosuhteissa ja syvyyksissä, joihin loppusijoitusta on suunniteltu. On siis syytä korostaa, että kaikkia pitkäaikaisturvallisuuteen liittyviä yksityiskohtia ei vielä tässä vaiheessa ole voitu ratkaista.

Käytetty ydinpolttoaine säteilee aluksi hyvin voimakkaasti. Säteily vähenee ajan mittaan melko nopeasti niin, että muutamien tuhansien vuosien kuluttua ulkoisen säteilyn vaara on käytännössä hävinnyt. Sen jälkeen vaaraa voi aiheutua vielä siitä, että käytetyssä ydinpolttoaineessa olevia radioaktiivisia aineita joutuisi ravinnon tai hengityksen mukana kehoon. Tässä suhteessa käytetty polttoaine pysyy vaarallisena satoja tuhansia vuosia.

Pitkän aikavälin säteilyturvallisuustavoite on kaksijakoinen tarkasteltavan ajanjakson mukaan. Kohtuullisesti ennustettavaa eli usean tuhannen vuoden päähän ulottuvaa ajanjaksoa tarkasteltaessa sovelletaan yksilöannokseen pohjautuvaa tavoitetta, joka on valtioneuvoston päätöksessä (25.3.1999) asetettu 0,1 mSv/vuosi. Tähän verrattuna luonnon omista säteilylähteistä aiheutuva yksilön säteilyannos on maassamme keskimäärin yli 30-kertainen.

Koska suurimmat loppusijoituksen turvallisuusanalyyseissä lasketut säteilyannokset ja ympäristövaikutukset aiheutuisivat kaivoveden käytöstä, voidaan ympäristövaikutusten havainnollistamiseksi tehdä vertailu tänä päivänä juoma- ja talousvedestä saataviin säteilyannoksiin. Väestöstämme runsas miljoona saa juoma- ja talousvedestään suuremman annoksen kuin mainittu 0,1 mSv/vuosi, lähes 100 000 suomalaista saa kymmenkertaisen määrän eli 1mSv/a ja noin 10 000 suomalaista saa satakertaisen annoksen eli 10 mSv/a.

Jos elinympäristöön pääsevät radioaktiiviset aineet leviävät kaivoa laajemmalle, esimerkiksi järveen tai merenlahteen, pienenee yksilökohtainen säteilyaltistus nopeasti laimenemis- ja sedimentoitumisilmiöiden takia. Näiden vesialueiden ympäristön väestön yksilöannokset jäävät laskelmien mukaan tyypillisesti tuhannesosaan edellä kuvattujen eniten altistuvien yksilöiden säteilyannoksista.

Muutaman tuhannen vuoden aikaa pidempänä säteilyturvallisuustavoitteena on, että loppusijoitetuista jäteaineista aiheutuvat laajaalaiset säteilyvaikutukset jäävät merkityksettömiksi ja vaikutukset loppusijoitusalueellakin sellaisiksi, etteivät ne voi olla olennaisesti suuremmat kuin luonnon radioaktiivista aineista aiheutuvat. Tällöin ei siis loppusijoituksesta katsota aiheutuvan haitallisia ympäristövaikutuksia.

Tarkasteluiden lähtökohtana on estää ja ehkäistä haitallisia ympäristövaikutuksia edellyttämällä, että loppusijoitusratkaisuissa käytetään ns. moniesteperiaatetta. Se tarkoittaa, että radioaktiivisten aineiden pääsy elinympäristöön on estetty useilla peräkkäisillä turvajärjestelmillä ja vapautumisesteillä.

Näiden on oltava passiivisia, sillä mikään automaattinen tai ihmisen toiminta tai ihmisen säätelemä toimilaite ei toimi tuhansien vuosien aikajänteellä. Pitkäaikaisturvallisuus ei saa edellyttää loppusijoituksen valvontaa, korjauksia, huoltoa tai muutakaan tulevaisuudessa ihmisten aktiivista toimenpidettä.

Teknisten esteiden menetettyä toimintakykynsä turvallisuus perustuu luonnon omiin pitkäaikaispysyvyyden omaaviin vapautumisesteisiin, kuten kallioperään, syvällä kallioperässä vallitseviin myönteisiin kemiallisiin olosuhteisiin ja loppusijoitusympäristössä luontaisesti stabiileihin materiaaleihin.

Haitallisten ympäristövaikutusten ehkäisemiseksi kallioperän ja sen geologisten ominaisuuksien on tarjottava suotuisat ja stabiilit mekaaniset ja kemialliset olosuhteet, jotta tekniset vapautumisesteet toimivat tehokkaasti ja säilyttävät toimintakykynsä. Sijoituspaikan soveltumattomuutta osoittavia tekijöitä, kuten hyödyntämiskelpoisten luonnonvarojen läheisyys, epätavallisen suuret kalliojännitykset, seismiset ja tektoniset anomaliat tai tärkeiden pohjavesiparametrien poikkeukselliset arvot, ei saa olla.

Ympäristövaikutusten kannalta on myös tärkeää, että loppusijoitustilat sijoitetaan riittävän syvälle, jotta maanpäälliset luonnonilmiöt ja ihmisen toiminnan vaikutukset eivät ole jätteiden eristämiselle vaaraksi. Esimerkiksi luonnonilmiöistä ilmaston lämpenemistä merkittävämpiä ovat jääkauden aikaansaamat vaikutukset, jotka voivat ulottua muutaman sadan metrin syvyyteen.

Radioaktiivisia aineita voi ympäristövaikutusten kannalta merkittävissä määrin kulkeutua elolliseen ympäristöön vain pohjaveden mukana. Vaikutukset riippuvat siten siitä, mihin pohjavedet purkautuvat ja kuinka nämä veteen liuenneet radioaktiiviset aineet käyttäytyvät elollisessa luonnossa.

Turvallisuusvaatimuksia, parin kymmenen vuoden aikana tehtyjä laajoja tutkimuksia ja turvallisuusanalyysejä tuloksineen ja niihin liittyviä epävarmuuksia, loppusijoitettavan polttoaineen vaikutusta turvallisuuteen sekä jatkuvaa viranomaisvalvontaa on STUK:n mielestä esitelty ja käsitelty YVA-selosteessa riittävällä kattavuudella ja yksityiskohtaisuudella. YVA:ssa esitetty perusratkaisu ottaa huomioon ylläesitetyt turvallisuutta ja ympäristövaikutuksia koskevat vaatimukset.

Ministeriön lausunnossa Posiva Oy:n YVA-ohjelmasta on myös esitetty koko joukko pitkäaikaisturvallisuuteen liittyviä yksityiskohtaisia näkökohtia, joita Posiva Oy:n edellytetään erityisesti tarkastelevan YVA-selostuksessa. Näitä ovat esimerkiksi kapselien, tunnelien täyteaineen ja kallioperän merkitys säteilyturvallisuuden kannalta, kapselien korroosion kestävyys erilaisissa pohjavesiolosuhteissa ja kallioperän liikuntojen merkitys kapselien kestävyyden sekä pohjaveden virtausten kannalta. STUK:n mielestä ne on riittävässä laajuudessa sisällytetty YVA-selostukseen. Tarkempi käsittely sisältyy Posiva Oy:n jättämään valtioneuvoston periaatepäätöshakemukseen.

Käsitys turvallisuudesta sekä säteilyyn ja ydinturvallisuuteen liittyvien ympäristövaikutusten vähäisyydestä on pitkäjänteisten tutkimusten myötä vahvistunut. Kun loppusijoitustilat toiminnan jälkeen suljetaan, olosuhteet kallioperässä palaavat vähitellen toimintaa edeltäneeseen tilaan ja muutokset tämän jälkeen kallioperässä ovat todennäköisesti pieniä ja hitaita seuraavien kymmenien, jopa satojen tuhansien vuosien aikana mahdollisista ilmastomuutoksista ja jääkausista huolimatta. Näissä olosuhteissa on ilmeistä, että kuparirauta kapseli säilyttää eheytensä hyvin pitkiä aikoja.

Korkeasta laadun valvonnasta huolimatta ei ole realistista olettaa, että kaikki kapselit olisi valmistettu ja suljettu virheettömästi. Kuten YVA-selostuksessa todetaan, alun perin voi muutama kapseli olla valmistusvirheellinen. Tätä määrää voidaan pitää realistisesti saavutettavana laatutasona.

Pohjavesivirtausten tutkimuksia ja mallinnusta on YVA-selosteessa kuvattu riittävän yksityiskohtaisesti ja tuloksia monimutkaisuudestaan huolimatta selkeästi. Kuten tuloksista voidaan nähdä, purkausalueet ovat paikallisia. Turvallisuusanalyysissä onkin lähdetty pahimpana pidettävästä asetelmasta, jossa radioaktiivisia aineita joutuu omavaraisyhteisön käyttämään kaivoon ja kaivosta juomaveden mukana ihmiseen.

Merkittävin ero tutkimuspaikkojen välillä on rannikkopaikkojen suolainen pohjavesi syvällä kalliossa verrattuna sisämaan paikkojen makeaan pohjaveteen. Liiallinen suolaisuus voi heikentää turvallisuutta, jolloin esimerkiksi bentoniitti ei toimi teknisenä esteenä suunnitelulla tavalla, radioaktiivisia aineita kiinnittyy kallioperään heikommin jne.

YVA-selostuksessa on tarkasteltu pohjaveden suolaisuuteen liittyviä tutkimuksia ja tutkimuspaikkojen soveltuvuutta tältä kannalta loppusijoittamiseen. Suolaisuudet näyttävät jäävän selvästi haitallisten arvojen alapuolelle.

YVA-selostuksessa on myös kuvattu tarkasteluita, jotka on tehty epäsuotuisilla ja epätodennäköisillä oletuksilla, jotka kattavat esimerkiksi jääkauden jälkeen sellaiset kallioliikunnot, jotka voisivat rikkoa useita jätekapseleita.

YVA-selostus tarkastelee kasvien ja eläinten suojelua säteilyn haitallisilta vaikutuksilta varsin lyhyesti. Kansainvälisten turvallisuusperiaatteiden (IAEA Safety Series 111-F) periaate 5 edellyttää, että "radioaktiivisia jätteitä tulee käsitellä siten että ympäristön suojelusta voidaan huolehtia hyväksyttävällä tasolla". Periaatteen yksityiskohtaisemmassa käsittelyssä todetaan, että koska ihminen on yksi kaikkein säteilyherkimmistä eliöistä, ydinjätteiden käsittelyn ympäristövaikutuksia arvioitaessa tulee yleensä olettaa että ihmisiä on läsnä. Tämä edellytys toteutuu luonnollisesti sekä kuljetusten että loppusijoituslaitoksen käytönaikaisen terveys- ja ympäristövaikutusten arvioinnin kohdalla. Samoin pitkäaikaisturvallisuutta arvioidaan ihmiskeskeisen tapahtumakuvauksen kautta.

Nykyään katsotaan että eliöiden suojelu tulee toteuttaa populaatiotasolla. Poikkeuksen voivat muodostaa harvinaiset tai taloudellisesti merkittävät eliöt sekä kotieläimet. Tämänhetkisen käsityksen mukaan eliöyksilölle koituvan 800 mGy:n vuosiannoksen ei katsota juurikaan aiheuttavan haittaa terveille eliöpopulaatioille. Tämä annos on monta kertaluokkaa suurempi kuin loppusijoituslaitoksen vuoksi eniten altistuvia ihmisyksilöitä koskeva annosrajoitus, 0,1 mSv vuodessa (1 mSv vastaa 1 mGy:tä) tai luonnon taustasäteily. On selvää, että annetuilla turvallisuusvaatimuksilla kasvien ja eläinten suojelusta populaatiotasolla ja luonnon monimuotoisuuden turvaamisesta on siten huolehdittu riittävästi. Harvinaisten ja taloudellisesti merkittävien eliöiden sekä kotieläinten suojelun voidaan taas katsoa toteutuvan samoilla edellytyksillä kuin ihmisten, niille koituvat annokset voivat olla korkeintaan luonnon taustasäteilyn vaihtelun suuruusluokkaa.

Koska kasvien ja eläinten suojelun kansainvälisiä periaatteita ja annoskriteereitä ollaan vasta kehittämässä, ei seikkaperäisempi tarkastelu ole tässä vaiheessa tarpeen.

5. TIEDOTUS JA VUOROVAIKUTUS

STUK on pyrkinyt omalta osaltaan edistämään avointa ja monipuolista kansalaiskeskustelua käytetyn polttoaineen loppusijoittamisesta. STUK on kiinnittänyt erityistä huomiota turvallisuusasioihin ja ollut jossain määrin huolestunut siitä, että viestintätutkimusten valossa kansalaisten ja kunnallisten päätöksen tekijöiden tiedot turvallisuuden perusasioista ovat olleet puutteellisia.

STUK on ollut koko YVA:n ajan kuntien ja kuntalaisten käytettävissä, käynyt omaehtoisesti tapaamassa kuntien, paikallisten tiedotusvälineiden ja kansalaisliikkeiden edustajia sekä osallistunut kuntien pyynnöstä erilaisiin yleisötilaisuuksiin. STUK on myös toimittanut loppusijoitukseen liittyvää yleistajuista materiaalia ja pitänyt luentosarjan kaikkien tutkimuspaikkakuntien kansalaisopistoissa.

STUK, oman turvallisuusviestintänsä ohella, on seurannut Posiva Oy:n viestinnän säteilyyn ja ydinturvallisuuteen liittyviä asioita, niiden kattavuutta ja oikeellisuutta. Tässä suhteessa Posiva Oy:n viestinnän voidaan todeta perustuneen teknisluonnontieteellisen tutkimusten tuloksiin ja tuoneen esille turvallisuuden kannalta olennaisia asioita.

YHTEENVETO

Tässä lausunnossa STUK on keskittynyt tarkastelemaan toimialansa mukaisesti YVA-selostukseen liittyviä säteily- ja ydinturvallisuusasioita.

YVA:n tarkoitus on tukea kokonaisvaltaisena arviona päätöksentekoa, joka tehdään erillislakien mukaisesti. Käytetyn polttoaineen loppusijoituksen suhteen tärkeimmät lupapäätökset (valtioneuvoton periaatepäätös, rakentamislupa ja käyttölupa) tehdään ydinenergialain nojalla. YVA-menettelyssä turvallisuuteen liittyvät asiat on tarkoitettu käsiteltäväksi yleisemmällä tasolla ja ydinenergialain mukaisissa lupakäsittelyissä yksityiskohtaisemmin ja tarkentuvasti. Loppusijoituksen YVA ja ydinenergialain mukainen valtioneuvoston periaatepäätösmenettely etenevät parhaillaan erillisinä, mutta osittain samanaikaisina prosesseina. Loppusijoitusta koskeva YVA-selostus kattaa STUK:n mielestä YVA-asetuksessa, YVA-ohjelmassa ja ministeriön siitä antamassa lausunnossa 1/815/98 KTM, 24.6.1998 esitetyt asiat riittävän laajasti ja tarkasti. YVA-selostukseen sisältyvä hankkeen yleiskuvaus vastaa teknisten ratkaisujen, hankkeen laajuuden ja aikataulujen osalta yksityiskohtaisempaa suunnitteluaineistoa ja on Säteilyturvakeskuksen käsityksen mukaan riittävä muidenkin kuin suoranaisesti säteily- ja ydinturvallisuuteen liittyvien ympäristövaikutusten arvioimisen lähtökohdaksi. YVA-selostuksessa ja periaatepäätöshakemuksessa esitettyjen asioiden välillä ei ole havaittu ristiriitaisuuksia.

Ydinjätehuollossa tarvitaan kauaskantoinen ratkaisu, jonka turvallisuus tulee olla varmistettu tulevaisuudessakin riippumatta yhteiskunnallisten olojen vakaudesta, ihmisten kyvystä tai halusta suojata ympäristöä tai huolehtia ydinjätteistä, tulevaisuuden teknisistä keksinnöistä, ilmastomuutoksista tai vastaavista seikoista. Loppusijoituksen aikataulun suhteen on syytä korostaa, että silloin kun ydinenergian käyttö maassamme mahdollisesti loppuu, alan osaaminen, organisaatiot ja muu infrastruktuuri alkavat hävitä nopeasti. Ydinjätehuollon konseptin on tuolloin oltava pitkälle kehitetty, jottei ydinjätehuollon turvallisuus nojaisi ulkomaiseen osaamiseen eivätkä sen kustannukset nousisi merkittävästi. YVA-selostuksessa esitetty hanke ottaa STUK:n käsityksen mukaan huomioon nämä tärkeät lähtökohdat.

Hankkeen perustapaus, Suomen ydinvoimalaitosten käytetyn ydinpolttoaineen sijoittaminen pysyväksi katsotulla tavalla Suomen kallioperään, on ydinenergialain mukainen. Vaihtoehtoina on tarkasteltu hankkeen toteuttamatta jättämistä, kallioperään tapahtuvan loppusijoituksen erilaisia vaihtoehtoja sekä eräitä muita STUK mielestä vähemmän toteutuskelpoisia ratkaisuja. Tarkasteltuihin vaihtoehtoihin sisältyvät kaikki ne periaateratkaisut, joilla nykyisen käsityksen mukaan voitaisiin huolehtia turvallisesti ydinjätteistä. Kaikille vaihtoehdoille on yhteistä se, että jäljelle jää pitkäikäistä ydinjätettä, joka on turvallisesti loppusijoitettava.

Hankkeen toteuttamatta jättäminen sisältää turvallisuuden ja ympäristövaikutusten kannalta eniten epävarmuuksia ja kallioperään tapahtuva loppusijoittaminen vähiten. Ydin- ja säteilyturvallisuuteen liittyvien ympäristövaikutusten kannalta kallioperään tapahtuvaa loppusijoittamista voidaan siten pitää suositeltavimpana eteenpäin vietävänä vaihtoehtona. Muiden vaihtoehtojen kehitystä ja uusien muodostumista tulee jatkossakin seurata aktiivisesti.

YVA-selostuksessa esitetty kuvaus loppusijoituksesta aiheutuvista säteilyvaikutuksista kuljetusten ja laitoksen käytön aikana sekä pitkällä aikavälillä on sisällöltään riittävän kattava sekä yksityiskohtainen vastaten pääpiirtein vallitsevaa asiantuntijakäsitystä. Tutkimukset ovat tukeneet enenevässä määrin sitä käsitystä, että asetetut säteilyn annosrajat alittuvat ja että epäsuotuisissakin olosuhteissa säteilystä aiheutuvat ympäristövaikutukset näyttävät jäävän enimmillään luonnon taustasäteilyä vastaaviksi ja vain paikallisiksi. Yksityiskohtaisemmat johtopäätökset siitä, kuinka ehdotettu loppusijoitusratkaisu täyttää asetetut turvallisuusvaatimukset, STUK tulee esittämään Posiva Oy:n periaatepäätöshakemusta koskevassa lausunnossa ja alustavassa turvallisuusarviossa, jotka STUK valmistelee ministeriön pyytämän aikataulun mukaisesti tämän vuoden loppuun mennessä.

Viestinnässä ja kansalaisvuorovaikutuksessa STUK on pyrkinyt omalta osaltaan edistämään avointa ja monipuolista kansalaiskeskustelua käytetyn polttoaineen loppusijoittamisesta. STUK on panostanut kuntien ja kuntalaisten pyynnöstä loppusijoituksen turvallisuutta koskevien perustietojen viestintään. STUK on myös seurannut Posivan Oy:n viestinnän ydin- ja säteilyturvallisuutta koskeneita asioita, joiden voidaan todeta perustuneen teknisluonnontieteellisen tutkimusten tuloksiin ja tuoneen esille turvallisuuden kannalta olennaisia asioita.

Käytetyn polttoaineen loppusijoittaminen on pitkäjänteinen prosessi. Tässä vaiheessa tehdyt johtopäätökset perustuvat maanpäältä suoritettujen tutkimusten tuloksiin. Lisätiedon hankinta ja turvallisuudesta sekä ympäristövaikutusten vähäisyydestä varmistuminen edellyttävät tutkimusten tekemistä myös niissä olosuhteissa ja syvyyksissä, joihin loppusijoitusta on suunniteltu. On siis syytä korostaa, että kaikkia pitkäaikaisturvallisuuteen liittyviä yksityiskohtia ei vielä tässä vaiheessa ole voitu ratkaista. YVA:n perusteella ei ole todettavissa sellaisia ydin- ja säteilyturvallisuuteen liittyviä haitallisia ympäristövaikutuksia, jotka olisivat esteenä hankkeen tutkimusten jatkamiselle ydinenergialain lupamenettelyiden mukaisesti.

Pääjohtaja Jukka Laaksonen
Johtaja  Tero Varjoranta