Säteily tänään: Nauvo 0.138 µSv/h Muut paikkakunnat
Olet tässä: Etusivu > Tutkimus > Tutkimushankkeet > Säteilyn terveyshaitat > Biodosimetrian sovellus säteilyonnettomuustilanteissa

Biodosimetrian sovellus säteilyonnettomuustilanteissa (BIODOS, BIOPEX, BIONCA)

Tavoite

NKS (Pohjoismainen ydinturvallisuustutkimus) rahoitettujen hankkeiden tavoitteena on kehittää jo olemassa olevien biologisen dosimetrian menetelmien rinnalle uudentyyppisiä kromosomivaurioiden tutkimiseen perustuvia tekniikoita, joiden avulla voidaan säteilyannos määrittää nopeasti kun kyseessä on suuri joukko altistuneita ihmisiä, joilla saattaa olla hyvin laaja kirjo annoksia. Tutkimuksen toisessa vaiheessa menetelmää testattiin simuloimalla säteilyonnettomuus. Meneillään on menetelmän käyttöönotto neutronialtistuksiin. Hankkeiden tavoitteena on myös muodostaa tiiviimpi Pohjoismainen yhteistyöverkosto biodosimetrian alalla.

Toteutus

PCC-menetelmällä säteilylle altistuneista henkilöistä saaduista verinäytteistä voidaan tutkia kromosomivaurioita ilman, että solut saavuttavat jakautumisvaihetta. Näin ollen voidaan annosmääritys suorittaa jopa hyvin suurten (yli 10 Gy) altistusten jälkeen.  BIODOS hankkeessa pyrittiin löytämään annosmääritykseen sopivin kemikaali-indusoitu PCC-metodi, jota optimoitiin sekä itse metodin että mikroskooppianalyysin kannalta. Optimoitua menetelmää käyttäen muodostettiin annosvastekäyrä gamma-säteilyn suhteen hyvin laajalla annosalueella. BIOPEX-projektissa kyseistä menetelmää testattiin simuloimalla onnettomuustilanne, jossa suurta määrää (62) verinäytteitä säteilytettiin annoksilla, joita todellisuudessa esimerkiksi yleiselle paikalle piilotettu säteilylähde saattaisi aiheuttaa sen läheisyydessä oleskelleille henkilöille. Näytteistä suoritettiin ns. triage-analyysi eli nopea ja suppeaan näyteanalyysiin perustuva karkea säteilyannosarviointi, jonka avulla voitiin tehdä luokittelu eri säteilyaltistusryhmiin. PCC-menetelmän ohessa tehtiin perinteinen disentrisiin kromosomeihin perustuva annosmääritys myös triage-lähtöisesti. Molemmilla menetelmillä voitiin yhtälailla identifioida altistumattomat näytteet. Pienemmillä annoksilla disentrismenetelmä oli PCC-menetemää tehokkaampi annosmäärityksissä. Tilanne oli päinvastainen hyvin suurilla annoksilla joilla PCC-tekniikalla muodostettu annosarvio oli tarkempi perinteiseen nähden. PCC-menetelmä todettiin käyttökelpoiseksi tekniikaksi biodosimetriassa varsinkin hyvin suurten annosten ollessa kyseessä. Vuoden 2009 aikana PCC-menetelmälle muodostetaan annosvastekäyrä neutronisäteilylle (BIONCA).  

Tuloksista tiedottaminen ja tulosten hyödyntäminen

Hankkeista saadut tulokset julkaistaan kansainvälisessä julkaisusarjassa ja ne raportoidaan NKS:älle. Hankkeen kokemuksia voidaan hyödyntää Pohjoismaisen biodosimetria-yhteistyön edistämiseen säteilyonnettomuustilanteissa.

Yhteistyökumppanit

Försvarets forskningsinstitut (FOI), Ruotsi; Norwegian Radiation Protection Agency (NRPA), Norja; Tukholman yliopisto, Ruotsi.

Aikataulu

2006–2009

Vastuuhenkilö

Carita Lindholm

Päivitetty 6.6.2009