Valtakunnallinen asuntojen radonpitoisuuden otantatutkimus (VARO)TavoiteTutkimuksen tavoitteena oli määrittää suomalaisten altistus sisäilman radonille asunnoissa tutkimusvuonna. Lisäksi selvitettiin radonpitoisuuteen vaikuttavia tekijöitä ja erityisesti viimeisen viidentoista vuoden aikana tapahtuneita asuntokannan muutoksia sekä muutosten vaikutusta radonpitoisuuteen. ToteutusTutkimukseen valittiin satunnaisotannalla 6 000 suomalaista, joille tarjottiin mahdollisuutta osallistua tutkimukseen. Radonpitoisuus mitattiin 2 917 asunnossa. Mittaus toteutettiin kahdella puoli vuotta kestävällä mittauksella käyttäen STUKin radonmittauspurkkeja. Ensimmäinen mittaus käynnistyi huhtikuussa 2006 ja toinen päättyi huhtikuussa 2007. TuloksetPien- ja kerrostaloasukkaiden valtakunnalliset maakuntien väestömäärillä painotetut keskiarvot olivat 121 Bq/m3 ja 49 Bq/m3, ja koko maan asukaskohtainen keskiarvo 96 Bq/m3. Pien- ja kerrostaloasunnoissa enimmäisarvon 200 Bq/m3 ylitysten osuudet olivat 15,1 % ja 1,5 % ja kaikista asunnoista 10,4 % ylittää 200 Bq/m3. Vastaavat pien- ja kerrostaloasuntojen lukumäärät olivat 204 000 ja 16 000. Enimmäisarvon 400 Bq/m3 ylitysten osuudet olivat pien- ja kerrostaloasunnoissa 3,8 % ja 0,7 %, ja kaikissa asunnoissa 2,7 %. Vastaavat pien- ja kerrostaloasuntojen lukumäärät olivat 51 000 ja 8 000. Suurimmat radonpitoisuudet ovat Hämeen ja Kaakkois-Suomen alueella, johon kuuluvat maakunnat Itä-Uusimaa, Kymenlaakso, Päijät-Häme, Kanta-Häme, Pirkanmaa ja Etelä-Karjala. Näissä maakunnissa 29-51 % pientaloista ylittää 200 Bq/m3. Ryömintätilaisella perustuksella saavutetaan alimmat radonpitoisuudet. Radonpitoisuudet ovat korkeita maanvaraisella laatalla varustetuissa taloissa. Lisäksi rinne- tai kellariratkaisu, jossa alimman kerroksen ja asunnon välillä on avoin portaikko, vielä kasvattaa pitoisuuksia. Tähän on syynä maanvastaiset rakenteet, joiden läpi radonpitoinen ilma pääsee virtaamaan maaperästä sisätiloihin. Rakennuspohja vaikutti myös radonpitoisuuteen: Sora- ja hiekkamuodostumilla ja louhitulla kalliolla pitoisuudet olivat suurempia kuin muilla rakennuspohjilla. Korkeita pitoisuuksia on myös tiiviimmillä maalajeilla. Kevytsoraharkon käyttö kasvattaa vuotoja maaperästä. Koneellinen tulo- ja poistoilmanvaihto on radonin kannalta edullisempi kuin painovoimainen tai koneellinen poistoilmanvaihto. Uusien asuntojen radonpitoisuudet ovat 1960-luvulla alkaneen nousun jälkeen kääntyneet laskuun 2000-luvulla valmistuneissa asunnoissa. Laskuun on vaikuttanut ryömintätilaisen perustuksen ja koneellisen tulo- ja poistoilmanvaihdon yleistyminen. Myös radonin torjuntatoimet uudisrakentamisen yhteydessä ovat lisääntyneet. Hämeen ja Kaakkois-Suomen alueella radonputkisto on asennettu noin 64 %:iin vuoden 1995 jälkeen valmistuneista asunnoista, ja koko maassa vastaava luku on 24 %. Perustusrakenteiden tiivistäminen, joka on tärkeä osa radontorjuntaa, ei kuitenkaan ole yleistynyt toivotulla tavalla. Uudisrakentamisen radontorjunnan onnistumisella on ratkaiseva merkitys tavoiteltaessa alhaista asuntokannan radonpitoisuutta. Tutkimusraportti Radon suomalaisissa asunnoissa - otantatutkimus 2006 (STUK-A242) ilmestyi syksyllä 2009. VastuuhenkilöHannu Arvela Päivitetty 26.10.2010
|
/ Tutkimus |