Etusivu >
STUK >Ajankohtaista >Tiedotearkisto 2004 >Porakaivovesien radioaktiivisuus on hallittavissa oleva haitta

Porakaivovesien radioaktiivisuus on hallittavissa oleva haitta

27.8.2004

STUK selvitti suomalaisten kaivovesien radioaktiiviset aineet. Porakaivojen radon on suurin ongelma, mutta vedessä esiintyy myös muita luonnon radioaktiivisia aineita. Tutkimus antaa hyvän pohjan kansallisten määräysten valmisteluun.

Tutkimuksessa selvitettiin tärkeimmät luonnon radioaktiiviset aineet 288 porakaivon ja 184 maaperäkaivon vedestä. Tutkimus koski yksityiskaivoja, joista kymmenesosa suomalaisista saa talousvetensä.

Kaivovedessä esiintyviä luonnon radioaktiivisia aineita ovat radon, radium, uraani, radioaktiivinen lyijy ja polonium. Radonpitoisuuden keskiarvo porakaivovedessä oli 460 becquereliä litrassa (Bq/l) ja maaperän kaivovedessä 50 Bq/l. Suomessa korkein mitattu radonpitoisuus porakaivovedessä on ollut 77 000 Bq/l, tässä tutkimuksessa korkein mitattu pitoisuus oli 8600 Bq/l.

Talousveden radioaktiiviset aineet aiheuttavat porakaivoveden käyttäjälle keskimäärin 0,4 millisievertin säteilyannoksen vuodessa. Perinteisen maaperään kaivetun kaivon käyttäjä saa vedestä keskimäärin 0,05 millisievertin annoksen. Ylivoimaisesti suurimman annoksen aiheuttaa radon. Kokonaisuudessaan suomalaiset saavat eri lähteistä keskimäärin noin neljän millisievertin säteilyannoksen vuodessa.

Kuntien terveystarkastajat keräsivät tutkimusnäytteet vuonna 2001. Taloudet oli valittu satunnaisotannalla, joten ne edustavat hyvin suomalaisia kaivoveden käyttäjiä. Tutkimus toteutettiin yhdessä Geologian tutkimuskeskuksen kanssa ja sitä rahoitti sosiaali- ja terveysministeriö.

Veden radonpitoisuus kannattaa mitata

Tutkija Pia Vesterbackan mukaan kymmenen prosenttia kaikista Suomen porakaivoista eli noin 10 000 kaivoa ylittää sosiaali- ja terveysministeriön yksityiselle kaivovedelle asettaman laatusuosituksen 1000 Bq/l. Tämän vuoksi porakaivojen radonpitoisuus kannattaa aina mitata. Mittauksia tekevät paikalliset elintarvike- ja ympäristölaboratoriot ja Säteilyturvakeskus.

”Joskus tarvitaan toimenpiteitä myös uraanin, poloniumin tai radioaktiivisen lyijyn poistamiseksi”, tähdentää Pia Vesterbacka.

Jos veden radonpitoisuus on suuri tai siinä on haitallisia määriä muita radioaktiivisia aineita, kannattaa ensin harkita liittymistä kunnalliseen vesijohtoverkkoon tai yhteistä vedenhankintaa naapureiden kanssa. Jos tömä ei onnistu, Suomessa on saatavissa tehokkaita laitteita kaivoveden radioaktiivisten aineiden poistamiseksi.

Radon lisää syöpäriskiä

Säteilyannokseen liittyy aina syöpäriski. Käytännössä säteilystä johtuvia syöpiä on kuitenkin vähän, ja niiden erottaminen muista syistä johtuvista syöpätapauksista on lähes mahdotonta.

Radonia sisältävä vesi aiheuttaa juotuna säteilyannoksen mahalaukulle. Radon siirtyy ruoansulatuskanavasta vereen ja poistuu keuhkojen kautta uloshengityksen mukana. Vedessä olevat muut pitkäikäiset radioaktiiviset aineet lisäävät myös muiden elimien saamaa säteilyannosta.

Suuri osa veteen liuenneesta radonista vapautuu kaasuna huoneilmaan esimerkiksi pyykinpesun, saunomisen tai suihkun käytön yhteydessä. Huoneilman radon lisää keuhkosyöpäriskiä.

  

STUK-A 199 Kaivoveden luonnollinen radioaktiivisuus - otantatutkimus 2001; P. Vesterbacka, I. Mäkeläinen, T. Tarvainen, T. Hatakka, H. Arvela

Lisätietoja: 

Tutkija Pia Vesterbacka, puh. (09) 759 88 550

Tiedottaja Risto Isaksson, puh. (09) 759 88 208

Tiedotuspäivystys virka-ajan ulkopuolella, puh. 010 850 4761

www.stuk.fi

« Takaisin edelliselle sivulle



© STUK | www.stuk.fi