Umpilähteiden valvonta tiukkenee

Euroopan neuvosto antoi direktiivin radioaktiivista ainetta sisältävien umpilähteiden ja isännättömien lähteiden valvonnasta 22. joulukuuta 2003. Se täsmentää toiminnanharjoittajien ja valvontaviranomaisten velvoitteita siten, että aktiivisuudeltaan suuret säteilylähteet ovat yhtenäisen valvontaketjun alaisena koko elinkaarensa ajan.

Direktiivillä pyritään estämään yritysten mahdollisuudet säilyttää käytöstä poistettuja lähteitä tarpeettomasti varastoissaan ja varmistetaan, että lähteet ovat toiminnan harjoittajan jatkuvan tarkkailun alaisena.

Osana direktiivin valmistelutyötä Euroopan komissio rahoitti tutkimuksen jäsenvaltioissa olevista umpilähteistä ja niiden valvonnasta. Tutkimus osoitti, että käytöstä poistetut käyttäjien tiloihin varastoidut lähteet muodostivat suurimman riskin. Ne katoavat valvonnan piiristä helpoimmin.

Käytöstä poistoon varauduttava

Jäsenmaiden on saatettava voimaan direktiivin mukaiset kansalliset säädökset kahden vuoden kuluessa. Jo käytössä olevien lähteiden osalta vaatimukset on saatettava voimaan neljässä vuodessa. Merkittävin uusi vaatimus koskee taloudellista ennakkovarautumista käytöstä poistetusta lähteestä aiheutuviin kustannuksiin. Yrityksen on asetettava taloudellinen vakuus lähteen käytöstä poistoon niitä tilanteita varten, joissa se ei pystyisi siitä huolehtimaan. Vakuuden muoto ja summa on jätetty jäsenmaiden päätettäväksi.

Direktiivi koskee vain aktiivisuudeltaan suurimpia lähteitä, joita Suomessa on käytössä noin sata. Muita umpilähteitä on käytössä noin 6500. Maat voivat laajentaa vakuutta koskemaan myös pienempiä lähteitä. Näin on toimittu esimerkiksi Ranskassa.

”Suomessakin saattaisi olla järkevää laajentaa joitakin direktiivin vaatimuksia koskemaan myös pienempiä lähteitä, koska monet riskit ovat yhtä suuria. Pieniä lähteitä on usein yrityksessä useita, jopa satoja, joten katoamisen vaara on suurempi kuin yrityksessä, jossa on yksi iso lähde”, toimistopäällikkö Mika Markkanen STUKista kuvailee.