Ydinmateriaalien valvonta

Ydinmateriaalien valvonta

Ydinmateriaalivalvonnalla (safeguards) eli ydinaseiden leviämisen estämiseksi tarkoitetulla valvonnalla varmistutaan siitä, että ydinaineet ja muut ydinalan tuotteet pysyvät rauhanomaisessa, lupien ja ilmoitusten mukaisessa käytössä ja että ydinlaitoksia ja alan tekniikkaa käytetään vain rauhanomaisiin tarkoituksiin.

Ydinmateriaalivalvonnan perustana on kansainvälinen ydinsulkusopimus. STUK ylläpitää ja kehittää ydinmateriaalien kansallista valvontajärjestelmää tavoitteenaan huolehtia ydinsulkusopimuksen velvoitteiden täyttämisestä Suomessa.

Ydinmateriaalivalvonnan lähtökohtana on ydinaineiden kirjanpito ja raportointi. Toiminnanharjoittajan ja STUKin on koko ajan oltava selvillä kaikkien ydinaineiden sijainnista ja käytöstä.

Säteilyturvakeskus tarkastaa ydinvoimalaitoksilla olevat ydinaineet ja -materiaalit (sekä tuoreen että käytetyn polttoaineen) vähintään joka neljäs kuukausi, muita merkittäviä ydinaineiden ja -materiaalien käyttäjiä vuosittain ja pieniä toiminnanharjoittajia pääsääntöisesti vähintään joka toinen vuosi. Lisäksi IAEA tekee muutaman kerran vuodessa yllätystarkastuksen tai täydentävän tarkastuskäynnin johonkin suomalaiseen ydinmateriaalin käyttöpaikkaan. Näiden tarkastusten lisäksi STUK, IAEA ja Euroopan komissio tekevät kerran vuodessa perusteellisen inventaarin todentamisen kaikelle ydinvoimalaitoksen polttoaineelle. IAEA:n ja EU:n tarkastajat eivät liiku yksin tarkastuskohteissaan Suomessa, vaan STUKille on laissa asetettu velvoite osallistua aina näihin tarkastuksiin riippumattomana tarkastajana ja tarkkailijana.

Safeguards-valvonnassa eri verifiointimenetelmien avulla varmennetaan, että toiminnanharjoittajan (esim. voimalaitoksen) ilmoittamat ydinaineita koskevat tiedot ovat oikeita ja täydellisiä. Säteilyturvakeskus tekee ydinaineiden ja -materiaalien inventaaritarkastusten lisäksi myös ydinmateriaalivalvontajärjestelmien tarkastuksia ja ydinaineiden ainetta rikkomattomia mittauksia. Näillä mittauksilla pystytään toteamaan, että materiaalia ei ole muutettu tai korvattu ulkoapäin samalta vaikuttavilla valenipuilla. Mittaukset ovat osa STUKin toteuttamaa ydinaineiden kansallista valvontaa, ja ne toteutetaan kansallisen valvontasuunnitelman mukaisesti.

Kansainväliset velvoitteet

Ydinsulkusopimus

Kansainvälisen ydinmateriaalivalvonnan eli safeguards-valvonnan tavoitteena on varmistua, ettei ydinmateriaaleja siirretä rauhanomaisesta käytöstä ydinräjähteisiin ja ettei toiminnalla edistetä ydinaseiden leviämistä muutoinkaan. Valvonnan perustana on vuonna 1970 voimaan tullut ydinsulkusopimus.

Valvontasopimus ja sen lisäpöytäkirja

Suomi on solminut IAEA:n kanssa ydinsulkusopimuksen mukaisen valvontasopimuksen vuonna 1971. Suomen ja IAEA:n välinen sopimus oli ensimmäinen valtion solmima valvontasopimus IAEA:n kanssa, ja on ollut mallina myöhemmin neuvotelluille valtioiden ja IAEA:n välisille sopimuksille. Suomen liittyessä Euroopan Unioniin, vuonna 1995, tämä sopimus korvattiin Euroopan unionin ydinaseettomien jäsenvaltioiden, Euroopan atomienergiayhteisön (EAEC) ja IAEA:n välisellä valvontasopimuksella.

Valvontasopimuksen perusajatus on, että kun kaikki rauhanomainen materiaali on IAEA:n valvonnassa, ei valvonnan ulkopuolelle voi jäädä niin paljon materiaalia, että sen varaan voisi rakentaa kokonaisen salaisen ydinaseohjelman. Valtioilla on ilmoitusvelvollisuus kaikesta valvonnanalaisesta ydinmateriaalista, ja IAEA:lla on oikeus tarkastaa ilmoitettuja materiaaleja valtion ilmoittamissa paikoissa.

Persianlahden sodan jälkeen 1990-luvulla paljastunut Irakin salainen ydinohjelma käynnisti kansainvälisen hankkeen IAEA:n valvontaoikeuksien laajentamiseksi siten, että IAEA:n valvontajärjestelmä pystyy havaitsemaan myös salassa pidetyt ydinohjelmat. Käytännössä IAEA:n valvonnan laajentaminen toteutettiin valvontasopimuksen lisäpöytäkirjalla. Lisäpöytäkirjan nojalla IAEA saa valtioilta entistä laajemmat tiedot koskien valtion ydinpolttoainekiertoa, mukaan lukien tutkimus- ja kehityshankkeet. Lisäksi IAEA voi kerätä tietoja avoimista lähteistä, käyttää satelliitteja ja ottaa ympäristönäytteitä. Varmistuakseen valtion ilmoittamien tietojen oikeellisuudesta IAEA:lla on entistä laajemmat pääsyoikeudet tarkastaa ilmoitettuja toimintoja. Lisäksi IAEA voi tehdä tarkastuskäyntejä hyvin lyhyellä varoitusajalla. Valvontasopimuksen lisäpöytäkirja tuli voimaan Suomessa ja muissa EU-maissa 30.4.2004.

Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimus ja Komission (Euratom) Safeguards asetus

EU-jäsenyyden myötä Suomi kuuluu myös Euroopan atomienergiayhteisöön. Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimus, EAEC Treaty, vuodelta 1957 antaa perustan EU-maiden ydinmateriaalivalvonnalle. Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen mukaisesti Euroopan komission ydinmateriaalivalvontaviranomaisilla on oikeus valvoa, että jäsenmaissa ydinaineita käytetään ilmoitettuun käyttötarkoitukseen. Euroopan komission toteuttaman ydinmateriaalivalvonnan vaatimukset on yksityiskohtaisesti annettu komission safeguards-asetuksessa (Euratom).

Jaa tämä sivu

Yhteyshenkilö

Yhteyshenkilö