Arviot väestölle aiheutuvasta annoksesta

Ydinvoimalaitosten ympäristön asukkaiden saamaa säteilyaltistusta arvioidaan vuosittain voimalaitosten päästötietojen ja ympäristönäytteiden sekä meteorologisten mittausten perusteella.

Ydinvoimalaitosten päästöt laimentuvat tehokkaasti voimalaitosten ympärillä olevaan valtavaan ilma- ja vesimäärään, eli ilmakehään ja mereen. Sen seurauksena voimalaitosten ympäristöön ei kerry radioaktiivisia aineita kuin aivan pieniä pitoisuuksia, joita voidaan havaita ainoastaan herkillä mittausmenetelmillä (ks. ympäristön säteilyvalvonnan tulokset). Normaalikäytön päästömäärät ovat niin pienet, että niistä aiheutuvaa väestön säteilyannosta on mahdotonta mitata. Tämän vuoksi väestön säteilyannokset määritetään laskennallisesti.

Väestön säteilyaltistuksen laskennassa on määritelty niin sanottu kriittisen ryhmän yksilö (väestön eniten altistuvaa ihmisryhmää edustava henkilö), jolle voidaan yksilön asuinpaikan ja elintapojen perusteella arvioida aiheutuvan suurimmat säteilyannokset. Kyseessä ei ole oikea henkilö. Laskennassa on käytetty kuvitteellista henkilöä, joka asuu ydinvoimalaitoksen lähituntumassa. Hän syö pääasiassa voimalaitoksen ympäristöstä kerättyjä luonnontuotteita kuten marjoja, sieniä ja kaloja sekä hän juo läheisen maatilan maitoa ja käyttää paikallisia vilja- ja lihatuotteita. Lisäksi henkilö oleskelee ajallisesti paljon ydinvoimalaitoksen läheisillä rannoilla ja ui meressä. Tulos on hyvin konservatiivinen - käytännössä suurin mahdollinen säteilyannos, jonka henkilö voisi saada asuessaan ydinvoimalaitoksen ympäristössä. Todellisuudessa ydinvoimalaitosten ympäristön asukkaat saavat tätä paljon pienempiä säteilyannoksia.

Mikäli laitoksilta pääsisi radioaktiivisia aineita niin paljon, että ne lisäisivät säteilytasoa lähiympäristössä, tilanne voitaisiin havaita välittömästi laitoksia ympäröivillä valvontaverkoilla. Verkot koostuvat 1–5 kilometrin etäisyydellä olevista mittausasemista, joiden tiedot välittyvät automaattisesti laitosten tietokoneille ja ovat milloin tahansa Säteilyturvakeskuksen tarkastettavissa. Jos annosnopeus jollakin asemalla nousee yli hälytysrajan 0,4 mikrosievertiä tunnissa, järjestelmä lähettää automaattisesti hälytysviestin STUKin päivystysryhmälle. Suomen taustasäteily vaihtelee välillä 0,05–0,30 mikrosievertiä tunnissa (µSv/h).

Väestön eniten altistuneen (kriittisen) ryhmän yksilön laskennallinen säteilyannos Loviisan ydinvoimalaitoksen ympäristössä. Vuonna 2013 säteilyannos oli noin 0,07 mikrosievertiä eli alle 0,1 prosenttia valtioneuvoston päätöksessä asetetusta rajasta (100 mikrosievertiä). Suomalaisen keskimääräinen säteilyannos vuodessa on noin 3200 mikroSv (3,2 millisievertiä). Loviisan laitos laski vuosina 1998, 2001, 2004, 2009 ja 2013 matala-aktiivista haihdutusjätettä suunnitellusti mereen. Tämän seurauksena kyseisten vuosien kriittisen ryhmän annokset ovat olleet muita vuosia suuremmat.

Väestön eniten altistuneen (kriittisen) ryhmän yksilön laskennallinen säteilyannos Olkiluodon ydinvoimalaitoksen ympäristössä. Vuonna 2014 säteilyannos oli noin 0,05 mikrosievertiä eli alle 0,1 prosenttia valtioneuvoston päätöksessä asetetusta rajasta (100 mikrosievertiä).

Jaa tämä sivu

Yhteyshenkilö

Yhteyshenkilö