Milla Korhonen tutkii mahdollisuuksia ennaltaehkäistä säteilylähteille sattuvia vahinkoja

Diplomityöntekijä Milla Korhosella on Säteilyturvakeskuksessa (STUK) mielenkiintoinen tehtävä. Hän selvittää, miten maaliskuussa sattuneesta cesium-vuodosta saataisiin talteen kaikki mahdollinen oppi. Tavoitteena on ennaltaehkäistä säteilylähteille sattuvat vahingot.

Radioaktiivisia pienjätteitä käsittelevässä yrityksessä viime maaliskuussa rikkoutunut säteilylähde saastutti toiminnanharjoittajan ja STUKin toimitiloja. Tapaus ei aiheuttanut ihmisille vaaraa, mutta jälkien puhdistaminen oli iso työ, koska säteilylain vaatimukset tilojen puhtaudesta ovat tiukat.

STUK päätti ottaa tapauksesta kaiken mahdollisen opin. STUKin pyynnöstä Onnettomuustutkintakeskus tekee asiasta riippumattoman selvityksen. Osa reagointia oli myös sisäisen selvityksen tekeminen. Tätä projektia tukemaan palkattiin tekniikan ylioppilas Milla Korhonen, joka tekee aiheesta diplomityön. Korhonen aloitti elokuun alussa. Pesti kestää puoli vuotta.

Säteilylähteitä käytetään teollisuudessa usein haastavissa olosuhteissa. Suurin ongelma on korroosio, joka tyypillisesti iskee hitsaussaumaan, toteaa Milla Korhonen.

”Minä selvitän teollisuudessa käytettävien umpilähteiden ikääntymiseen liittyviä asioita. Ydinvoimaloissa on luonnollisesti selvitetty materiaalien säteilynkestävyyttä, mutta vastaavaa tutkimustietoa teollisuuden umpilähteistä on varsin vähän”, Korhonen toteaa.

Teollisuudessa säteily ei tietenkään ole niin voimakasta kuin ydinvoimalaitoksessa, mutta umpilähteitä on käytössä useita tuhansia ja niitä käytetään olosuhteissa, joissa ne voivat joutua alttiiksi kosteudelle ja kemikaaleille.

”Kävin itsekin tehtaassa, jossa oli käytössä noin 150 umpilähdettä. Ne ovat säteilysuojuksessa, mutta höyry ja kemikaalit voivat vaikuttaa niihin. Umpilähteitä, jotka mittaavat muun muassa nesteen pinnan korkeutta, löytyy paljon muun muassa sellu- ja paperitehtaista, joissa käytetään yleisesti lipeää”, Korhonen kertoo.

Diplomityössään Korhonen tutkii esimerkiksi sitä, mitkä voivat osoittautua umpilähdekapseleiden heikoiksi kohdiksi.

”Ongelmaksi saattaa muodostua teräksisten kapseleiden korroosio. Todennäköisimpiä korroosion paikkoja ovat hitsaussaumat.”

Teräksistä kapselia kuormittavat siis sisältäpäin säteily ja ulkoa mahdollinen mekaaninen rasitus. Korhonen tutkii itse ja tutkituttaa muualla kapseleiden ominaisuuksia ja käyttäytymistä vaihtelevissa olosuhteissa. Hän saa myös käyttöönsä tyhjiä kapseleita testausta varten.

Korhonen muistuttaa, että kapseleissa käytettävien radioaktiivisten aineiden puoliintumisaika on merkittävä tekijä, kun arvioidaan umpilähteiden turvallisuutta. Jos kapselin sisällä käytetään ainetta, jonka puoliintumisaika on esimerkiksi alle viisi vuotta, kapseli tuskin ehtii umpilähteen käyttöiän aikana kärsiä merkittäviä vahinkoja. Jos aineen puoliintumisaika on yli 30 vuotta ja lähdettä käytetään vaikeissa olosuhteissa, tilanne voi olla toinen.

Korhonen tuli STUKiin radioaktiivisia pienjätteitä käsittelevässä yrityksessä tapahtuneen cesium-vuodon takia. Miten maaliskuussa rikkoutuneen umpilähteen tutkinta edistyy?

”Lähde tutkitaan huolellisesti. Koska Suomessa ei ole sopivaa laboratoriota, tutkimus tehdään Belgiassa. Sieltä saamme tutkimusraportin. Sitten tiedämme tapauksesta enemmän”, Korhonen toteaa.

STUK palkkaa opiskelijoita

STUK palkkaa vuosittain 10–15 opiskelijaa kesätöihin tai opinnäytetyötä tekemään. STUKin kokemukset opiskelijoista ovat hyviä. Nuoret tuovat työyhteisöön uusia ajatuksia. Joillekin opiskelijoille myös aukeaa jatkopesti tai jopa vakituinen työ STUKissa. Diplomityötä STUKiin alun perin tuli tekemään nykyinen pääjohtaja Petteri Tiippanakin.

Myös Korhonen on katsonut STUKia tulevaisuus kiikarissa.

”STUK on mielenkiintoinen työpaikka, jossa tehdään jänniä projekteja”, hän pohtii.


Teksti ja kuvat: Viestinnän asiantuntija Jarmo Lehtinen, STUK

Jaa tämä sivu