STUK kiinnittää erityishuomiota vanhojen säteilylähteiden turvallisuuteen

Korroosiovauriot suurin uhka

Säteilyturvakeskus (STUK) kiinnittää teollisuuden säteilylähteiden valvonnassa entistä enemmän huomiota vanhoihin umpilähteisiin. Niissä suurin turvallisuusuhka on korroosio.

Tarkastaja Milla Korhonen on tehnyt STUKin rahoituksella diplomityön umpilähteiden ikääntymisestä. Korhonen analysoi lähteiden turvallisuutta valmistuksessa, mekaanisessa rasituksessa, käsittelyssä, korroosion vuoksi ja poikkeuksellisissa tapahtumissa.

”Selvästi suurin uhka lähteiden tiiviydelle on korroosio. Joskus korroosio voi olla todella nopeaa, jos olosuhteet ovat sille otolliset. Siksi vanhojen lähteiden kuntoa pitää tarkkailla riittävän usein”, Korhonen tähdentää.

Toiseksi tärkein turvallisuusuhka tulee umpilähteiden käsittelystä. Myös käsittelyvahingot liittyvät usein korroosioon, sillä lähteeseen käsittelyn yhteydessä tullut naarmu voi olla se heikko kohta, josta korroosio alkaa.

Suomessa säteilylain uudistuksessa johtolanka on valvonnan suuntaaminen entistä enemmän sinne, missä uhka on suurin, joten johtopäätös on selvä. Vanhojen umpilähteiden toimintakuntoa on syytä valvoa tarkasti. Luonnollisesti muistakin umpilähteiden turvallisuuteen liittyvistä asioista on huolehdittava.

Milla KorhonenTeollisuudessa käytettäville umpilähteille suunnitellaan säädettäväksi yläikäraja, jonka jälkeen ne on pakko uusia, kertoo tarkastaja Milla Korhonen. Kärryjen kyydissä on umpilähteen säteilysuojus, jonka sisällä ei ole säteilylähdettä.
 

Korhonen tuli STUKiin diplomityöntekijäksi, mutta on nyt tarkastaja. Hän pääsee siis kenttätyöhön valvomaan umpilähteitä.

Säteilylain uudistuksen yhteydessä myös STUKin ohjeistoa uudistetaan. Korhosen tutkimus johtaa umpilähteiden valvontaa koskevien ohjeiden muuttumiseen.

”Vanhoille umpilähteille on tarkoitus säätää yläikäraja, jonka jälkeen ne on uusittava. Myös pyyhintäkokeiden tekemistä koskevat vaatimukset ovat muuttumassa”, Korhonen toteaa.

Umpilähteiden käyttöikään vaikuttaa ratkaisevasti se, millaisissa olosuhteissa niitä käytetään. Vaikkapa sellutehtaissa, joissa on käytössä runsaasti lähteitä, ne saattavat altistua esimerkiksi lämmönvaihteluille, kosteudelle ja kemikaaleille.

Eri tyyppiset lähteet ovat myös korroosiolle eri tavalla alttiita. Esimerkiksi gammalähteissä teräskuori on yleensä saman paksuinen koko kapselissa, mutta beta-lähteiden kapseleissa on usein ikkuna, jossa teräskuori on hyvin ohut.

Radioaktiivisen aineen olomuoto vaikuttaa erityisesti siihen, miten todennäköistä aineen leviäminen on lähteen mahdollisesti rikkoutuessa.

”Uusimmissa umpilähteissä radioaktiivinen aine on lasisessa tai keraamisessa muodossa. Tämä kehitys on hyvä, koska tällöin radioaktiivinen aine ei pääse niin helposti leviämään kuin jauhemainen radioaktiivinen aine, jollaisia aikaisemmin enemmän käytettiin. Uudet lähteet ovat siis yleensä vanhoja turvallisempia”, Korhonen toteaa.

Suomessa teollisuudessa on käytössä useita tuhansia umpilähteitä. Niitä käytetään esimerkiksi pinnankorkeus- ja tiheysmittauksissa. Suomessa umpilähteille ei ole tapahtunut ihmisen terveyttä uhkaavia vahinkoja.

Teksti ja kuva
Viestinnän asiantuntija Jarmo Lehtinen, STUK

Teksti on julkaistu STUKin Säteilyuutiset- sekä Teollisuuden ja tutkimuksen ProInfo-uutiskirjeissä.

Jaa tämä sivu