Vastuut terveydenhuollon säteilytoiminnassa

Säteilylain mukaan lääkärin on arvioitava säteilylle altistavan tutkimuksen oikeutus aina etukäteen ottaen huomioon toimenpiteen tarkoitus sekä kohteena olevan henkilön ominaisuudet.

Hoitava lääkäri arvioi ensin oikeutuksen

Oikeutuksen arvioi ensin potilasta hoitava lääkäri, jolla tulee olla perustiedot säteilyn terveydellisistä vaikutuksista ja potilaan säteilyaltistuksesta toimenpiteissä. Lääkärin tulee mahdollisuuksien mukaan hankkia tarpeellinen tieto myös potilaan aikaisemmista tutkimuksista.

Tutkimuksen oikeutusta harkittaessa on hyvä käyttää apuna esimerkiksi kansallisia tai kansainvälisiä lähettämissuosituksia sekä tietoa tutkimusten tyypillisistä säteilyannoksista, ja lääkäri voi tarvittaessa konsultoida kyseisen alan erikoislääkäriä. Mahdolliset vaihtoehtoiset tutkimusmenetelmät, kuten ultraääni, magneettitutkimus ja muut vähemmän säteilylle altistavat tutkimukset, tulee huomioida. Erityisesti lapselle, nuorelle aikuiselle tai raskaana olevalle naiselle tehtävän tutkimuksen oikeutus on harkittava huolellisesti. Myös rutiininomaisesti tehtävien tutkimusten tarve on harkittava tarkasti.

Toimenpiteestä vastaava lääkäri varmistaa oikeutuksen ja optimoinnin

Säteilylle altistavasta toimenpiteestä vastuussa oleva lääkäri on velvollinen varmistumaan toimenpiteen oikeutuksesta ja optimoinnista. Vastuussa oleva lääkäri on useimmiten radiologian erikoislääkäri tai isotooppilääketieteen erikoislääkäri. Esimerkiksi leikkaussalissa, gastroenterologisissa toimenpiteissä ja kardiologiassa vastuussa olevana lääkärinä voi puolestaan toimia kyseisen alan erikoislääkäri, jolla on tarpeelliset tiedot säteilysuojelusta.

Tutkimuksesta vastuussa oleva lääkäri voi tarvittaessa neuvotella oikeutuksesta hoitavan lääkärin kanssa, vaihtaa tutkimusta tai kieltäytyä tutkimuksesta. Tutkimuksesta kieltäytyminen ja sen syyt tulee aina kirjata potilasasiakirjoihin ja siitä tulee informoida lähettävää yksikköä ja potilasta.

Potilaalle täytyy kertoa toimenpiteen hyödyistä ja haitoista

Potilaalle tulee tarjota tietoa hänelle suunnitellusta säteilyaltistusta aiheuttavasta tutkimuksesta ja sen vaihtoehdoista avoimesti ja rehellisesti, jotta hän voi hyväksyä tutkimuksen tai kieltäytyä siitä (Laki potilaan asemasta ja oikeuksista).

Tiedonjakamisessa on tärkeää huomioida potilaan lähtökohdat, eikä turhaa pelkoa tule aiheuttaa. On luontevaa, että hoitava lääkäri ensisijaisesti huolehtii tiedottamisesta arvioidessaan tutkimuksen oikeutusta. Kuvantamisyksikön hoitaja tai lääkäri voi antaa tarvittaessa potilaalle lisätietoja.

Röntgenhoitaja tarkistaa laitteet ja suojaukset

Ennen säteilyn kohdistamista ihmiseen toimenpiteen suorittajan, eli useimmiten käytännössä röntgenhoitajan, erityisenä velvollisuutena on varmistaa, että

  • säteilylähteen varo- ja suojausjärjestelmät ovat kunnossa ja käytettävät laitteet toimivat moitteettomasti
  • potilas on asianmukaisesti suojattu ja säteilyaltistus on rajattu niihin kehon osiin, joihin säteily on tarkoitus kohdistaa
  • potilaalle annettava radioaktiivinen lääke on asianmukaisesti tarkastettu.

Vastuut on määritelty säännöksissä ja ohjeissa

Säteilylain 10. luvussa määritellään vastuut ionisoivalle säteilylle altistavaa lääketieteellistä toimenpidettä suoritettaessa. Säteilyn lääketieteellisestä käytöstä annetussa sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa (423/2000) on säädetty lähettävän lääkärin, toimenpiteestä vastuussa olevan lääkärin ja toimenpiteen suorittajan pätevyysvaatimuksista. Ohjeessa ST 1.7 on annettu vaatimukset terveydenhuollon säteilyn käyttöön osallistuvan henkilöstön säteilysuojelukoulutuksesta perus-, erikoistumis- ja täydennyskoulutuksen osalta.

 

Jaa tämä sivu

YHTEYSTIEDOT YHTEYSTIEDOT

Säteilyn käyttö terveydenhuollossa
Puhelin 09 759 88 246
Hammasröntgentutkimukset
Puhelin 09 759 88 520 tai 09 759 88 300
Eläinröntgentutkimukset
Puhelin 09 759 88 246