Vaatimukset mittareille

Säteilymittareiden on oltava asianmukaisesti kalibroituja. Mittaria valittaessa on varmistuttava siitä, että mittarilla pystytään mittaamaan kyseistä säteilylaatua ja annosnopeutta.

Tärkeimmät asiat mittaria valittaessa ovat mittarin soveltuvuus käyttötarkoitukseen eli että se on tarkoitettu mitattavana olevan säteilylaadun mittaamiseen, sekä se, että mittari on kalibroitu ja se on riittävän tarkka. Mittareille asetetut vaatimukset vaihtelevat sen mukaan, mihin tarkoitukseen mittaustuloksia käytetään. Myös mittarin oikeaan käyttöön on kiinnitettävä huomiota, jotta mittaustulos edustaa riittävän hyvin vallitsevia altistusolosuhteita.

Mittarin valinta

Mittaria valittaessa on varmistuttava siitä, että mittarilla pystytään mittaamaan kyseistä säteilylaatua ja annosnopeutta, energia-alue on sopiva, mittari on ominaisuuksiltaan käyttötilanteeseen soveltuva eivätkä vallitsevat ympäristöolosuhteet vaikuta hallitsemattomasti mittaustulokseen. Pulssimuotoista säteilyä tai erittäin suuria annosnopeuksia mitattaessa on erityisesti varmistuttava mittarin toimintakyvystä.

Kalibrointi ja mittarin toimintakunnon tarkkailu

Säteilymittareiden on oltava asianmukaisesti kalibroituja. Kalibroinnilla tarkoitetaan mittauslaitteen näyttämien arvojen ja mittaussuureen arvojen välisen yhteyden määrittämistä eli kalibrointikertoimen ja sille arvioidun epävarmuuden määrittämistä. Säteilymittarit kalibroidaan laboratoriossa, jolla on jäljitettävyys säteilyn kansainvälisiin mittanormaaleihin. Kalibrointi on tehtävä ennen mittarin käyttöönottoa ja sen jälkeen vähintään kerran viidessä vuodessa, ellei mittausmenetelmää tai toimintaa hyväksyttäessä tai muutoin ole toisin edellytetty. Valmistajan suorittama ensikalibrointi on usein riittävä säteilymittarin käyttöönottoa varten.

Kalibrointi on tehtävä sille energia-alueelle, jolla mittaria on tarkoitus käyttää. Joissakin tilanteissa kalibroinnille on asetettu lisävaatimuksia. Vaatimukset esitetään ohjeessa ST 1.9 tai erikseen hyväksyntäpäätöstä tehtäessä.

Kalibrointien välillä mittarin toimintakunto on tarkistettava säännöllisin välein. Tähän kuuluu mittarin yleiskunnon tarkistus ja toimintakoe käyttäen sopivaa säteilylähdettä.

Kalibroinnin yhteydessä mittarin näyttämää ei yleensä säädetä. Jotta todellinen säteilysuureen arvo saadaan selville, tulee mittarin näyttämä kertoa kalibrointikertoimella. Kalibrointikerroin voi riippua mitattavasta säteilylaadusta.

Mittaustarkkuus säteily- ja annosmittauksissa

Kaikkiin mittauksiin sisältyy epävarmuustekijöitä, joiden vaikutusta mittaustulokseen arvioidaan mittausepävarmuusarviossa. Mittaustulosten epävarmuutta koskevat vaatimukset on esitetty ohjeen ST 1.9 liitteessä C.

Alla olevassa taulukossa on listattu mittausepävarmuuteen liittyvät käsitteet. Kaikki määritellyt käsitteet on ilmoitettu suhteellisina eli ne ilmoittavat, kuinka monta prosenttia käsitteen arvo on mittaustuloksen arvosta (epävarmuus, virhe ja perusvirhe), todennäköisyydestä 1 (luottamustaso) tai mittaustulosten keskiarvosta (keskihajonta).

Käsite Selitys
Mittausepävarmuus, epävarmuus (uncertainty of measurement) Virherajat, joiden sisällä mitattavan suureen oikea arvo todennäköisimmin on.
Laajennettu epävarmuus (expanded uncertainty) Kattavuuskertoimella kerrottu epävarmuus.
Kattavuuskerroin (coverage factor) Kerroin, jolla epävarmuus kerrotaan laajennetun epävarmuuden saamiseksi. Kattavuuskerroin osoittaa luotettavuustason: kerroin 1 = luotettavuustaso 68 %, kerroin 2 = luotettavuustaso 95 %.
Luotettavuustaso (level of confidence) Todennäköisyys, jolla mittavan suureen oikea arvo on virherajojen sisällä.
Keskihajonta (standard deviation of the mean) Mittaustulosten ja niiden keskiarvon erotusten neliöiden aritmeettisen keskiarvon positiivinen neliöjuuri.
Perusvirhe (intrinsic error of measuring instrument) Virhe, joka on määritetty perusoloissa.
Virhe (error) Mittaustuloksen ja mittavan suureen oikean arvon erotus.

 

Jaa tämä sivu

ST-OHJEET

MUUALLA PALVELUSSA