Radiotaajuisella sähkömagneettisella säteilyllä (RF) pyritään toivottuun hoitotulokseen lämmittämällä ihonalaisia kehonosia. Jos ihoon kohdentuu oletettua enemmän energiaa, voi seurauksena olla ihon pistelyä ja punoitusta, pahimmassa tapauksessa palovamma.

RF-säteilyllä (radio frequency) tarkoitetaan radiotaajuista säteilyä. RF-säteilyllä pyritään saamaan toivottuja hoitotuloksia lämmittämällä ihonalaisia kehonosia. RF-säteilylle on Suomessa enimmäisarvot, joita ei saa ylittää muussa kuin lääketieteellisessä hoidossa.

RF-säteilyssä suuri määrä sähkömagneettista energiaa kohdennetaan suoraan iholle ja ihonalaisiin kudoksiin, jolloin on olemassa palovamman vaara. RF-säteilyn imeytyminen ihoon ja ihonalaisiin kudoksiin vaihtelee muun muassa ihon johtavuuden, hoitopään pinta-alan ja muodon mukaan sekä käytettävän taajuuden mukaan, joten ihoon saattaa kohdentua oletettua enemmän energiaa ja seurauksena on lievimmässä tapauksessa ihon pistelyä ja punoitusta, pahimmassa tapauksessa jopa kolmannen asteen palovamma. Osa vauriosta saattaa muodostua ihon pintakerroksen alla, jolloin kaikkia vammoja ei välttämättä havaitse päällisin puolin.

Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen (294/2002) liitteessä 5 esitetään enimmäisarvot RF-säteilylle. Enimmäisarvot ilmoitetaan ominaisabsorptionopeutena eli SAR-arvona, joka kuvaa kehoon imeytyvän radiotaajuisen tehon määrää. Suurin sallittu SAR-arvo on päässä ja vartalossa 2 W/kg ja raajoissa 4 W/kg.

Jaa tämä sivu