|
|
Ulkoilman radioaktiivisten aineiden mittaustuloksetAlla olevissa kuvaajissa näkyy cesiumin radioaktiivisen isotoopin, cesium-137:n (Cs-137), aktiivisuuspitoisuudet pintailmassa kahdeksalla paikkakunnalla. Säännöllisesti havaittava Cs-137 on suurimmalta osin peräisin 1986 tapahtuneesta Tšernobylin ydinvoimalaitosonnettomuudesta. Maaliskuussa 2011 Fukushiman ydinvoimalaitosonnettomuuden seurauksena ilmakehään vapautunutta Cs-137:ä kulkeutui Suomeenkin aiheuttaen tilapäisen nousun aktiivisuuspitoisuuksissa. Cs-137:n lisäksi Suomessa havaittiin muitakin Fukushimasta peräisin olevia radioaktiivisia aineita. Näistä radioaktiivisen jodi-131:n (I-131) aktiivisuuspitoisuus Helsingin pintailmassa on esitetty STUKin Fukushima-sivulla. Muiden kuin Fukushimasta peräisin olevien keinotekoisten radioaktiivisten aineiden havainnot on esitetty taulukossa sivun lopussa. Keinotekoisten radioaktiivisten aineiden aktiivisuuspitoisuudet ovat olleet pieniä, eikä näillä ole terveysvaikutuksia. Aktiiviisuuspitoisuuden mittayksikkönä alla olevissa kuvaajissa ja taulukossa on käytetty mikrobecquereliä kuutiometrissä ilmaa (µBq/m3). Yhden µBq/m3 aktiivisuuspitoisuus tarkoittaa keskimäärin yhden radioaktiivisen atomin hajoamista yhdessä kuutiometrissä ilmaa miljoonan sekunnin (11.6 vuorokautta) aikana. Esimerkiksi keskimääräinen radonin aktiivisuuspitoisuus suomalaisten asuntojen huoneilmassa on noin 120 becquereliä kuutiometrissä, eli noin 100 000 000 kertaa suurempi kuin tyypillisesti havaittavat keinotekoisten radioaktiivisten aineiden pitoisuudet ulkoilmassa.
Muita poikkeuksellisia havaintojaHiukkaskeräysasemilla tehdyt muut keinotekoisten radioaktiivisten aineiden havainnot viime vuosilta. Tätä vanhempia mittaustuloksia löytyy sivulta Keinotekoiset radionuklidit ulkoilmassa vuosina 2006-2011. Fukushiman ydinvoimalaitosonnettomuudesta peräisin olevien radioaktiivsten aineiden havainnot on esitetty julkaisussa Ympäristön säteilyvalvonta Suomessa, Vuosiraportti 2011.
Päivitetty
22.4.2013
|