Aurinkokuntamme, johon maapallo ja muut planeetat kuuluvat,
oletetaan syntyneen kasautumalla kivimeteoriittien kaltaisesta
aineksesta noin 4,6 miljardia (4600 miljoonaa) vuotta sitten.
Maapalloon kasaantuneet luonnon radioaktiiviset aineet ovat
peräisin jo aurinkokuntaamme varhaisemmalta ajalta. Luonnon
radioaktiivisten hajoamissarjojen lähtöaineet ovat: uraani 238
(uraanisarjan lähtöaine), uraani 235 (aktiniumsarjan lähtöaine) ja
torium 232 (toriumsarjan lähtöaine) sekä kalium 40. Ulkoisen
säteilyn annokseen vaikuttavat eniten uraani 238:n ja torium 232:n
hajoamissarjat sekä kalium 40. Luonnon kaliumista noin 0,0117 % on
radioaktiivista kalium 40:tä. Uraani 235:n merkitys ulkoisesta
gammasäteilystä on hyvin vähäinen.
Uraani 238:n puoliintumisaika on noin 4,5 miljardia vuotta eli
puolet maapallon syntyvaiheessa olleesta uraani 238:sta on tähän
päivään mennessä hajonnut. Kalium 40:n puoliintumisaika on noin 1,3
miljardia vuotta. Toriumin puoliintumisaika on näitä pidempi (noin
14 miljardia vuotta) eli siitä on hajonnut vielä vähemmän.
Puoliintumisajat ovat niin pitkiä, että miljoonan vuoden
takaisen tilanteen voidaan katsoa olleen maankamarasta aiheutuvan
ulkoisen gammasäteilyn suhteen lähes samanlainen kuin nykyisin.
Taustasäteilyksi lasketaan myös ihmiseen kohdistuva kosminen
säteily avaruudesta. Siltä ei voi suojautua edes rakennusten
sisällä. Kosmisen säteilyn annosnopeuteen maanpinnalla vaikuttavat
ilmakehän ja maan magneettikentän ominaisuudet. En ole asiantuntija
vastaamaan siihen, minkäläinen tilanne on vallinnut noin miljoona
vuotta sitten.
Nykyihminen saa maankamaran ja rakennusten aiheuttamasta
gammasäteilystä ulkoista säteilyannosta keskimäärin noin 0,5
millisievertiä vuodessa. Kosminen säteily avaruudesta aiheuttaa
noin 0,3 millisievertin annoksen vuodessa.
