Uraanin talteenotto
Enon Paukkajanvaarassa louhittiin 1950–1960 -lukujen vaihteessa runsaat 30 tonnia uraania. Toiminnan seurauksena alueelle jäi luonnolliset säteilytasot selvästi ylittävää jätekiveä ja rikastushiekkaa. Näistä jätteistä huolehdittiin 1990-luvun puolivälissä ja vuonna 2001 STUK totesi kaivosjätteet hyväksytysti loppusijoitetuiksi. Kaivoksessa työskentelevät altistuvat radonilleUlkoinen säteily ja radonkaasu altistavat uraanikaivoksissa työskenteleviä säteilylle. Radon on erityisen ongelmallinen maanalaisissa kaivoksissa, mutta myös niissä työskentelyolosuhteet voidaan saada hyväksyttävälle tasolle huolehtimalla riittävästä ilmastoinnista ja peittämällä jätealueet. Radonin pääsy kaivosalueelta ilmaan ja ympäristöön riippuu muun muassa malmin uraanipitoisuudesta ja louhintamenetelmästä. Haittoja voidaan vähentää hyvällä toimintojen suunnittelulla. Radonpitoisuudet myös laimenevat nopeasti ilmavirtausten mukana kulkeutuessaan kauemmas kaivosalueelta. Radonaltistusta uraanikaivoksen lähiympäristössä voitaisiin ehkä verrata suomalaisten asuntojen radontorjunnassa asetettuun toimenpiderajaan, 200 becquereliin kuutiometrissä. Jos Suomeen perustettaisiin uraanikaivos, huolehdittaisiin varmasti siitä, että radonaltistus sen lähiympäristössä jäisi vähäiseksi toimenpiderajaan verrattuna. Luvanhaltija huolehtii radioaktiivisista jätteistäUraanikaivosalueella on yleensä myös uraanimalmin rikastamo. Kaivos- ja rikastustoiminnassa syntyy radioaktiivisia jätteitä, jotka ovat ydinenergialainsäädännön alaisia. Luvanhaltija on velvollinen huolehtimaan jätteiden käsittelystä ja loppusijoituksesta sekä kaikista aiheutuvista kustannuksista.
Kaivostoiminnan aikana alueella on ympäristöstä eristettyjä lietemäisiä jätteitä sisältäviä altaita. Käytäntönä on, että nämä jätteet joko siirretään loppuun louhittuun kaivoskuoppaan tai kootaan kaivosalueelle tehtyihin eristysmateriaaleilla vuorattuihin altaisiin. Lisäaineiden avulla jäte saadaan kovetettua lähes liukenemattomaksi ja vettä läpäisemättömäksi. Läjitysalueen täytyttyä sen päälle rakennetaan maa-aineksista eristävä peitekerros. Hyvin hoidettuna uraanikaivostoiminnan jätteistä ei aiheudu merkittävää ympäristöhaittaa, mutta jätealuetta on tarkkailtava eristyskerrosten mahdollisen heikentymisen havaitsemiseksi. Kaivokselle tarvitaan lupaUraanin tai toriumin tuottamiseen tarkoitettuun kaivos- ja rikastustoimintaan tarvitaan valtioneuvoston myöntämä lupa. Uraani- tai toriumpitoisen malmin tai malmirikasteen tuontiin tai vientiin tarvitaan toinen lupa, jonka myöntää tapauksesta riippuen Säteilyturvakeskus tai työ- ja elinkeinoministeriö. On myös mahdollista, että uraania otetaan talteen muun kaivos- ja rikastustoiminnan yhteydessä. Tällöin vaadittava uraanipitoisuus kannattavalle tuotannolle on huomattavasti alempi kuin varsinaiselle uraanikaivostoiminnalle vaadittavat pitoisuudet ja vastaavasti toiminnassa syntyvistä jätteistä voidaan huolehtia yksinkertaisemmin menetelmin. LisätietoaUsein kysyttyä uraanista, uraanin etsinnästä ja kaivoksista Julkaisut
Lausunnot ja selvitykset
Lisätietoa ministeriöiden sivuillaYmpäristöministeriö: Kaivokset ja ympäristö Työ- ja elinkeinoministeriö: Uraanin valtaustilanne Päivitetty 27.4.2012
|
