Talvivaaran ympäristön vesissä ei ole tavanomaista suurempia uraanipitoisuuksiaTalvivaaran ympäristön vesien uraanipitoisuuksia (uraani-238) on määritetty vuoden 2010 aikana. Vesien uraanipitoisuudet eivät ole olleet tavanomaisesta poikkeavia. Lähde- ja kaivovesien uraanipitoisuudet on määritetty kahdestatoista paikasta Talvivaaran kaivoksen lähialueelta. Pitoisuudet olivat samaa suuruusluokkaa tai pienempiä kuin suomalaisissa rengaskaivoissa yleensä. Yhden porakaiviveden uraanimäärä oli hieman suurempi, kuitenkin pienempi kuin suomalaisten porakaivojen uraanipitoisuudet keskimäärin. Talvivaaran ympäristön luonnonvesien uraanipitoisuudet on määritetty noin 50 lähialueen joki-, puro- ja järvivedestä. Pitoisuudet vaihtelivat paljon, kuten tällaisissa vesissä yleensäkin. Suurimmillaankin ne olivat kuitenkin samaa suuruusluokkaa kuin esimerkiksi Itä- ja Keski-Uudellamaalla. Talvivaaran kipsisakka-altaassa olevasta lietteestä on myös tehty uraanipitoisuuden määritystä. Pitoisuudet vaihtelivat näytteenottotavasta ja -ajasta riippuen 300–900 Bq/kg uraani-238-aktiivisuutta. Lietteessä olevan uraanin havaittiin olevan kiinnittyneenä kipisisakkaan, eli se ei ollut veteen liukenevassa muodossa. Kansainvälisissä suosituksissa annetaan raja-arvot, jota pienempiä aktiivisuuspitoisuuksia sisältävien jäteaineiden huoltoa ei ole tarpeen säädellä säteilysuojelullisista syistä. Uraani-isotoopeille ja niiden tytäraineille kyseinen aktiivisuuspitoisuuden raja-arvo on 1000 Bq/kg. Päivitetty 18.1.2011
|
|