YK on helmikuussa 2002 julkaissut raportin (pdf) (The Human Consequences of the Chernobyl Nuclear Accident), joka kuvaa Tshernobylin tapahtuman seurauksia humanitaariselta näkökannalta. Raportin laatijat ovat kansallisia ja kansainvälisiä asiantuntijoita ekologian, terveyden ja talouden alalta. Raportin pääsanoma on, että on aika muuttaa suuntaus humanitaarisesta avusta ohjelmaan, joka tähtää kestävään taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen kehitykseen. Tämä on ensisijaisesti kyseisten maiden hallitusten tehtävä, mutta kansainvälistä tukea tarvitaan myös.

Tshernobyl-tukijärjestelmä
Yleinen terveydentila alueilla
Psykososiaalinen ulottuvuus
Tulevaisuuden näkymä

Raportissa todetaan, että tapahtuma oli paitsi teknologinen myös humanitaarinen katastrofi. Saastuneella alueella asuvat sekä alueelta pois siirretyt ihmiset kärsivät edelleen sen vaikutuksesta terveyteen, sosiaalisiin oloihin ja toimeentulomahdollisuuksiin. Kaikki nämä vaikutukset nivoutuvat tiiviisti toisiinsa.

Erityinen ongelma on muodostunut uudelleen asutettujen ihmisten suuresta ryhmästä. Neuvostoliiton aikana laajat väestönsiirrot tehtiin valtion kustannuksella. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen monet rakennushankkeet uusilla, puhtailla paikkakunnilla ovat jääneet puolivalmiiksi rahan loputtua. Samalla joidenkin saastuneiden kylien suunniteltu tyhjennys jäi rahan puutteessa puolitiehen, ja jäljelle jääville ihmisille elämä on entistä ankeampaa. Nuoret ovat muuttaneet pois ja palvelut ovat heikentyneet.

On todettu, että uudelleen asutetut ihmiset voivat henkisesti huonommin kuin saastuneille alueille asumaan jääneet. Siirron seurauksena kyläyhteisöt hajosivat ja sosiaaliset tukirakenteet menetettiin. Sopeutuminen uuteen paikkaan oli vaikeaa, ja psykologiset, taloudelliset ja sosiaaliset ongelmat jatkuvat yhä. Työttömyys on yleistä. Monet perheet ovat täysin riippuvaisia Tshernobyl-tuesta, mikä syö niukkoja resursseja ja ylläpitää sukupolvien yli ulottuvaa riippuvuuskulttuuria. Erityisesti vanhat ihmiset haluaisivat vielä tänä päivänä mieluimmin palata entisiin koteihinsa.

Tiukan kontrollin alueilla edelleen asuvilla ihmisillä toimeentulo on hyvin vaikeaa. Maanviljely ja metsän käyttö on laajoilla alueilla mahdotonta. Myyntikelpoisen ruuan tuottaminen on kannattamatonta, koska keinolannoitteiden ja rehun lisäaineiden käyttö, jolla radioaktiivisuus saataisiin alhaisemmaksi, on liian kallista. Käytännössä suuri osa näillä alueilla asuvista ihmisistä ovat täysin riippuvaisia valtion maksamasta Tshernobyl-tuesta.

Taulukko: Saastuneiden alueiden luokitus

Saastuneiden alueiden luokitus (cesium-137, kBq/m2)	Alueiden laajuus Venäjällä, Valko- venäjällä ja Ukrainassa yhteensä (km2)	Asukasmäärä 1995	Alueiden kuvaus
37 - 185	116 900	4,4 miljoonaa	Säteily ei ole erityinen riski millekään ryhmälle. Talouteen saattaa olla vaikutusta negatiivisten mielikuvien kautta (Tshernobyl-leima)
185 - 555	19 100	580 000	Säteily voi olla riski pienille erityisryhmille. Talousvaikutuksia Tshernobyl-leiman vuoksi sekä joidenkin tuotteiden kontaminaation vuoksi. Paikalliset resurssit huonontuneet koulutettujen ihmisten muutettua pois
555 - 1480	7 200	190 000	Tiukan kontrollin alue. Säteilystä voi olla riski pienille erityisryhmille. Keskiannokset voivat ylittää säädettyjä rajoja. Taloudellinen aktiviteetti on vaikeutunut: tuotteet ovat usein kontaminoituja, Tshernobyl-leimasta on haittaa, metsänhoidolle ja maanviljelylle on rajoitteita. Paikallinen kapasiteetti on vakavasti kärsinyt sosioekonomisesta romahduksesta
yli 1480	3 100	joitakin satoja	Suljettu vyöhyke, luokiteltu asumiskelvottomaksi. Metsä- ja turvepaloista voi olla kontaminaatiouhka muille alueille

Saastuneiden alueiden luokitus, laajuus ja tämänhetkinen asukasmäärä. Lievimmin saastuneella alueella laskeuma on samaa luokkaa kuin paikoin Suomessa ja muualla Länsi-Euroopassa. Luokitus perustuu cesium-laskeuman määrään vuonna 1986.

YK-raportissa todetaan, että ympäristöstä saatavat annokset tänä päivänä ovat melko alhaisia. 90% onnettomuuden aiheuttamasta kokonaisannoksesta on saatu vuosina 1986-1995. Tiedeyhteisössä vallitsevan käsityksen mukaan väestön elinikäisannokset eivät tule aiheuttamaan tilastollisesti havaittavaa muutosta sairastuvuudessa, lukuun ottamatta lasten ja nuorten kilpirauhassyöpä. Alun perin uudelleen asuttamisen rajana pidettiin 350 mSv elinikäisannosta, mikä vastaisi 5 mSv keskimääräisenä vuosiannoksena. Myöhemmin rajat tiukennettiin yhden millisievertin vuosiannokseen ja 70 millisievertin elinikäisannokseen. Tähän verrattuna altistuneiden väestöryhmien todelliset keskiannokset ovat alhaisia. Ainoastaan tiukan kontrollin alueilla esiintyy rajan ylittäviä keskiannoksia.

Taulukko: Eri alueiden asukkaiden keskimääräiset säteilyannokset vuoteen 1995 mennessä.

Cesium-137, kBq/m2	Asukkaiden keskimääräiset annokset vuosina 1986-1995 yhteensä, millisievert
	Venäjä	Valkovenäjä	Ukraina
37-185	4,2	3,9	11,7
185-555	13,0	18,7	24,4
yli 555	35,7	47,0	82,6

Saastuneilla alueilla asuvien kokonaisannos vuoteen 1995 mennessä. Tämä kattaa arviolta 90% koko elämän aikana saatavasta annoksesta.

On kuitenkin yksilöitä, joiden annokset ruokavaliosta johtuen ovat huomattavasti korkeampia. Äärimmäisessä köyhyydessä elävät ihmiset turvautuvat pakon edessä metsän tuotteisiin ja käyttävät saastuneita marjoja, sieniä, kalaa ja riistaa, antavat kotieläimille saastunutta rehua sekä käyttävät kontaminoitunutta polttopuuta. Monet eivät tiedä tai välitä säteilyriskistä. Vaikka kontaminaatio ympäristössä hitaasti ajan myötä vähenee, on ryhmä ihmisiä, joiden altistus on pikemmin kasvamaan päin lisääntyvän köyhyyden myötä.

Tshernobyl-tukijärjestelmä

Katastrofin jälkeen yhteiskunnan toimenpiteet olivat silloiselle Neuvostoliitolle ominaisia. Perustettiin rekistereitä altistuneista henkilöistä ja suunnattiin huomattavia resursseja erilaisiin eläkkeisiin ja etuisuuksiin, vuosittaisiin terveystarkastuksiin ja seulontoihin sekä lasten terveyslomiin. Epidemiologia tieteenä oli huonosti kehittynyt, ja paljon säteilyä koskevaa tietoa käsiteltiin salaisena. Päätöksentekijöiltä sen vuoksi puuttui oikeaa tietoa säteilystä ja sen vaikutuksista. Seurauksena oli, että hyvin laaja ryhmä sairauksia oikeutti ihmisiä luokitukseen "Tshernobyl-uhri". Jatkuva epävarmuus säteilyaltistuksen todellisista vaikutuksista  myötävaikutti tendenssiin rekisteröidä uhreiksi yhä kasvava määrä ihmisiä. Tämä vuorostaan vähensi resursseja normaalista perusterveydenhuollosta saastuneilla paikkakunnilla ja muuallakin.

Korvausjärjestelmä rakennettiin tukemaan erilaisia Tshernobyl-uhreja: puhdistustyöntekijöitä, evakuoituja sekä määrätyn saastumisrajan ylittävillä alueilla asuvia. Itse asiassa kompensoitiin riskiä eikä toteutunutta vauriota. Korvaus koostui rahallisesta tuesta sekä erilaisista etuoikeuksista, kuten ilmaiset lääkkeet, terveyslomat ja matkat. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Tshernobyl-tukiaisista tuli poliittinen ase. Parlamentit hyväksyivät uusia tukimuotoja ottamatta huomioon käytettäviä resursseja. Kaikkia lupauksia ei voitu täyttää, ja resursseja oli suunnattava pois muista julkisista menoista. Toisaalta tukien leikkaaminen tuli pian poliittisesti mahdottomaksi. Erilaisia Tshernobyl-etuoikeiksia oli lopulta monta kymmentä. Niihin kuuluvat ainakin paperilla muun muassa terveydenhuolto, asuminen, matkat, koululaisten ateriat, verohelpotukset sekä pääsy korkeakouluihin muiden hakijoiden ohi. Jotkut oikeudet eivät toteudu puuttuvien resurssien takia. Toisia taas, kuten pääsy jonojen ohi sairaalaan, puhelintoimistoon, ravintolaan tai autonhuoltoon, käytännössä harvemmin vaaditaan.

Neuvostoliiton romahtaminen, maanviljelyn rajoitukset sekä uudelleen asuttaminen on johtanut yhä laajenevaan yleiseen köyhyyteen. Sen seurauksena yhä useammat ihmiset vaativat Tshernobyl-etuisuuksia. 90-luvun talouskriisin myötä tästä tuli monelle ainoa keino saada toimeentuloa, tyydyttävää terveydenhuoltoa ja lääkkeitä. Nyt miljoonat ihmiset saavat erilaisia eläkkeitä tai muita etuisuuksia siitä syystä, että heidät on luokiteltu jollakin tavalla Tshernobylin uhreiksi. Ukrainassa vuonna 1991 oli 200 henkilöä luokiteltu pysyvästi työkyvyttömiksi Tshernobylin seurauksena. Vuonna 2001 tämä luku oli kasvanut 91000:een. Tukien rahallinen arvo on kuitenkin alentunut koko ajan. Jotkut ihmiset ovat muuttaneet takaisin saastuneille alueille siitä syystä, että he saavat siellä enemmän rahaa. YK-ryhmä tapasi myös ihmisiä, joilla olisi mahdollisuus ammattinsa puolesta harjoittaa yritystoimintaa, mutta pitävät mieluummin kiinni tukirahasta, koska se katsotaan varmemmaksi tulolähteeksi.

Yksilöllisten Tshernobyl-etuisuuksien paisuminen on johtanut siihen, että niukkoja resursseja ei suunnata ensisijaisesti lääketieteellisen tarpeen perusteella vaan pikemmin sen perusteella, onko yksilö pystynyt rekisteröitymään uhriksi. Järjestelmä on edesauttanut tietoisutta terveysongelmista ja luonut riippuvuuden tunnetta. Tämä on estänyt henkilöitä ottamasta osaa normaaliin taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen elämään.

Näin syvässä taloudellisessa kriisissä olevat maat ovat juuttuneet kalliiseen kompensaatio- ja uudelleenasutusohjelmaan, jonka kustannuksia ja hyötyjä ei ole koskaan kunnolla pohdittu.

Tällä hetkellä jonkinlaiseen tukeen on YK:n raportin mukaan oikeutettu peräti 7 miljoonaa ihmistä.

Tämä syö köyhien valtioiden niukkoja resursseja, samalla kun tuella on useimmille saajille vain marginaalinen merkitys. Tuen saajista suurin osa asuu varsin lievästi saastuneilla alueilla (vastaavia alueita löytyy Länsi-Euroopasta ja Suomestakin), mutta silti heidät on leimattu, tai he kokevat itsensä todellisina tai potentiaalisina Tshernobyl-uhreina. YK-raportissa korostetaan, että nämä ihmiset tarvitsevat ensi sijaisesti oikeaa, kansainväliseen tieteeseen perustuvaa tietoa onnettomuuden todellisesta vaikutuksesta. Yhteiskunnan resurssit olisi suunnattava tukien sijasta yhteiskunnan peruspalveluiden parantamiseen.

Varsinaisilla saastuneilla alueillakin tukijärjestelmästä olisi pitemmällä tähtäimellä pyrittävä eroon suuntaamalla resursseja saastuneiden alueiden taloudelliseen elvyttämiseen ja elinkeinoelämän uudelleenrakentamiseen. Peruspalveluiden turvaaminen on myös keskeistä.

Yleinen terveydentila alueilla

Tshernobylin katastrofin vaikutusalueilla terveyden ja hyvinvoinnin tilanne muistuttaa monia muita entisen Neuvostoliiton alueita, joissa siirtyminen kommunismista kapitalismiin näkyy köyhyytenä ja sairastuvuutena, hylättyinä yhteisöinä ja sosiaalisina ongelmina. Elinikä erityisesti miehillä on huomattavasti lyhyempi kuin Länsi- tai Etelä-Euroopassa. Johtavat kuolinsyyt ovat sydänsairaudet sekä väkivaltaiset kuolemat. Huono toimeentulo, moraalin romahtaminen, puutteellinen ravinto sekä runsas alkoholin ja tupakan käyttö ovat keskeisiä tekijöitä. Radioaktiivinen kontaminaatio on tuonut tähän oman merkittävän lisätaakan.

Kokonaistilanteeseen vaikuttavat todelliset säteilyaltistuksen seuraukset (lasten kilpirauhassyöpä), endeemiset taudit (jodinpuute ja struuma), köyhyys, huonot elinehdot, puutteelliset terveyspalvelut, huono ruokavalio sekä psykologiset seuraukset tilanteesta, joka oli pelottava, huonosti ymmärretty eikä ollenkaan hallittavissa.

YK-raportti toteaa, että erilaisista terveysvaikutuksista evakuoiduilla ihmisillä, saastuneilla alueilla asuvilla sekä puhdistustyöntekijöillä on esitetty runsaasti erilaisia väitteitä. Suurin osa näistä sairauksista ovat sellaisia, joilla ei ole yhteyttä säteilyaltistukseen. Tästä syystä säteilylääketieteen asiantuntijat ovat suhtautuneet näihin väitteisiin epäillen. Tällaiset väitteet ja vastaväitteet ovat aiheuttaneet runsaasti hämmennystä ja ahdistusta kyseisissä yhteiskunnissa ja muuallakin. Ne ovat myös osasyynä resurssien väärään suuntaamiseen. Tästä syystä olisi tärkeä saavuttaa yhteinen näkemys onnettomuuden vaikutuksista.

Ukrainassa, Venäjällä ja Valkovenäjällä väestömäärä on alenemaan päin, koska kuolleisuus on huomattavasti korkeampi kuin syntyvyys. Ilmiö on tuttu läpi koko entisen Neuvostoliiton eikä näinollen ole Tshernobylin seuraus. Laskeuma-alueilla tämä suuntaus on korostunut, koska etenkin nuoria ihmisiä on muuttanut pois. Jäljelle on jäänyt etupäässä vanhuksia, mikä on suuresti vaikuttanut alueiden sairastuvuuteen ja kuolleisuuteen. YK-raportissa todetaankin, että alueiden surkea terveystilasto olisi nähtävä tässä valossa.

Laajat terveystarkastusohjelmat ovat paljastaneet paljon sairauksia, jotka eivät muuten olisi tulleet ilmi. Tämä nähdään tilastoissa seulontavaikutuksena. Seulontatutkimusten kustannus-hyötysuhde on kyseenalainen, ja vuosittaiset tutkimukset tuskin edesauttavat ihmisten terveyttä. Ne voivat päinvastoin vahvistaa käsitystä, että huono terveys on oletusarvo. Tärkeämpää olisi suunnata niukat resurssit peruspalveluiden parempaan saatavuuteen syrjäkylissä.

Psykososiaalinen ulottuvuus

YK-raportissa pohditaan erityisesti ns "psykososiaalista ulottuvuutta", jolla todetaan olleen syvä vaikutus ihmisten hyvinvointiin. Kyselytutkimuksissa on käynyt ilmi, että ihmisillä on hyvin negatiivinen kuva omasta terveydestään ja hyvinvoinnistaan sekä voimakas tunne että heiltä puuttuu oman elämäntilanteen hallinta. Lisäksi heillä vallitsee voimakas pelko säteilyn vaarallisuudesta. He ovat huolissaan terveydestään, ja yleisesti kuvitellaan että altistuneet ihmiset on tuomittu lyhentyneeseen elinikään. Eräässä tutkimuksessa verrattiin saastuneilla alueilla ja puhtailla alueilla asuvien ihmisten käsityksiä omasta terveydestään. Saastuneilla alueilla 45 prosenttia katsoi, että heillä on jokin säteilystä johtuva sairaus, mutta myös puhtaalla alueella asuvista 30 prosentilla oli sama käsitys. Tämä osoittaa, että negatiiviset psykologiset vaikutukset ja epärealistiset riskikäsitykset ulottuvat kauas merkittävän laskeuman ulkopuolelle. Todellisuudessa kukaan tutkituista ei ollut saanut sellaista säteilyannosta, josta voisi aiheutua mitään oireita.

Tshernobylin katastrofin psykososiaalinen vaikutus on kansanterveyden kannalta kaikkein vakavin. Se on yhtä todellinen seuraus radioaktiivisesta laskeumasta kuin syöpäriskin laskennallinen kasvu. Se on tärkeä syy kansan terveyden ja hyvinvoinnin kierremäiseen huononemiseen ja se liittyy enemmän riskin subjektiiviseen kokemiseen kuin itse riskiin.

Tulevaisuuden näkymä

YK-raportin mukaan tulisi pyrkiä normalisoimaan tilannetta, suunnattava resurssit tukiaisista talouden elvyttämiseen ja peruspalvelujen kehittämiseen sekä saatava ainakin lievemmin saastuneet alueet takaisin tuottavaan käyttöön niin pian kuin mahdollista. Tuki olisi suunnattava siten, että yhteiskunnat pystyvät jatkossa elättämään itsensä kontaminaatiosta huolimatta.

Erikoisena esimerkkinä voidaan pitää ehdotusta kehittää ekoturismia. Tshernobylin suljetulla vyöhykkeellä ei asu ihmisiä eikä siellä juuri muutenkaan liikuta. Paikallinen eläinkunta on palaamassa luonnontilaan ja alueelle on muun muassa asettunut uhanalaisia eläinlajeja. Ekoturismi voisi olla uusi, tärkeä tulolähde alueen lähellä asuville.

Ylilääkäri Wendla Paile, Säteilyturvakeskus