Määräykset ja ohjeet uudisrakentamisessa
Uudisrakentamisen tavoitteena on päästä mahdollisimman alhaiseen radonpitoisuuteen. Suomen rakentamismääräyskokoelman osan D2, Rakennusten sisäilmasto ja ilmanvaihto sekä sosiaali- ja terveysministeriön päätöksen perusteella uudet rakennukset tulee suunnitella ja rakentaa siten, että sisäilman radonpitoisuus on alle 200 becquereliä kuutiometrissä (Bq/m3).
Vuonna 2004 voimaan tullut Suomen rakentamismääräyskokoelman osan B3, Pohjarakenteet, määräysten mukaan rakennuspaikan radonriskit on otettava huomioon suunnittelussa ja rakentamisessa. Ohjeen mukaan radontekninen suunnittelu voidaan jättää tekemättä vain, jos paikkakuntakohtaiset radontutkimukset selkeästi osoittavat, että radonpitoisuus asunnoissa alittaa enimmäisarvon säännönmukaisesti. Mikäli radonia ei huomioida suunnittelussa, kirjalliset perustelut tästä on liitettävä rakennuskohteen suunnitelma-asiakirjoihin.
Useiden kuntien rakennusjärjestyksissä on vaatimus radonturvallisesta rakentamisesta koko kunnan alueella. Näillä päätöksillä on selkeytetty tilannetta ja saatettu vaatimukset vastaamaan vallitsevaa pientalojen radontilannetta sekä voimassa olevia sisäilman radonpitoisuudesta annettuja määräyksiä.
Radonturvallisesta perustuksesta on julkaistu vuonna 2003 ohjekortti RT 81-10791, LVI 37-10357 Radonin torjunta. Ohjeessa on perustiedot radonturvallisen perustuksen toteutuksesta. Kortti korvaa vuonna 1994 julkaistun Ympäristöministeriön oppaan (Opas 2/1993, Radonin torjuminen pien- ja rivitaloissa), jonka ohjeita on tarkistettu tutkimushankkeiden ja kokemusten pohjalta.
Rakennuttajan kannattaa vaatia suunnittelijalta ja rakentajalta radonturvallista suunnittelua ja työn toteutusta RT-ohjekortin mukaisesti. Radonteknisten ratkaisujen pitää näkyä rakennuslupa-asiakirjoissa ja tämä pitää asettaa rakennusluvan ehdoksi. Pientalotoimittajilta kannattaa vaatia RT-ohjekortin mukainen ratkaisu perustuksen mallikuviin.
