15. syyskuuta 2009
Johdanto
Kansainväliset tutkimukset osoittavat vakuuttavasti, että pitkäaikainen altistus radonille lisää riskiä sairastua keuhkosyöpään. Useat asunnoissa ja uraanikaivoksissa tehdyt epidemiologiset tutkimukset vahvistavat tämän. Kansainvälinen syöväntutkimusjärjestö (IARC) on luokitellut radonin ihmisille syöpää aiheuttavaksi aineeksi eli karsinogeeniksi (korkein luokitus), samalla lailla kuten tupakoinnin sekä röntgen- ja gammasäteilyn. Äskettäin valmistunut eurooppalainen ja pohjoisamerikkalainen yhteistutkimus vahvisti, että jopa alhaisilla pitoisuuksilla radon lisää keuhkosyövän riskiä.
Sisätiloissa saatu radonaltistus aiheuttaa arviolta 1300 keuhkosyöpäkuolemaa pohjoismaissa vuosittain. Tämä on yli 10 prosenttia keuhkosyöpien kokonaismäärästä pohjoismaissa. Suurin osa keuhkosyöpätapauksista aiheutuu henkilöille, jotka ovat altistuneet radonpitoisuuksille, jotka ovat alle asetettujen toimintarajojen. Melkein kaksi kolmannesta (63 prosenttia) radonin aiheuttamista keuhkosyöpätapauksista aiheutuu henkilöille, jotka ovat altistuneet alhaisemmille kuin 200 becquereliä kuutiometrissä (Bq/m3) radonpitoisuuksille.
Radonpitoisuudet pohjoismaisissa asunnoissa ovat korkeita Islantia lukuun ottamatta, ja Suomessa, Norjassa ja Ruotsissa ne ovat maailman korkeimpia. Tämän vuoksi on erityisen tärkeää löytää korkeiden radonpitoisuuksien asunnot ja tehdä niissä tarvittavat radonkorjaukset.
Ruotsissa 200 Bq/m3 (kansallinen toimintasuositusraja) ylittävien asuntojen määrä on noin 450 000. Suomessa yli 200 000 asunnon radonpitoisuus ylittää uusien asuntojen tavoitearvon 200 Bq/m3 ja 60 000 näistä ylittää vanhojen asuntojen korjausrajan, joka on 400 Bq/m3. Tanskassa noin 65 000 asuntoa ylittää kansallisen yksinkertaisten korjausten suositusrajan (200 Bq/m3) ja 5 000 asuntoa ylittää tehokkaampien korjausten suositusrajan (400 Bq/m3). Norjassa arvioidaan olevan 170 000 asuntoa, joissa radonpitoisuus ylittää 200 Bq/m3. Islannissa tehtyjen mittausten perusteella tiedetään, että radonpitoisuudet ovat alhaisia. Asuntojen radonpitoisuus ei nouse siellä yli 200 Bq/m3. Tämä johtuu maaperän koostumuksesta, joka on pääosin basalttia.
Laskelmat osoittavat, että jos kaikissa pohjoismaisissa asunnoissa, joissa radonpitoisuus ylittää 200 Bq/m3, saataisiin pitoisuus laskettua tasolle 100 Bq/m3, voitaisiin vuosittain välttää 360 keuhkosyöpäkuolemaa.
On suositeltavaa pyrkiä alentamaan pohjoismaisten asuntojen radonpitoisuuksia myös silloin, kun asunnon radonpitoisuus on alhaisempi kuin 100 Bq/m3. Jos väestön pitkäaikainen radonaltistus saadaan vähenemään 10 prosenttia, vältetään vuosittain noin 130 keuhkosyöpätapausta.
Radontorjunta uusissa asunnoissa
Uusille asunnoille radonpitoisuuden suositusrajan tulisi olla välillä 100–200 Bq/m3, sekä pyrkimyksenä saada radonpitoisuuden keskiarvo alle 50 Bq/m3. Kansallisten, alueellisten ja paikallisviranomaisten tulisi tehdä parhaansa, jotta radonpitoisuuksien seuranta uusissa asunnoissa saadaan riittäväksi.
Tehokkain keino vähentää keskimääräisiä radonpitoisuuksia pitkällä tähtäimellä on varmistua siitä, että uusien asuntojen radonpitoisuudet ovat alhaisia. Uudet asunnot pitää suunnitella ja rakentaa kansallisten rakennusmääräysten mukaisesti siten, että radonpitoisuuden vuosikeskiarvo on niin alhainen kuin käytännöllisin toimin voidaan saavuttaa.
Radonin vähentäminen vanhoissa asunnoissa
Vanhoille asunnoille radonpitoisuuden suositusrajan tulisi olla välillä 100–200 Bq/m3. Korjaustoimenpiteitä tulee vauhdittaa. Tavoitteena on saada sisäilman radonpitoisuus korjausten avulla niin alas kuin se käytännöllisin toimin on mahdollista, mieluiten alle 100 Bq/m3. Radonkorjaukset tulee suorittaa menetelmillä, jotka ovat kustannustehokkaita, hyvin ohjeistettuja sekä toimiviksi todettuja.
Kansalliset ja paikallisviranomaiset ovat vastuussa tehokkaiden keinojen löytymisestä korkeiden radonpitoisuuksien selvittämiseksi. Tämä voidaan tehdä esimerkiksi mittaustutkimuksien ja kampanjoiden avulla sekä asuntokauppojen yhteydessä.
Kaikkia asunnonomistajia rohkaistaan mittauttamaan kotinsa radonpitoisuus. Paikallisviranomaisten tehtävä on tarjota lisätietoa radonista ja keinoista alentaa asunnon radonpitoisuutta.
Radonmittaukset
Radonkorjauksesta päättäminen tulee perustaa vähintään kaksi kuukautta kestävälle lämmityskauden aikana tehtävälle radonmittaukselle. Mittausmenetelmiä tulee valvoa säännöllisin kalibroinnein ja käytettyjen standardien tulee olla kansainvälisten standardien mukaisia.
Radonmittausten tulisi mieluiten olla akkreditoitujen mittauslaboratorioiden suorittamia. Myös talousveden radonpitoisuus tulee tehdä asianmukaisesti kalibroiduilla laitteilla kansainvälisten standardien mukaisesti.
Koulutus
Radonasioiden parissa työskentelevän henkilökunnan koulutus on ensisijaisen tärkeää, jotta voidaan varmistaa, että kansalaiset saavat täsmällistä tietoa ja ohjeita radonista, tehokkaasta radonin torjunnasta ja radonkorjauksista.
Koulutusta tulee tarjota seuraavasti:
- Henkilökunnalle, joka työskentelee radonmittauksien ja radonkorjausten parissa
- Virkamiehille, jotka työskentelevät radonasioissa kansallisella, alueellisella tai paikallisella tasolla
- Rakennusalan ammattilaisille.
Riskiviestintä
On suositeltavaa, että kansallisen tason viranomaiset huolehtivat siitä, että alue- ja paikallisviranomaiset saavat asuntojen radonista tarpeellisen tiedon, jota he voivat jakaa edelleen kansalaisille.
On haasteellista tiedottaa suurelle yleisölle radonaltistuksen riskeistä, koska radonia ei voi nähdä, haistaa eikä maistaa. Useista maista saadun kokemuksen perusteella paikallinen viestintä on kaikista tehokkainta. Kansalliset radonkampanjat ovat osoittautuneet monissa maissa vähemmän tehokkaiksi.
Useimmat radonin aiheuttamat syöpätapaukset aiheutuvat tupakoitsijoille. Tupakointi lisää riskiä sairastua keuhkosyöpään tekijällä 25 verrattuna ei-tupakoivaan henkilöön, ja tämän vuoksi kokonaisriski on erityisen korkea kun tupakoinnin ja radonaltistuksen vaikutus yhdistetään. Tupakoitsijoiden riskiä pienennetään tehokkaimmin, jos he sekä lopettavat tupakoinnin että pienentävät radonaltistustaan. Jo tästä syystä on syytä pyrkiä levittämään tätä tärkeää tietoa kansalaisille. Kuitenkin kokemukset Yhdysvalloista osoittavat, että jos tiedotetaan tupakoinnin ja radonin yhdessä aiheuttamasta vaarasta, se voi johtaa tupakoimattomien henkilöiden optimistiseen harhaan pienemmästä keuhkosyöpäriskistä, ja täten radonin aiheuttama riski saatetaan aliarvioida.
