Metsien radioaktiivisuusLaskeuman radionuklidit poistuvat pohjoisten metsien ravinnekierrosta erittäin hitaasti. Pitkäikäisten radionuklidien, etenkin cesium-137:n kulkeutumista metsäluonnossa tutkitaan pitkäjänteisesti. Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus ei aiheuttanut rajoituksia metsien käytölle. Riistan, marjojen ja sienten cesium-pitoisuudet ovat kuitenkin pienentyneet hitaammin kuin maataloustuotteiden pitoisuudet. Radioaktiivinen laskeuma vaikuttaa metsässä kauanPohjoisissa havumetsissä pitkäikäiset radioaktiiviset aineet jäävät kasvillisuuteen tai maaperän pintakerrokseen pitkiksi ajoiksi, eivätkä sitoudu kivennäismaahan yhtä nopeasti kuin ravinnerikkaassa maatalousympäristössä. Siten ne kiertävät metsän ekosysteemissä pitkään. Radioaktiivisten aineiden aiheuttamia haittoja voidaan vähentää sopivilla metsänhoitotoimenpiteillä kuten lannoituksella. Metsään tullut radioaktiivinen laskeuma aiheuttaa siellä liikkuville ihmisille ulkoista säteilyaltistusta. Sen lähteenä ovat puihin, aluskasvillisuuteen ja maahan joutuneet gammasäteilyä lähettävät aineet, kuten cesium-137. Cesiumin jakauma metsässä muuttuu laskeuman leviämisen jälkeen nopeasti, kun puiden latvustoihin ja runkoihin kiinnittynyt laskeumapöly kulkeutuu aluskasvillisuuteen ja maahan. Näytemittausten avulla saadaan kokonaiskuva siitä, kuinka pitkäikäinen cesium-137 kiertää metsäekosysteemissä. Metsämarjat, sienet ja riistaMetsien kasvillisuus on alttiina maaperän ja ilman radioaktiivisille aineille muiden avomaan kasvien tavoin. Sekä luonnolliset että laskeuman mukana leviävät radionuklidit kertyvät kasveihin ja niistä edelleen riistaeläimiin. Metsästä hankittujen elintarvikkeiden mukana ne kulkeutuvat ihmiseen aiheuttaen sisäistä säteilyannosta. Riistan- ja poronliha sekä marjat ja sienet voivat sisältää huomattavasti cesium-137:ää radioaktiivisen laskeuman jälkeen. Hirven- ja valkohäntäpeuranlihan sekä pienriistan cesium-pitoisuudet ovat pienentyneet Tšernobylin onnettomuuden jälkeen erittäin hitaasti. Metsäntuotteiden osuus ravinnon mukana saatavasta sinänsä pienestä cesium-137 -määrästä tulee lähivuosikymmeninä ylittämään kalasta tai maataloustuotteista saatavan cesiumin osuuden. Mainituista tuotteista marjat sisältävät cesium-137:ää vähiten. PuutavaraPuuaines on kasvavan puun puhtainta osaa. Radioaktiivinen cesium kertyy puuainekseen hitaasti vuosien kuluessa. STUK seuraa puutavaran radioaktiivisuuden muutoksia. Cesium-137:n määrät puussa ovat pieniä. Suomalaisen kuorettoman runkopuun cesium-137-pitoisuus on muutaman kymmenen becquerelin luokkaa kilossa varastokuivaa puuta (80 prosenttia kuiva-ainetta) olettaen että runkopuu on korjattu hakkuukypsästä mäntymetsästä pääasiallisen Tšernobyl-laskeuman alueelta Etelä-Suomesta. Huomattava osa puutavarasta tuotetaan alueella, jolle laskeumaa tuli vähemmän ja aktiivisuuspitoisuudet ovat pienempiä. Yli 100 becquereliä kilossa (Bq/kg) cesium-137-pitoisuuksia esiintyy vain harvoin hirsitalojen ja puurunkoisten omakotitalojen rakentamiseen tarkoitetussa puutavarassa. Puutalossa (hirsitalo, jossa myös lattiat ja sisäkatto ovat puuta) asuvat henkilöt altistuvat puuraaka-aineen sisältämän cesium-137:n hajotessa vapautuvalle gammasäteilylle. Säteilyannos ympärivuotisesta asumisesta on enintään muutama prosentti säteilyaltistuksen toimenpidearvosta, 1 millisievertiä vuodessa, joka on asetettu talonrakennukseen käytettävien rakennusmateriaalien sisältämien luonnon radioaktiivisten aineiden aiheuttamalle säteilyannokselle (Ohje ST 12.2 / 17.12.2010, STUK, pdf). Suomalaisesta puusta tehtyjen huonekalujen puuosien sisältämä cesium-137 aiheuttaa säteilyaltistusta, mutta se on käytännössä merkityksetöntä johtuen lyhyemmistä altistusajoista ja lähteen pienestä koosta asuintaloon verrattuna. Päivitetty 4.5.2012
|
|