Poronlihan cesium-137
Säteilyturvakeskuksen Pohjois-Suomen aluelaboratorio aloitti säännölliset porotutkimukset Tshernobylin ydinvoimalaitoksen onnettomuuden jälkeen vuonna 1986. Tutkimuksia on jatkettu aina tähän päivään asti. Vuosina 2006–2009 näytteitä on kerätty 56 paliskunnasta, eli lähes kaikista. Näytteitä on yhteensä noin 590. Mitatut pitoisuudet olivat 4–340 becquereliä. Cesium-137-pitoisuuksien keskiarvo oli 122 Bq/kg. Pitoisuudet alittivat kirkkaasti EU:n raja-arvon 600 becquereliä kilossa (asetus 616/2000, pdf). Taulukko: Poronlihan cesium-137 paliskunnittain (mittaukset vuosina 2006-2009)
Suomen poronhoitoalueen cesium-137 (Cs-137) on pääasiallisesti peräisin 1950- ja 1960-luvuilla ilmakehässä tehdyistä ydinasekokeista. Lisäksi Tshernobylin onnettomuus toi poronhoitoalueelle jonkin verran radioaktiivisia aineita. Paliskuntien välillä on isoja eroja. Lisäksi vasoissa on radioaktiivista cesiumia todettu olevan jonkin verran enemmän kuin aikuisissa poroissa. Poron lihan keinotekoisten radioaktiivisten aineiden määrään vaikuttavat useat eri tekijät, tärkeimpinä alueelle tullut laskeuma sekä poron ruokavalio. Jäkälä, luppo ja sienet sisältävät enemmän radioaktiivisia aineita kuin heinä, jolla poroja ruokitaan muun ravinnon ollessa vähissä. Myös vuodenajalla on vaikutusta. Poronlihan radioaktiivisuus on huipussaan aina kevät- talvella ja matalimmillaan loppukesästä.
Kolmen paliskunnan (Paistunturi, Ivalo ja Kemin Sompio) cesium-137-pitoisuus eri vuosina. Päivitetty 6.6.2009
|
|
